Mikä siinä oikein on niin vaikeaa, pitkässä parisuhteessa. Yhdessä on oltu yli 10 vuotta, ja silti jurnutetaan ja tapellaan aina välillä. Pitäisi osata iloita siitä, että on löytänyt hyvän miehen. ja kertoa se hänelle useammin. Miksi sitä aikuinen ihminen natkuttaa pikku asioista, eikä näe metsää puilta? Miksi tämä maailma on niin kiireinen, että kaikki asiat paahtaa aina parisuhteen edelle? Sekä itsellä että miehellä? Pitääkö sattua jotain kamalaa tai joku iso muutos, ennenkuin oppii arvostamaan parisuhdetta ja antamaan sille ja seksille enemmän aikaa? miten oppisin? Lasten kanssa tulen tosi hyvin juttuun ja välimme ovat hyvät, sama miehellä. Mutta meidän välit kärsii, kun ei ole aikaa. Miten hyppään pois oravanpyörästä? tuntuu, että ei ole rahaa, mutta kannattaisko välillä ilman syyllisyyttä panostaa sitä rahaa esim. yhteiseen lomaan ihan elämänlaadun nostamiseen? Nuorepana kuvittelin, että sitten tehdään aina välillä jotain kivaa yhdessä, mutta kumpikin hyvä kun jaksaa punkkaan raahautua. Ollaan varsinaisia kotiin jämähtäneitä vanhoja, kohta elämään kyllästyneitä pieruja. Mitä tehdä?