Tunteet sekaisin...

Erosin viime vuoden lopulla, emme käyttäneet exäni kanssa ehkäisyä n. 17 vuoteen eikä edes yritystäkään tulla raskaaksi.
Helmikuussa tapasin mukavan miehen, meillä ei ollut kummallakaan lapsia. Kuinka ollakaan, juhannuksen jälkeen ostin raskaustestin ja ... no loput arvaatte
Nyt on sitten tunteet ihan sekaisin... miesystävä oli aluksi ehdottomasti abortin kannalla mutta muutti sitten mieltään kun kerroin etten siihen pysty kun joskus kuitenkin, vuosia sitten elättelin toiveita lapsesta.
Huomenna on eka neuvolakäynti ja ainakin vielä olemme yhdessä menossa.
Kuuluuko tämä minun itkuisuuteni raskauteen vai olenko minä vain nyt sekaisin... ?
Ennen huomista en uskalla vielä oikein iloitakaan... kun pelottaa onko kaikki oikein... Ekan plussatestin jälkeen on vielä kaks pitäny tehdä kun ei oikein silmiään tahdo uskoa...
Oisko kellään mitään neuvoa, kohta 41 v ja .... ekan kerran raskaana :|

 

onnea oikein kovasti! usko vaan että kaikki sujuu ihan omalla painollaan. Lapsen saaminen on niin ihana asia että huomaat sen aikanaan. paljon on iloa , paljon huolta ja murhettakin. Sehän kuuluu asiaan. ja älä tuijota ikään , sehän on vain numeroita. jos olet perus terve nainen niin mikä ettei! minulla itsellä 4 lasta, vanhin 27v ja nuorin vasta 8v. hänet nuorimman sain 41 vuotiaana ja voin hienosti ja kakki sujui hyvin. olen myös eronnut eli vanhimmat kaksi lastani 24v ja 27v ovat edellisestä liitosta ja nuorimmat kaksi ( 8v ja 10v)tästä nykyisestä jota on kestänyt kohta 11v. tapsin mieheni tammikuussa ja toukokuussa olimme jo kihloissa, seuraavana vuonna odotin ja menimme vihille. katunut en ole pätkääkään. olen hyvin onnellinen ja perhe on tärkeä.
Lykkyä tykö ja kaikkea hyvää! Rohkeasti eteenpäin! Uskon että se on teille molemmille hieno kokemus, läpi elämän kantava. Uskon myös kohtalon johdatukseen!

 

Hei!

Paljon onnea tulevasta vauvasta! Nauti tästä uudesta tulokkaasta ja odotusajasta siitä huolimatta mikä suhteenne laatu miehen kanssa on. Oletko hieman epävarma miehestäsi? Äla laita onneasi sen varaan mitä mieltä hän on. Olen itse jäänyt aikoinani vastasyntyneen yh:ksi ja nyt paljon paljon jälkeenpäin harmittaa hirveästi, kun tuli miehen perään vollotettua. Olisi pitänyt sekin aika vaan nauttia lapsesta. En tuolloin osannut nauttia täysillä pienestä lapsestani. Pettymys parisuhteessa niin kaihersi mieltä. Mutta voi jos nyt osaisi olla toisin.

 

Onnea oikein kovasti. Ei kannata ikään katsoa serkkuni sai esikoisen 44 vuotiaana ja kaikki on mennyt hyvin..

 

Kiitos kannustavista kommenteista Tänään oli eka neuvolakäynti, oltiin tulevan isin kanssa yhdessä. Vähän olin epävarma että onko hän kybällä mukana mutta tunnustikin tänään kertoneensa jo muutamille läheisilleen... taitaa kuitenkin olla salaa innoissaan vaikka sanookin pelkäävänsä kuten minäkin. Ekan kerran on -olo. Helpotti kun sain terkalle höpöttää kaikki pelkonsa. Ajatella musta tulee kuin tuleekin äiti. Ja kumppanistani isi. Molemmat ekaa kertaa asialla. Oi, kun kaikki menis hyvin. Ja en voi olla ajattelematta... ehkä kuitenkin on olemassa sellainen asia kuin kohtalo... Ehkä näin oli tarkoitettu... Voi juku

 

Vauva on aina iloinen asia. Ja nyt kun sinulla ikää enemmän osaat kantaa vastuun tulevasta pienestä elämästä ehkä paremmin kuin parikymppisenä;=). Tiedän vastaavassa tilanteessa olleen, hän päätyi keskeytykseen. Jokainen tietysti tekee omat päätöksensä, minusta vaan ei olisi keskeytykseen. Vauvaa hankkimassa, kierukan poisto keskiviikkona, oi kuinka ihanaa ja toivottavasti vielä saamme pienen ihmisen. Sen toiveessa olemme, mieheni on 41, itse 42. Kirjoittelehan kuulumisiasi :wave:

