turhanpäivästä itkua ja kitinää

2v on ihan mahdoton, nytkin inunut ja pillittänyt kohta tunnin, kun heräsi päikkäreiltä
meille syntyi kuukausi sitten uusi vauva nyt parin viime viikon aikana meno on 2v:n kohdalla mennyt ihan mahdottomaksi, koko ajan just tota inumista ja turhan päiten itkemistä, ollaan koitettu puuhastella isomman kans enemmän ja antaa hänelle normaalia enemmän huomiota, mut aina vaan sama pillitys jatkuu.Alkaa jo kysyä hermoja..

 

Meillä on ihan sama juttu. En ole vielä keksinyt muuta kuin Jaffa-keksit. Omaan suuhun, siis.

 

Tyttärellä on myös 2-vuotias poika ja elokuussa syntynyt vauva.
Kaksivuotias on ihan mahdoton huutaja, ennen päiväunia ja päiväunien jälkeen itketään jopa 1,5 tuntia. Ilman päviäunia ei kuitenkaan jaksa.
Myös öisin saattaa tulla jopa kahden tunnin itkusessioita. Yritetty on hyvällä ja joskus jopa pahalla, mikään ei tehoa. On viety jäähylle toiseen huoneeseen, mutta ei. Tyttären hermot alkaa olla aika kireellä, mistähän tosiaan löytyise se ihmekeino, jolla lapsen saisi kohtuuajassa rauhoittumaan.

 

Se kaksi-v on iteki ihan vauva. kannattaa ottaa tää huomioon. Tarvitsee syliä ja aikuisen jakamatonta huomiota. Eikä niin pieni vielä ole tahallaan ilkeä tai tuhma, jos hän huutaa hänellä on paha olla ja noin pienen pahanmielen saa yleensä sylillä pois. Kannattaa myös huolehtia siitä että itse saa jonkin verran hengähdys aikaa, tai että pääsee edes hetkeksi yksin piipahtamaan vaikka kaupassa. Vaikeaa on kyllä kun on noin vähän ikäeroa vauvoilla. Mutta helpotusta on edessä kun vaippavaiheen pääsee ohi. Itsellä kaksi pienellä ikäerolla tehtyä vauvelia jotka jo isoja =)

 

Luulenpa että teette asian vaan pahemmaksi jos "menetätte" hermot. Koittakaa asettaa itsenne lapsen asemaan ja miettiä, miltä tuntuu kun on aikaisemmin saanut olla perheen vauva ja nyt yht äkkiä pitääkin kasvaa "isoksi" kun perheeseen on tullut uusi tulokas.
Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta kestettävä on koska olette päättäneet lapset hankkia pienellä ikäerolla. Tottakai varmasti tulee hetkiä jolloin väsy iskee, sen ymmärrän hyvin.
Ottakaa isompi lapsi osaksi kaikkea vauvan hoitoa ja antakaa hänen touhuta mukana ja koittakaa huomioida ja touhuta hänen kanssaan enemmän kuin tarpeeksi. Uskon, että ajan myötä helpottaa kun hän huomaa olevansa yhtä tärkeä kun uusi vauva. Väittäisin, että itkut ja kitinät johtuvat tästä sataprosenttisesti, tuskinpa hän tahallaan on ilkeä.

 

Helposti meillä on tapana ajatella, että se vauva tarvitsee meitä enemmän kuin tuo taapero. Mutta kyllä se on niin, että molemmilla tarve on yhtä suuri. Mutta toisaalta kun isollasisarella on hylkäämisen tunne (ei ole ennen tarvinnut jakaa äitiä) niin voisimpa väittää että tarve on isompi juuri tällä taaperolla.
Eli vauva syrjään hetkeksi ja taapero syliin, taaperonkin on ihan hyvä välillä huomata, että hänetkin otetaan ensin huomioon eikä heti rynnätä pelkästään vauvan luokse kun se itkee. Vauvan luoksehan voi sitten mennä vaikka yhdessä taaperon kanssa. "onkohan vauvalla hätä, käydäänkö auttamassa?"