Tuntuuko kenestäkään tältä

Vauvaa on yritetty vuosi..eikä mitään oo kuulunu.Gyne sanoi että kaikki on päällisin puolin kunnossa..
Tuntuu että PÄÄ HAJOAA näistä kaikista pahoista ajatuksista!En koe olevani NAINEN ,kun mulla ei oo perhettä.Mietin että että MIKÄ sitten pitää parisuhteeni kasassa jossei lapsia tule.
Välillä se lapsen kaipuu on NIIN KOKONAISVALTAISTA, että ei pysty oikeen muuta ajattelemaankaan.

Olen päättäänyt ettei mihinkään hoitoihin lähdetä, koska niistä ei oo mitään varmaa.Sitten on vaan hyväksyttävä asia , vaikka se kuinka kipeää tekeekin.Mies ei ymmärrä, vaan sanoo että unohdetaan" koko asia vähäksi aikaa..mutta mites unohdat...!!
Tuntuu että ovulaation aikaan alkaa aina hormoonit hyrräämään ja tämä asia nousee entistä enemmän pinnalle.Tietäen että kyllä taas kohta p...se vuotaa!

 

Tuntuu, koko ajan. Meissäkään ei mitään vikaa ole, kakkosta on tahkottu jo reilusti kolmatta vuotta.
Kaikesta huolimatta tämän asian kanssa on oppinut elämään. Kuukaudet kuluu kahden viikon jaksoissa oviksesta menkkoihin. Mutta aina sitä uutta puhtia saa uuteen kiertoon. Jaksan sillä ajatuksella, että jokaisessa uudessa kierrossa on suuremmat mahdollisuudet onnistua kuin edellisessä.

Mutta miksi olet päättänyt olla lähtemättä hoitoihin? Vaikkeivät ne mitään varmoja olekaan (meidänkin piti naps vaan onnistua viimeistään ivf:ssä, mutta eipä tullut kahta viivaa), niin minä en ainakaan voisi luovuttaa ilman taisteluja. Ihan varmasti yritetään ensin kaikki keinot ja surraan ja hyväksytään kohtalomme vasta sitten.
Sanot, että kaikki on päällisin puolin kunnossa. Mutta onko miestä tutkittu? Usein syy voi löytyä sieltä, ja sehän se on kaikista nopein ja helpoin tutkia. Miksi tahkota joka kuukausi pakkopullana jos syy lapsettomuuteen olisikin helposti selvitettävissä? Infektioverikokeet+ sinun hormonikokeet ovat myös helppo homma ja tulokset kertovat paljon.

Jaksamista teille

 

Ihan samat fiilikset täällä - mitään vikaa ei ole löytynyt mutta raskaus ei vain ala yli vuoden yrityksestä huolimatta. Hitto että mä olen välillä toivonut syvästi että jotain vikaa löytyisi jotta se voitaisiin korjata!!

Samaa suosittelen kuin Kirma, ainakin tutkimuksiin kannattaa mennä. Sittenhän voi rauhassa päättää haluaako hoitoja vai ei. Joskushan riittää ihan pieni apu eikä suinkaan ekana tarvitse IVF:ään lähteä!

Jaksamista :heart:

 

Myös täällä on ihan samat fiilikset, tuntuu että pää hajoaa tähän yrittämiseen. Me ollaan yritetty vasta puoli vuotta, mutta lapsi on kyllä ollut haaveissa jo yli vuoden. Mies vaan ei halunnut aloittaa yritystä ennen häitä ja opiskelujen loppumista.. Kun sitten lopetin e-pillerit, kierto ei palautunutkaan normaaliksi vaan on ollut siitä lähtien ihan sekaisin. Välillä kierto kestää kuutisenkin viikkoa, toisinaan on täytynyt napsia Terolutia vuodon käynnistämiseksi. Mihinkään tarkempiin tutkimuksiin ei olla vielä lähdetty, kun ongelma on ilmeisesti vain toi kierron epäsäännöllisyys. Nyt on viimeinen Terolut-kuuri menossa ja jos ei ensi kierrolla menkat tule itsestään niin sitten taas pitää marssia lääkäriin.. Huoh. Melkeinpä raskainta tässä on se, että kun menkkoja ei kuulu, niin ei voi tietää onko kroppa edelleen ihan sekaisin vai joko on tärpännyt. Raskaustesteihin on jo uponnut omaisuus, kun pitää aina testata, testata ja testata ennen kuin uskon, ettei menkkojen puuttuminen tosiaan johdu raskaudesta.

