Tunnustaudun nyt sit täälläkin! Synnytin eilen rv:lla 23+4 :'(

Tännehän tämä hukkuu muitten sekkaan, mutta osanottoni eli käytännössä pysähtyminen miettimään niitä elämän ja onnellisuuden perustekijöitä. Niitähän ovat loppuunsa mietittynä lähimmäiset ihmiset - vaikka kaikki materiaalinen omaisuus vietäs pois. Ne lähimmäiset on ja pysyy - vaikka suru olis miten suuri:).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kannanottaja:
Tännehän tämä hukkuu muitten sekkaan, mutta osanottoni eli käytännössä pysähtyminen miettimään niitä elämän ja onnellisuuden perustekijöitä. Niitähän ovat loppuunsa mietittynä lähimmäiset ihmiset - vaikka kaikki materiaalinen omaisuus vietäs pois. Ne lähimmäiset on ja pysyy - vaikka suru olis miten suuri:).
Ei huku. Jokaisen viestin kyllä luen ja runot talletan. Kiitos kauniista sanoistasi!
 
tuulen sydän
" Minä ajattelen sinua illassa hämärtyvässä. Sytytän pöydälle kynttilän - aivan kuin olisit tässä.

Minä ajattelen sinua tuoksussa syystuulen. Laulussa muuttolintujen kuiskauksesi kuulen."

Voimia sinulle ja koko perheelle. Kipua on kova, mutta vähitellen pienin, pienin askelin sen kanssa oppii elämään, vaikka alussa se tuntuu ehkä mahdottomalta ajatukselta. Pitäkää toisistanne huolta - se on tällä hetkellä mikä autaa jaksamaan seuraavaan hetkeen.

T: tuulen sydän, joulukuussa -06 rv 28+3 syntyneen enkelipojan äiti
 

Yhteistyössä