tuntuu tyhmältä lukea iltasatua lapselle..

..joka samaan aikaan rakentaa peitosta majaa ja puhuu kovaan ääneen uninallensa kanssa. taidan lopettaa iltasadut kokonaan.

 

Just oli aiheesta jossain artikkeli että lapsi kuulee ja kuumtelee satua vaikka touhuais samalla.

 

Jos lapsen touhuilu kestää turhan kauan, pyydä lempeästi lopettamaan. Kysy jotain sadusta ja käännä lapsen huomio siihen. Vedä peite hänen päälleen...

 

Just oli aiheesta jossain artikkeli että lapsi kuulee ja kuumtelee satua vaikka touhuais samalla.

No tää tieto helpottaa kyllä vähän, meinaa mennä hermot kun ei saa lasta rauhoittumaan sillä sadulla nukkumaan.

 

Meillä lapset istuu sylissä sadun ajan

 

Mekin pidetään yhtä lasta sylissä ja toiset on kainalossa vieressä lukuhetken ajan.

 

Onko se iltasatu ihan pakollinen? Jos iltasadun jättää pois ja katsoo, että alkaako lapsi kysellä sen perään. Jos sitten on mielenkiintoa kuunnella.

 

Mä siirryin aikoinani samasta syystä äänikirjoihin. Siellä se puuhaa omiaan mutta ilmeisesti osaa myös sadut ulkoa :xmas: Enää ei mulla kiristä pinna.

 

[QUOTE="vieras";28295764]Mekin pidetään yhtä lasta sylissä ja toiset on kainalossa vieressä lukuhetken ajan.[/QUOTE]

lapsi ei pysy sylissä, pyrkii kokoajan pois.

 

Mä siirryin aikoinani samasta syystä äänikirjoihin. Siellä se puuhaa omiaan mutta ilmeisesti osaa myös sadut ulkoa :xmas: Enää ei mulla kiristä pinna.

Siis mitä helkkaria? Äänikirja? Kyllä työ ootte surkeita vanhempia..

 

Siis mitä helkkaria? Äänikirja? Kyllä työ ootte surkeita vanhempia..

Siis SÄ oot ihan oikeessa.. Varmaan pitäis huostaanottaa lapset noilta

 

Siis mitä helkkaria? Äänikirja? Kyllä työ ootte surkeita vanhempia..

Totta. Iltasatu on ulkoistettu. Menen tästä nurkkaan häpeämään.
Se ei varmaan riitä, että muuten luetaan päivittäin, nyt menossa Kiljusten Herrasväen seikkailuja, taas.

 

Minä en varmaan selviä nurkassa häpeämisellä, kun tunnustan ettei meillä mitään iltasatuja lueta.

 

Ei meilläkään tunnu kuuntelevan kun samalla möyrii peiton kanssa ja juttelee unilelulleen, mutta niin vain tulee itku jos meinaa jäädä satu lukemati... Ja mitä väliä jos ei intensiivisesti kuuntelekaan, eiköhän se äidin tai iskän LÄSNÄOLO ole se juttu, eikä mikään tekstinpätkä. Äänikirjoja en siksi ymmärrä itsekään.

 

Meillä on aina luettu iltasatuja, lyhyitä kuvakirjoja kun lapset oli pienempiä ja siitä siirryttiin tekstikirjoihin kun lapset kasvo.. Kainalossa pötköttelee, iltasatu on meillä sänkyyn rauhoittumishetki, ei puuhailu tuokio

 

Hmm, aloittajan tekstistä jää kuva, että hän on itse samalla täällä Kaksplussalla kun lukee iltasatua