Ajatukset pyörii koko ajan raskaudessa ja vauvassa, eikä asiaa auta yhtään se, että nyt tuntuu sekä kaveripiirissä että sukulaisten keskuudessa olevan kunnon vauvakuume. Aina kun joku kertoo olevansa raskaana, saan hädin tuskin soperrettua onnittelut tekohymyn läpi, samalla taistelen kyyneleitä vastaan. Tuntuu pahalta kun en pysty iloitsemaan tuttujen raskausuutisista, mutta en voi sille mitään.

Usein sanotaan että vauva tulee sitten kun unohtaa asian ja lopettaa turhan murehtimisen. Mutta miten sen voi unohtaa? Miten voi olla oviksen aikaan ajattelematta, että joko nyt tärppäisi.. Miten voisi olla jännittämättä kierron loppupuolella sitä, että alkaako menkat ja jos ne ei ala niin onko se hyvä vai huono juttu.. Miten voisi unohtaa suuren suuren kaipuun omaa lasta kohtaan, kun joka puolella näkyy raskaana olevia naisia ja perheitä pikkulasten kanssa?

Tsemppiä teille kaikille, teillä on ollut yritystä jo paljon pidempään kuin meillä. Voin vaan kuvitella kuinka raskasta teillä on ollut.. :hug:
Ja karmilla, ei kannata luovuttaa ilman taistelua. Eli rohkeasti vain tutkimuksiin!

 

:hug: Kuulostaa normaalilta ajattelulta tilanteeseen nähden.

Minäkin kysyn, että miksi ei tutkimuksiin? Kerron esimerkin kaveripiiristä: 10vuotta "kyllä se tulee jos on tullakseen, ei hoitoihin"- enenmmän ja vähemmän yritystä itkun kanssa ja ilman. Kun rouvalta sitten löytyi muussa yhteydessä endometrioosi, joka hoidettiin niin seuraavassa kierrossa oltiin raskaana. Ei epätavallinen tarina.

Voi olla, että vikaa ei löydy. Meiltä sitä ei löytynyt ja meille ei hoidoista ollut apua. Lapsi kyllä tuli sitten ei itsestään, vaan hirveän stressaamisen ja suunnilleen sekuntikellon avulla. Olin kuitenkin iloinen ,että asialle tehtiin jotain. Mutta suurimmasta osasta jotain vikaa löytyy ja 98% vioista on helpohkosti hoidettavissa.

Tietenkin jokainen valitsee itse, mutta ajattele, että kunnon tutkimukset (+mahdollinen hoito) voi säästää elämästäsi vaikkapa 15 tuskallista vuotta. Jos päädytte tutkimuksiin niin kannattaa valita julkinen poli tai asiaan perehtynyt yksityisklinikka. Jo alkututkimuksiin kuuluu paljon muutakin kuin normi gynetarkastus&papa.

Tsemppiä ja plussaonnea :heart:

 

Tunteesi ovat todellakin tuttuja, kolmen vuoden lapsettomuustaipaleen vuoksi (nyt odotamme pakkasalkiosta alkunsa saanutta vauvaa). Koska tiedän, mitä käyt läpi, voin sanoa koko sydämestäni, että olen niin pahoillani!

Hoidot eivät ole mikään helppo tie, eivät todellakaan. Mutta kuten muutkin jo ovat sanoneet, minäkin suosittelisin käymään oikeissa tutkimuksissa. Tuo tavallisen gynen lausuma ei kerro mitään. Joskus vika saattaa olla niin pieni, että se saadaan korjatuksi todella helposti. Joskus ei, mutta etkö ennemmin tiedä senkin kuin pety tästä eteenpäin joka ikinen kuukausi? Niihin isompiinkin ongelmiin on ratkaisuja.

Mutta tosiaan, tutkimuksissa käyminen ei vielä tarkoita sitä, että päätyisitte hoitoihin. Sen asian voi sitten miettiä erikseen.

 

meillä yritettiin ekaa 2.5v ja sitä ennen oli yksi tuulimuna. oltiin jo aika toivottomia. ite heitin lusikan nurkkaan lokakuussa -05 ja kappas tein positiivisen testin tammikuussa -06...toista yritettiin 1v. ei olla käyty lääkärissä tutkittavana.