tunnetko itsesi vanhaksi

vanhaksi? =) en toki... ite olen 33 ja lapset 3v-11v... mielestäni olen nuorekas äiti.. kaikki lapseni olen saan uennen kuin täytin 30 minkä "rajan" olin itselleni joskus luonnu... tuntuu että ystävä piiri alkaa vasta tekemään lapsia.. 10v päästä mä olen jo aikas yksinäinen ja vapaa taasen kulkemaa kun lapset kaikki isoja ja minä vielä "nuori"... jokainen tuntee itsensä niin vanhaksi kuin haluaa ja minä olen vasta "nuori aikuinen" =) B)

 

en tunne itseäni vanhaksi ja väsyneeksi huomenna tulee ikää lisää,35v.Esikoisen sain 32v.
Samallalailla olin töitä tehdes väsyny ennen lasta.Ei väsymys ja jaksaminen ikää katso.En tiedä vaikuttaako muhun se kun mua luullaan aina kymmenen vuotta nuoremmaksi =)

 

En tunne itseäni vanhaksi!!Olen 33 ja esikoinen syntyy toukokuussa

 

Nuorekas on mieleni ja ehkä hieman ulkoisestikin vaikka olen jo 37 v. ja kolmen lapsen äiti. Joskus oikein huonoina päivinä saattaa jotain vanhuuteen liittyvää vilahtaa mielen päällä, mutta hui hai äkkiä ajatukset taas entiselleen.

Ihminen on niin pitkään nuori kun mieli haluaa nuorena pysyä. Itse koen henkisesti olevani n. 30 v. Hyvä ikä.

 

Juuri kuten nimmari Lilaloo tuolla aiemmin totesi. Näin "aikuisella iällä" kun lapsentekoon rupeaa, niin on tosiaan ehtinyt jo sitä omaa aikaa viettää läkähdyksiin saakka. Menot on menty ja takaisin tultu. Tosin se ei tarkoita, että olisi jotenkin paikalleen jysähtänyt. Täytän parin viikon päästä 38 ja esikoinen tuli just 4 kk täyteen. Virtaa riittää vaikka yötähtösellekin.

 

Kyllä tunnen, ensi viikolla täytän 36 v ja lapset 5 v ja 2 v. Mutta aiemmin jos olisin tehnyt, niin olisin varmasti yh. Nykyinen mies on vasta se oikea ja hyvä isä lapsille, että toisaalta kannatti odottaa ensin parempaa miestä.

 

En tunne itseni vanhaksi , mulla lapset tänä vuonna täyttävät 17, 13, 11, 8 ja nuorin 1. Itse täytän perjantaina 38. =)

 

Täytän pian 37 vuotta. Lapset ovat 12,11 ja 2. Hullua kyllä en tunne itseäni mitenkään fyysisesti vanhaksi, vaikka selluliitit on valahtanut peppusta polviin ja kohoavat ylöspäin tisseihin asti. Haaveilen neljännestä lapsesta, mutta tuntuu kuin mun pääkoppa olis jo kohta kypsä isoäitiyteen. Tuntuu kuin olisin elänyt jo puolivuosisataa ja nähnyt , kuullut ja kokenut kaiken. Siksi kai tuntuu hullulta ajatella,että voisin vielä olla pienen vauvan äiti. Sitä tunnetta (hyvää sellaista) ei saa enää takaisin ,joka mulla oli isompien lasten ollessa pieniä. Se oli ainutlaatuista. Tietysti pienimmän lapsen syntymä oli ihanaa, mutta jollain tavalla kuitenkin erilaista. Olen sitä mieltä, että jokainen voi niitä lapsia hommailla silloin kun itse haluaa. Luonto on järkännyt sellaisen haarukan noin 20-40-vuoteen (alle ja ylikin). Hyvää kevättä

 

Nuorena on kuin pikamatkanjuoksija; MAALIIN JA ÄKKIÄ. Vanhetessa kärsivällisyys ja pitkä pinna kasvaa ja sopetumiskyky paranee. Silloin on kuin pitkämatkanjuoksija, maratoonari; KESTÄVYYS on ERINOMAINEN. Puhun sekä henkisestä että fyysisestä puolesta näin nelikymppisenä IHMISENÄ. En ole vanha, enkä tunne itseäni vanhaksi vain kypsemmäksi. Joskus olenkin tosi kypsä kun esimurkkuni ihmettelevät miksen pukeudu napapaitaan ja lantiohousuihin niin kuin sen ja sen äiti...(heh, heh).

 

Kyllä tieten joskus tulee ajatuksia että olis voinut aikuisemmin aloittaa,mutta taas toisekseen,nuorena sain mennä ja elää oman nuoruuteni!!Nyt on ihan mukava ollut elää tätä kotiäityis vaihetta 10vuotta!! :heart: :heart: :heart: :hug: kasvaahan ne lapset kokoajan eli on sitä omaa aikaa tiedossa vielä lasten kasvettua!!

 

En tunne itseäni ollenkaan vanhaksi. Esikko syntyi lokakuussa ja olen 38v. Kaveri pitää äipän nuorekkaana....ja pitkään... =)