Tuntuu, että kaikilla menee VAIN hyvin...
- Viestiketjun aloittaja auts
- Ensimmäinen viesti
Meillä ollaan nyt pian 1,5 vee ja välillä tuntuu että olen aivan poikki.
Lapset riehuu - tuhoaa - hajottaa.
Tekis mieli itkeä. Ja usein itkenkin.
Onneksi tunne siitä, että en hallitse tilannetta on jo vähän helpottanut (apua, nyt tuli jotakin positiivistakin tähän ketjuun
). Tietääkö joku sen kaaoksen omaisen tunteen, että ei selviä/hallitse lapsiaan jossakin tilanteessa esim. lastenkutsut, kerho, kauppa...
Ja välillä olen niin poikki, että ei jalkaa toisen eteen jaksaisi nostaa. Koti on välillä yksi kaaos ja koko perhe siitä kärsii...
Ja sitten nuo korvatulehdukset ja jatkuva sairastaminen.
Välillä tuntuu, että apu ois NIIN tarpeen, mutta mistäs saat.
Tää nyt on vähän negatiivista, mutta kai sen arvas jo otsakkeesta??
:ashamed:
Lapset riehuu - tuhoaa - hajottaa.
Tekis mieli itkeä. Ja usein itkenkin.
Onneksi tunne siitä, että en hallitse tilannetta on jo vähän helpottanut (apua, nyt tuli jotakin positiivistakin tähän ketjuun
). Tietääkö joku sen kaaoksen omaisen tunteen, että ei selviä/hallitse lapsiaan jossakin tilanteessa esim. lastenkutsut, kerho, kauppa...Ja välillä olen niin poikki, että ei jalkaa toisen eteen jaksaisi nostaa. Koti on välillä yksi kaaos ja koko perhe siitä kärsii...
Ja sitten nuo korvatulehdukset ja jatkuva sairastaminen.
Välillä tuntuu, että apu ois NIIN tarpeen, mutta mistäs saat.
Tää nyt on vähän negatiivista, mutta kai sen arvas jo otsakkeesta??
:ashamed:
Tuttu tunne.
Ei meilläkään - ja tuskin kenelläkään - aina mene aurinkoisesti, mutta se kuuluukin asiaan. Jos pahaolo saa yliotteen arjesta, niin silloin viimeistään on syytä pyytää/ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan.
Tuo hallinnan menettämisen pelko (ja toisinaan sen hallinnan menettäminenkin ) kuulostaa niin tutulta. Nyt kun lapset on pian 3-vuotta, niin voin lohdutta että paljon helpompaa on.
:x ja anteeks jos tulin sotkeen sun valitus-tilitys-pinkkas.
Ei meilläkään - ja tuskin kenelläkään - aina mene aurinkoisesti, mutta se kuuluukin asiaan. Jos pahaolo saa yliotteen arjesta, niin silloin viimeistään on syytä pyytää/ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan.
Tuo hallinnan menettämisen pelko (ja toisinaan sen hallinnan menettäminenkin
) kuulostaa niin tutulta. Nyt kun lapset on pian 3-vuotta, niin voin lohdutta että paljon helpompaa on.:x ja anteeks jos tulin sotkeen sun valitus-tilitys-pinkkas.
kahvirotta harmaana
juu, ei meillä ainakaan helpoa oo kun kamala uhmaikä menossa, mikään ei tehoa ja ovat koko ajan toistensa kimpussa tytöt 2v8k
mut onneks on hyviäkin päiviä ja saadaan välillä ladata akkuja miehen kanssa kaksin =)
tytöt 2v8kmut onneks on hyviäkin päiviä ja saadaan välillä ladata akkuja miehen kanssa kaksin =)
Tervehdys äidiltä jolta lähtee kohta tukka päästä!!
Esikoisemme on 2½-vuotia tempperamenttinen ja aktiivinen poika. Hyvin huumorintajuinen ja iloinen - mutta niiiiiiiiiiiiiiiiin kovin omatahtoinen että... Uhma "alkoi" keväällä kaksostyttöjemme syntymän tienoilla. Kesä oli ihan hirveä: huusin kilpaa lapseni kanssa ja tytöt siinä sivussa. Nyt oli noin kuukauden verran ihanan seeesteistä, leikimme ja lauloimme ja halimme ja pusimme. Tyttöjenkin kanssa oli helppoa heti 3kk rajan ylitettyämme, alku kun oli aika hankalaa. Mutta nyt olemme taas tukkanuottasilla pojan kanssa: tuntuu ettei aamulla mikään ota sujuakseen. Kaikki pitää saada tehdä itse ja voi apua jos vähänkään satut avittamaan!! Ja välillä ei vanhemmat osaa edes kävellä oikein kun alkaa hirmuinen huuto ja itku!!! ARGH!!!
Joten odotahan vaan kun pääset lapsiesi kanssa tähän ns. uhmaikään!!! Jos nyt on vaikeeta niin sitten... No heh, aika aikaansa. Oli ihana huomata että uhmakin laantuu ja vaikka tuli taas takaisin niin tiedän nyt että on vain väliaikaista. Hienoa että lapsilla on luonnetta, tosin luonteikkaan vanhemman kanssa saattaa päät sitten kolista.... :headwall:
Tytöt ovat ensiviikolla puolivuotiaita!!! Mihin se aika menee....?? Kiirettä pitäessä kai.. Toisella neidolla vierastus alkaa jo laantumaan, pienempi "tikka" katsoo vähänkin vierasta naamaa hyvin tarkasti ja parahtaa sitten kauheaan itkuun. Ja voi niitä krokotiilin kyyneleitä...
Poika lähti tänään mummolaan joten äippä saa lepuuttaa lapsellisia aivojaan. Pitääkin aina yhtyä siihen kiukkuun. :ashamed:
Millaistahan meillä sitten on kun tytöt ovat parivuotiaita. Luonnetta kun heillekin on siunaantunut roppakaupalla. Onneksi silloin on jo isoveli siinä iässä että on varmasti oiva apumies kiperissäkin paikoissa!!
Tsemppiä kaikille äideille!! Onneksi alkaa tuo jouluaika niin saa syöda suklaata!!!
Esikoisemme on 2½-vuotia tempperamenttinen ja aktiivinen poika. Hyvin huumorintajuinen ja iloinen - mutta niiiiiiiiiiiiiiiiin kovin omatahtoinen että... Uhma "alkoi" keväällä kaksostyttöjemme syntymän tienoilla. Kesä oli ihan hirveä: huusin kilpaa lapseni kanssa ja tytöt siinä sivussa. Nyt oli noin kuukauden verran ihanan seeesteistä, leikimme ja lauloimme ja halimme ja pusimme. Tyttöjenkin kanssa oli helppoa heti 3kk rajan ylitettyämme, alku kun oli aika hankalaa. Mutta nyt olemme taas tukkanuottasilla pojan kanssa: tuntuu ettei aamulla mikään ota sujuakseen. Kaikki pitää saada tehdä itse ja voi apua jos vähänkään satut avittamaan!! Ja välillä ei vanhemmat osaa edes kävellä oikein kun alkaa hirmuinen huuto ja itku!!! ARGH!!!
Joten odotahan vaan kun pääset lapsiesi kanssa tähän ns. uhmaikään!!! Jos nyt on vaikeeta niin sitten... No heh, aika aikaansa. Oli ihana huomata että uhmakin laantuu ja vaikka tuli taas takaisin niin tiedän nyt että on vain väliaikaista. Hienoa että lapsilla on luonnetta, tosin luonteikkaan vanhemman kanssa saattaa päät sitten kolista.... :headwall:
Tytöt ovat ensiviikolla puolivuotiaita!!! Mihin se aika menee....?? Kiirettä pitäessä kai.. Toisella neidolla vierastus alkaa jo laantumaan, pienempi "tikka" katsoo vähänkin vierasta naamaa hyvin tarkasti ja parahtaa sitten kauheaan itkuun. Ja voi niitä krokotiilin kyyneleitä...
Poika lähti tänään mummolaan joten äippä saa lepuuttaa lapsellisia aivojaan. Pitääkin aina yhtyä siihen kiukkuun. :ashamed:
Millaistahan meillä sitten on kun tytöt ovat parivuotiaita. Luonnetta kun heillekin on siunaantunut roppakaupalla. Onneksi silloin on jo isoveli siinä iässä että on varmasti oiva apumies kiperissäkin paikoissa!!
Tsemppiä kaikille äideille!! Onneksi alkaa tuo jouluaika niin saa syöda suklaata!!!
välillä kaatuu kaikki niskaan, 1 vakavasti vammainen lapsi, juoksut ja tappelut asioista sairaalassa, kelassa, terapioissa yms. lapsi ei koskaan pärjää omillaan, laitos on aikuisena (jos selviää aikuisuuteen) ainoa vaihtoehto. suru lapsen tulevaisuudesta. siinäpä päälimmäisiä asioita. kiukuttelut tai uhmäikä ei minua ole koskaan häirinnyt. tietysti tilanteet ovat erilaisia, mutta itse voin vain kiittää jokaisesta päivästä niin hyvästä kuin huonostakin, jonka saan lapseni kanssa viettää.
On mulla vielä hieman hiuksia jäljellä
Kyllä vaan väsyttää ja on välillä aika hirveetä taistelua, mut ne pienet onnen hetket auttaa jaksamaan ja taitaa niitä kuitenkin olla enemmän kuin noita vaikeita päiviä...
Vaikeat päivät vaan vetää niin kuitiksi, et niitä tuntuu olevan useammin kuin itse asiassa onkaan :/
:hug: voima hali kaikille pienten lasten vanhemmille!!
Kyllä vaan väsyttää ja on välillä aika hirveetä taistelua, mut ne pienet onnen hetket auttaa jaksamaan ja taitaa niitä kuitenkin olla enemmän kuin noita vaikeita päiviä...
Vaikeat päivät vaan vetää niin kuitiksi, et niitä tuntuu olevan useammin kuin itse asiassa onkaan :/
:hug: voima hali kaikille pienten lasten vanhemmille!!
mörköäiti
Meillä ei mene hyvin. Kaksosilla (10kk) on molemmilla korvatulehdus. Ollaan nyt sairastettu 3 viikkoa. Toisen korvatulehdus ei tunnu paranevan ollenkaan, jo toinen antibioottikuuri menossa. Tuntuu että 3 viikkoa on ollut yhtä huutamista ja nyt alkaa jo äitikin itse huutamaan kilpaa lasten kanssa ja siitä tietenkin lapset säikähtää itkemään entistä enemmän. Lisäksi antibiootit aiheuttavat sen, että vaihdan ihan liukuhihnalla kakkavaippoja...ja toinen tietenkin huutaa kurkkusuorana sen aikaa kun toiselle vaihtaa vaippaa...Elämä on ihan kakkaa! Onkohan olemassa jotain pillereitä jotka auttais jaksamaan? Etten huutaisi lapsille, jotka ovat ihan syyttömiä kurjaan oloonsa. Mörköäitillä on vaan entistä surkeampi olo kun huutaa pienille.
Niin ja kiva lukea, että uhma on vielä tätä pahempi. Ai niin unohdin vielä kertoa että myös ruoka-aikaan huudetaan kurkut suorana. Toinen söisi kiltisti, mutta toinen ei pysy sekuntiakaan paikallaan syöttötuolissa. Niinpä toinen syö yksin ja toinen huutaa olohuoneessa, sitten koitan syöttää toista ja silloin toinen huutaa, koska haluaa jo päiväunille....
Että jos vaan joku tietää jonkin pillerin, millä äidin hermot saa rauhoittumaan, niin tieto otetaan kiitollisuudella vastaan. :/
Niin ja kiva lukea, että uhma on vielä tätä pahempi. Ai niin unohdin vielä kertoa että myös ruoka-aikaan huudetaan kurkut suorana. Toinen söisi kiltisti, mutta toinen ei pysy sekuntiakaan paikallaan syöttötuolissa. Niinpä toinen syö yksin ja toinen huutaa olohuoneessa, sitten koitan syöttää toista ja silloin toinen huutaa, koska haluaa jo päiväunille....
Että jos vaan joku tietää jonkin pillerin, millä äidin hermot saa rauhoittumaan, niin tieto otetaan kiitollisuudella vastaan. :/
Joo, niin tuttua. Välillä tuntuu että kaksi vuotta on ollu yhtä huutoa vaan koko ajan, ensin lapset, sitten äiti isälle ja sitten äiti lapsille ja nyt ihan kaikki kaikille...
Kaksosten kanssa juuri se on niin raastavaa, että yleensä jompi kumpi tarvitsee koko ajan jotain tai tekee jotain kiellettyä, niitä seesteisiä hetkiä ei juuri ole, jos lapsilla yhtään vilkkautta ja luonnetta siunaantuu. En osaa kyllä muuta kuin toivottaa jaksamista, itse on jo niin "alistunut" voimattomana tämmöseen ettei enää edes mieti, mitä sille voisi tehdä... päivä kerrallaan vaan ja yrittää keskittyä etteij uokse vahingossa talosta lasin läpi ulos
Ja kaikki sanoi että kun saat ne kahden vuoden ikään, niin helpottaa. Ja raukka uskoin. Mutta joo... se uhma kyllä voittaa hermoja repivyydessään ne tunnin syöttövälitkin mun hermojen kohdalla. Tosiaan aika neuvoton olo välillä kun ei tosiaan osaa edes kävellä oikein, järkyttävää kiukkuamista...
Ihanaa elämää
Kaksosten kanssa juuri se on niin raastavaa, että yleensä jompi kumpi tarvitsee koko ajan jotain tai tekee jotain kiellettyä, niitä seesteisiä hetkiä ei juuri ole, jos lapsilla yhtään vilkkautta ja luonnetta siunaantuu. En osaa kyllä muuta kuin toivottaa jaksamista, itse on jo niin "alistunut" voimattomana tämmöseen ettei enää edes mieti, mitä sille voisi tehdä... päivä kerrallaan vaan ja yrittää keskittyä etteij uokse vahingossa talosta lasin läpi ulos
Ja kaikki sanoi että kun saat ne kahden vuoden ikään, niin helpottaa. Ja raukka uskoin. Mutta joo... se uhma kyllä voittaa hermoja repivyydessään ne tunnin syöttövälitkin mun hermojen kohdalla. Tosiaan aika neuvoton olo välillä kun ei tosiaan osaa edes kävellä oikein, järkyttävää kiukkuamista...
Ihanaa elämää
Täälläkin sairastetaan...kaikki neljä lasta nuhassa ja kaksi kuumeessa. Kauppaan oli aamulla pakko roudata koko sakki , kun mies tekee pitkää päivää eikä kerkeä.
Eniten ahdistaa 3-vuotiaan erittäin vilkkaan pojan uhma, se vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu...Ties kuin monta kuukautta ollaan tapeltu aamusta iltaan ja mikään ei tunnu uppoavan kaaliin. 10kk kaksoset tuntuvat "lasten leikiltä" tämän 3 v.:n rinnalla. Tähän aikaan (pikku kakkonen) on ihanan rauhallista: isommat katsovat rauhassa pikku kakkosta ja pikkuset leikkivät keskenään. aah!
Jos jotain hyvää , niin lapset on ihania. 10kk ikä kaksosilla on tosi kiva: tosi uteliaita ja reippaita miehen alkuja ja voi hurja kun joka päivä oppii jotain uutta ja ihmeellistä. kauhulla odotan kaksosten uhmaa...
Iloista joulunodotusta kaikille! Ja auringon säteitä sinne risukasoihin!
Eniten ahdistaa 3-vuotiaan erittäin vilkkaan pojan uhma, se vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu...Ties kuin monta kuukautta ollaan tapeltu aamusta iltaan ja mikään ei tunnu uppoavan kaaliin. 10kk kaksoset tuntuvat "lasten leikiltä" tämän 3 v.:n rinnalla. Tähän aikaan (pikku kakkonen) on ihanan rauhallista: isommat katsovat rauhassa pikku kakkosta ja pikkuset leikkivät keskenään. aah!
Jos jotain hyvää , niin lapset on ihania. 10kk ikä kaksosilla on tosi kiva: tosi uteliaita ja reippaita miehen alkuja ja voi hurja kun joka päivä oppii jotain uutta ja ihmeellistä.
kauhulla odotan kaksosten uhmaa...Iloista joulunodotusta kaikille! Ja auringon säteitä sinne risukasoihin!
vieras myös
Äiti aurinkoinen, meillä myös samalla ikäerolla esikoinen ja kaksoset. Miten teillä mennyt ja mitä käytännön neuvoja voit antaa? Mitkä vaunut käytössä, miten pääsette liikkumaan autolla/ilman autoa/julkisilla...?????Meillä vauvat vasta 2 vk. Ja myös kausi "minä itse" alkamassa alle 2-v. Vielä kuitenkin rauhallisissa merkeissä.