"Tulistuva lapsi", onko kokemuksia?

Eli jos itselläsi tällainen on, tai muuten lähipiirissä, kirjoita kokemuksia. Vien vain tytön kouluun ja palaan sitten lukemaan... Voit laittaa myös yv:nä!
Kiitos, jos joku edes vastaa!

 

No mulla on 4v, joka on koko pienen elämänsä ollut varsinainen tulisielu. Reagoi kaikkeen erittäin voimakkaasti. On kovin kriittinen ja pienikin oma virhe saa aikaan valtaisan itkupotkuraivokohtauksen. Jos hänelle sanoo jotain, josta hän pahastuu, niin sama homma. Parahtaa herkästi itkuun, joka on sellaista sydämen pohjasta tulevaa itkua. Suuttuu ja ottaa nokkiinsa äärimmäisen helposti. Toisaalta tämä samainen herra myös leppyy erittäinkin helposti, yhtä nopeasti kuin kiukustuukin. Impulsiivikseksi voisi ehkä kuvailla... eikä epäilystäkään, että keneltä se on perittyä

 

Meillä poika erittäin helposti tulistuva, saa "raivokohtauksia" jolloin saattaa paiskia tavaroita, itkee ja huutaa. Siihen ei auta mikään muu kuin antaa raivota rauhassa niin kyllä se kohta siitä rauhottuu.

 

Mutta oisko kellää ihan diagnoosina tätä kyseistä "sairautta"?

 

Kuinka toimitte tulisielujen kanssa? Mitä teette kun raivari yllättää lapsen?

 

Kuinka toimitte tulisielujen kanssa? Mitä teette kun raivari yllättää lapsen?

Tohon mun tapaukseen ei saa edes koskea silloin, koska se vaan pahentaa asiaa. Jos raivari tulee esimerkiksi ruokapöydässä (ne ei ole uhmaraivoja tai sellaisia, että ellei esim. saa jotain niin raivostuu, vaan puhkeavat yllättävistä syistä), niin poistan pojan omaan huoneeseen. Siellä se kirkuu ja karjuu ja parkuu tovin, yleensä muutaman minuutin, jonka jälkeen rauhoittuu ja on valmis palaamaan tilanteeseen - hän tulee aina halaamaan ja sopimaan oma-aloitteisesti raivarin jälkeen. Leppyy tosiaan yhtä nopeasti kuin tulistuukin, onneksi.

Meillä ainut keino on se, että kiukkupeppu poistetaan tilanteesta omaan tilaan hetkeksi, jolloin saa kirkua v-tutuksensa pihalle, mikään muu ei auta. Ei selitys tai hyssyttely tai se, että ottaisi lähelle, ei yhtään mikään.

 

"Tulistuva Lapsi"-kirja on aika näppärä käsikirja ja käyttöopas, vaikkakin kirjoitettu imelän amerikkalaisesti.

Minulla on kolme tulistuvaa lasta ja yksi tulistuva puoliso... Itsestäni nyt puhumattakaan. :saint:


http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=14363

 

Näillä kuvauksilla meilläkin on kaksi tulistuvaa lasta (ja Äit joka on vähintään yhtä paha ). Tarhan tädin "diagnoosi" on "bestemmende barn" elui päättäväinen lapsi. Sen kun antaa vaan kiehua ja kiukuta rauhassa. Kyllä ne siitä leppyy ja tulee kohta kysymään tarviiko kukaan muu haleja :heart:

 

Heka pitää toisinaan paketoida kapaloon, omasta pyynnöstään ja Mossadiin ei saa koskea raivarin aikana, IRAa taas täytyy pidellä sylissä...

Samat konstit eivät toimi kaikkiin. Mutta se on kaikille yhteistä, että kun raivari on suoritettu valmiiksi, kaikki on taas hyvin.

 

Kummallista D), mutta minä sovin itsekin noihin kuvauksiin melko heleposti... :snotty:

 

Meillä kanssa tämmönen tapaus. Mä en edes jaksa selittää mitä saa aikaiseksi, kun raivari yllättää,,, :/

 

Mutta oisko kellää ihan diagnoosina tätä kyseistä "sairautta"?

Impulsiivisuus on "virallisesti todettu"... adhd-äiti.

 

Meijän juniori omaa erittäin tulisen temperamentin, joka -pakko myöntää- on kyllä äiteeltä perittyä. Eli kun jompikumpi tulistuu, niin samassa tulistuu toinenkin. Räjähtelemme milloin mistäkin. Poika laitetaan yleensä omaan huoneeseen raivoamaan ja lopulta rauhoittuu ja haluaa syliin. Mie en pidä tätä meillä minään sairautena, vaan kyse on puhtaasti persoonallisuudesta ja temperamentista.

 

"Tulistuva Lapsi"-kirja on aika näppärä käsikirja ja käyttöopas, vaikkakin kirjoitettu imelän amerikkalaisesti.

Minulla on kolme tulistuvaa lasta ja yksi tulistuva puoliso... Itsestäni nyt puhumattakaan. :saint:


http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=14363

peesi, tuolle tulistuvalle perheelle. Tosin mä olen tasainen :saint: :saint: joskin se näkyy vaan hyvin harvoin ulospäin B)

 

Mä just tässä muutama päivä sitten kirjoitin tänne kun tuntui että voimat loppuu ton 5-vuotiaan raivoamiseen ja ikuiseen tulisuuteen.
Neuvolassa käytiin tänään ja lääkäri sanoi että on vaan temperamenttinen tyttö (kuten äitinsäkin :ashamed: ) ja sen kanssa täytyy vaan oppia elämään.

 

Helposti tulistuva... Hmm. No en oo ajatellut ihan näin, mutta temperamenttinen ja niin itsepäinen. Perintöä multa. No vähän ehkä isältäänkin.

 

Esikoinen oli, aika paljon on elämä helpottunut kun poika kasvanut
Kauheita raivareita, itkupotku kohtauksia tuli n. kerran päivässä.
Vieläkin jos suuttuu saattaa jäädä jankkaamaan 2 tunniksi ja huutamaan sekä vänkyttämään ja ikää 8v.
Kouluun menoa lykättiin vuodella, nyhän niitä ongelmia sitten onkin kun poika osaa lukea ,kirjoittaa ja laskea 3- luokan matikantehtäviä.
Kyllä omat hermot on koetuksella

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Kuri ei tarkoita sitä, etteikö lapsi voisi reagoida voimakkaasti.

Miten sitten mielestäsi pitäisi menetellä, kun kilari iskee päälle?

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

No...äh, enpä jaksa provoisoitua kuitenkaan.

 

Mitään diagnoosia ei ole, mutta "oireet" on ihan samanlaisia muilla kun tuolla 2v9kk.
Uhma vaan pahentaa tilannetta ja likalla "kilahtaa" alta aikayksikön kun ei saa haluamaansa tai jokin ei onnistu heti.
Samoin käy jos likka kompastuu tms.
Omaan huoneeseen on viisain kantaa kiukkuamaan ja raivoamaan hetkeks, itse tulee pois halaamaan ja anteeksi pyytämäänkin

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Kuri ei tarkoita sitä, etteikö lapsi voisi reagoida voimakkaasti.

Miten sitten mielestäsi pitäisi menetellä, kun kilari iskee päälle?

Mä mietin samaa. Esim eilen kun tyttö hakkas aamulla täällä tota eteisen ikkunaa. Miten mun olisi pitänyt toimia, toimiakseni paremmin ja ollakseni tiukempi ja pitää yllä parempaa kuria??

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

Ole hyvä, kyllä ne ammattilaisetkin siitä heräävät kun lapset voivat jatkuvasti huonommin ja jossain vaiheessa mietitään mikä tässä kaiken vihan ja hirveän käytöksen sallivassa kasvatuksessa on mennyt pieleen. Todennäköisesti meidän lapset tekevät jo toisin ja opettavat rajoilla lapselle sen että hän on turvassa ei sillä että lapsi saa käyttäytyä miten vaan.

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Oi voi.. Ehkä sä joskus vielä saat silmäsi auki ja huomaat ettei tää maailma ihan noin mustavalkoinen paikka olekaan :hug: