tupakoinnin(toiv.) lopettaneet äipät

Hei!
Minä lopetin esikoista odottaessa 03. Kunnes taas imetyksen loputtua (tyttö n. 6kk) se alkoi perinteisesti yhdestä tupakasta.
Nyt poltin viimeisen tupakan juuri ennen raskaustestin tekemistä (kesäkuussa). Lopettaminen oli todella, todella vaikeata ja hirveän tuskaista, kamalaa! Vasta lopettaessa huomasin kuinka koko elämä tuntui pyörivän tupakan ympärillä, mitään muuta ei voinut ajatella. Olin vihainen ja kateellinen muille, kun he saavat polttaa. Ehken pari ensimmäistä viikoa oli ne pahimmat, sitten pahoinvoinnin tultua kuvioihin, tupakantuska alkoi hellittää. Mut vieläkin jos joku seurassa polttaa, niin himo iskee. Lopettaminen vaati kyllä paljon tahdonvoimaa, joten olkaamme ylpeitä itsestämme! :flower:
Nyt kun sais pidettyä savuttomuuden imetyksen lopettamisen jälkeenkin...

 

7 vuotta tupakoin, enennkuin reilu puoli vuotta sitten lopetin. siis lopetin, en pidä taukoa enkä lakkoile. en enää aio aloittaa...

 

Heips! Täällä on vasta 4.päivä ilman .. Alotin kyllä vähentämään heti kun plussasin, mutta nyt on toistaiseksi oltu ilman.. Kahvia juodessa tekee kovasti mieli, mutta toistaiseksi pystynyt hillitsemään itseni.. Aamulla oli kyllä taas pinna hieman kireällä, mutta oman kullan syleily paransi fiilistä.. Mies polttaa, mutta vähentänyt sitä seurassani hieman. Itse olen vasta viikko 7-9 tienoilla...
Tsemppiä muillekkin!

 

Hei! kohta olen ollut polttamatta 2 kk ja viikkoja on 33+5.
Tupakoin lähinnä työstressin takia ja se oli ainoa taukohetki työpäivän aikana. Jäin sairaslomalle liian tiheiden supistelujen takia, mikä oli helppoa tarttua kiinni tupakoimattomuuteen. Olisin heti halunut lopettaa, mutta ravintola-ala ei ole aina niin ihaanteellinen Pomo oli kyllä sitä mieltä että en pysty lopettamaan tupakointia lomalla.

Tsemppiä kaikille ja koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä lopettamaan ja vähentäminen on myös paljon!

 

Hei! Ite sain lopetettua tupakan polton vasta kun jäin äitiyslomalle, eli noin kuukausi ennen kun tyttäreni syntyi. Töissä oli vaan pakko välillä päästä hermosavuille ja ehkä sekin oli vaan sellanen tapa että kahvipaussilla/ruokapaussilla oli pakko saada se tupakka. Nyt oon ollu 5½ kuukautta aivan ilman tupakkaa, välillä kyllä tekee mieli kun avopuoliso polttaa... Mutta pitää vaan yrittää olla vahva

Tsemppiä ja voimia kaikille

 

Moikka! Mulla nyt vajaa 4kk vauva ja lopetin tupakinpolton siihen paikkaan kun tein plussatestin. Raskausaikana ei tupakkaa kauheasti tehnyt mieli, aina silloin tällöin, mutta en koskaan ratkennut kun oli huoli sikiön hyvinvoinnista.

Tiesin kyllä että "haluan" maistella taas tupakkaa kun vauva syntyy. Ensimmäisen tupakin maistoin kun poika oli n. kuukauden vanha ja olin kavereiden kanssa syömässä ulkona. Maistui se eka samalta kun yläasteella kun aloitin tupakanpolton.. Sitten imetys suojasi mua tupakanhimolta jonkin aikaa, kunnes maito ehtyi vajaa 2 kk iässä. Mies alkoi taas poltella (oli siis myös lopettanut raskausaikana) ja itsekin siinä sitten repsahti vähän. Nyt en siis polta päivisin ollenkaan, mutta kun poika nukahtaa iltaunille siinä klo 20 aikoihin, niin on mun oma hetki ja poltan melkein joka ilta 2-3 tupakkaa.

Toisaalta harmittaa mutta toisaalta ei, JOS saan vaan pidettyä sen näin aisoissa. Toisaalta huolettaa se aika kun poika kasvaa ja alkaa ymmärtää enemmän ja näkee äidin tupakalla.. :/ Saas nähdä loppuuko tuo iltapolttelu tapa sitten.. Nyt se vaan tuntuu niin ihanalta omalta ajalta partsilla.. mut ehkä joku muu vois korvata sen. Mulla ei päivisin ees tee mieli tupakkaa, eli ei oo koskaan nikkiksiä. Mutta se on vaan se oma hetki. Ja jos viihteelle lähtee niin silloin kyllä sallin itselleni tupakkia, kun ei poika edes ole näkemässä.

En usko että koskaan alan polttaa päivällä, mutta onkohan ihan turha tapa tää iltapolttelukin?! Ja sit kun palaa joskus töihin, niin on siinäkin sellainen näytön paikka ettei alkas taas polttaa vakituiseen.. hmmm..

Kovasti tsemppiä kaikille!!!