 

Sain ajan tänään kahden viikon päähän tutkimuksiin =) Nyt sitten vain jännäämään ja toivomaan parasta. Ekan kerran pitkiin aikoihin on vahva olo, vaikka taas on tullut tnn itkettyäkin :'( Yön pitkinä tunteina tein itselleni tiettäväksi missä mennään ja mikä on tärkeintä. Kerroin tälle "isällekin" että jos hän ei osaa/ymmärrä/halua olla kybällä mukana, minä en enää jatkossa aio olla pyytävänä ja anelevana osapuolena. Vauvan alkuun saattamiseen tarvitaan kaksi mutta äidit on luotu sellaisiksi että he kyllä selviävät yksinkin mikäli mies ei siihen tunnu kykenevän. Tämä on niin iso juttu ja on mulle ainakin ainutlaatuinen ja niin sen pitäisi olla hällekin mutta jos hän ei sitä ymmärrä vaan tuhlaa tämän kalliin odotusajan ja tulevan syntymän, hän sitä myöhemmin katuu, en minä. Poujou, sun viestisi jäi todellakin vaivaamaan, laitoin sulle hlökohtaista viestiä, johon ois mukava saada vastaus =)

 

:flower:

Rosaeh:ille onnittelut!!
Toivon, että pystyt nauttimaan odotuksestasi täysillä etkä anna minkään häiritä onneasi!
Jos hyvin käy, niin miehesi vielä lämpenee vauva-ajatukselle ja saat hänestä tärkeän kumppanin itsellesi ja ennenkaikkea korvaamattoman isän lapsellesi.
Mutta jos niin ei käy, se on hänen kannaltaan sääli, mutta sinä pärjäät kyllä varmasti yksinkin!
Nyt keskityt odotukseen ja huomisen murheet jätät huomiselle!!

OnneaOnneaOnnea =)

 

Hei!

Laitoin sulle yv:n. Huomasin tänään vasta viestisi.

 

Hei kaikki : )
Ajattelin informoida että nyt ollaan pahin mylläkkä ohitettu : ) Enää ei itketä niin kovasti. Toissa viikolla oli eka ultra ja hyvältä näytti. Emme saaneet positiivista tulosta riskilukua laskettaessa joten emme halunneet vaarantaa mitään istukkanäytteen otolla. Nyt ylihuomenna alkaa 15. viikko ja "toukkamme" kasvaa tuolla masussa kovaa vauhtia. Uskomaton fiilis =)

 

Oikein kiva , että raskaus on edennyt hyvin ja hyvä, ettei ollut riskilukua! Niin hormonit ne on ihazn sekaisin raskauden aika ja tunteet pinnassa :flower: . Joko miehesikin on oppinut, että vauva sieltä tulee? =) . Olet pystynyt töissä olemaan, ei niin paljon pahoinvointia ole ollut?..Toivottavasti itse pian seuraisin perässä vauvautuneiden puolelle! =) ..Mukavaa alkavaa vkoa sinulle! Terv Pikkumyy =) , :flower: ..heippa hei taas, tänään iltavuoroon menossa :wave:

 

Kyllä tässä molemmat ollaan aika täpinöissä, se oli niin hieno ja konkreettinen hetki siellä ultrassa nähdä pikkunen "tepisijämme" ja kuunnella sydänääniä... =)
Mulla ei ole koko aikana ollut pahoinvointia. Kesä-heinäkuussa väsytti kamalasti ja uni maittoi, täydet yöunet ja monen tunnin päiväunet
Muita oireita ollut se älytön "itkuherkkyys", rintojen aristus, jatkuva vessassa hyppääminen pissattamisen takia ja ummetus :'(
Mutta nyt siis onneksi tuo itkettäminen on helpottanut
Olo on onnellinen, että kuitenkin sain elämässäni kokea jotain tällaista... peukut ja varpaat on pystyssä että kaikki menis hyvin ja vaavimme näkis terveenä päivänvalon sitten ensin helmikuussa :heart:

 

Nostan peukut ja varpaat pystyyn , että kaikki sinulla sujuisi hyvin raskauden kanssa!! :flower: ..Itsellä taas ovulaatioaikaa elellään..saapi nähdä . vähän on väsy tuo mies töistään, mutta yritän jotenkin vokotella puuhiin näiden kuumeisten päivien aikaan =) . Voi hyvin, heipä hei! :wave: