Koko tekstini keskeinen kysymys on, että kuinka tarkasti teiltä on tsekattu (ja miten tarkasti niihin on kiinnitetty huomiota) erilaisia arvoja, erityisesti eri hormoniarvot, tai muita mahdollisia tekijöitä luteaalivaiheen ongelmiin?
Taustaa (voi siirtyä suoraan seuraavaan kappaleeseen): Olemme ensimmäistä lasta haluava pari, joka on ollut menossa kohti IVF:ää selittämättömän lapsettomuuden vuoksi. Nyt kuitenkin oli jokin aikaa sitten enimmäinen plussa pelkällä letrozolilla, joka meni kuitenkin kesken alta viikossa plussan jälkeen. Nyttemmin on jonkinlainen epäilys aiemmin tapahtuneesta, vielä aiemmasta KM:sta ennen kuin tuli tehtyä edes raskaustestiä ja tässä kierrossa oli merkkejä myös että jotain saattoi olla tapahtumassa, mutta meni kesken ennen kuin ehti mitään varmaa sanomaan (epämääräinen suttu raskaustestissä pitkään testiajan jälkeen, limaneritystä aina vuodon alkuun, joka hieman myöhässä). Siksi itsellä alkaa olla vahva fiilis, että loppukierrossa on jokin ongelma (tai sitten vaan on geenivirhettä täynnä kaikki).
Joka tapauksessa puolisoni on lähtöisin toisesta maasta, jossa tuntuu hoitokäytännöt olevan varsin erilaisia. Siellä vastaavassa tapauksessa on tyypillistä tehdä hirveä määrä erilaisia tutkimuksia (ihan kaikkia, mitä vain mielikuvitus voi keksiä) ja etenkin vetää niistä vahvoja johtopäätöksiä. Meillä taas tuntuu suomessa että juurikaan mitään "ylimääräistä" ei tutkita. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kokemuksia ja ajatuksia muilla on aiheesta.
Puolisoni on ottanut aiemmin joitakin labrakokeita kotimaassaan, joita suomessa lääkärille näytimme. Hän tuskin katsoi niiden tuloksia ja totesi, että hyvä on. Jos taas vertaa esim. progesteronin, FSH:n arvoja, tuolla ulkomailla moni lääkäri määräisi ilmeisesti heti jotain lääkitystä. Suomessa taas lääkäri totesi, että FSH ei itse asiassa edes ennusta yhtään mitään nykytiedon perusteella.
Puolisoni suvussa on kilpirauhasen häiriötoimintaa. Joku vuoden vanha labratulos hänellä oli taas kotimaastaan, joka oli "siinä ja siinä" paikallisen asteikon mukaan. Taas ei Suomessa lääkäri loksauttanut korvaansa, vaan totesi "hyvä hyvä". Kohdun limakalvon paksuuden vaatimuksissa tuntui myös olevan selvä koulukuntaero ja taaskaan puolisoni ei kotimaassaan "olisi läpäissyt seulaa".
Suomessa kun lukee vaikkapa sellaisesta asiasta kuin toksoplasmoosista, heti näkyy lukevan, että jos sen on saanut ennen raskautta, ei mitään vaikutusta, eikä sitä kukaan täällä ole ottanut edes esille. Vastaavasti tuo kehotetaan testaamaan heti puolisoni kotimaassa.
Sitten se yksi kiinnostava puoli on se, että puolisoni kotimassa lääkärit eivät oel ihan samalla tavalla arvostettuja kuin täällä ja myös syystä: raha liikkuu sairaaloisssa pöydän alta ja sitä rataa. Ei olisi lainkaan kaukaa haettua, että siellä koko lääkärikunta teettää mielellään turhia tutkimuksia ja -lääkityksiä rahan takia.
Mutta sittenkin...mikä on teidän fiilis siitä, mitä tutkimuksia ainakin pitäisi tehdä selittämättömän lapsettomuuden kohdalla? Meillä on kotimaassa tehty
-siemennesteanalyysi
-AMH (ikäisekseen aika matala)
-aukiolotutkimus
-perus-gynetutkimukset
Ja oikeastaan siinä kaikki.
Taustaa (voi siirtyä suoraan seuraavaan kappaleeseen): Olemme ensimmäistä lasta haluava pari, joka on ollut menossa kohti IVF:ää selittämättömän lapsettomuuden vuoksi. Nyt kuitenkin oli jokin aikaa sitten enimmäinen plussa pelkällä letrozolilla, joka meni kuitenkin kesken alta viikossa plussan jälkeen. Nyttemmin on jonkinlainen epäilys aiemmin tapahtuneesta, vielä aiemmasta KM:sta ennen kuin tuli tehtyä edes raskaustestiä ja tässä kierrossa oli merkkejä myös että jotain saattoi olla tapahtumassa, mutta meni kesken ennen kuin ehti mitään varmaa sanomaan (epämääräinen suttu raskaustestissä pitkään testiajan jälkeen, limaneritystä aina vuodon alkuun, joka hieman myöhässä). Siksi itsellä alkaa olla vahva fiilis, että loppukierrossa on jokin ongelma (tai sitten vaan on geenivirhettä täynnä kaikki).
Joka tapauksessa puolisoni on lähtöisin toisesta maasta, jossa tuntuu hoitokäytännöt olevan varsin erilaisia. Siellä vastaavassa tapauksessa on tyypillistä tehdä hirveä määrä erilaisia tutkimuksia (ihan kaikkia, mitä vain mielikuvitus voi keksiä) ja etenkin vetää niistä vahvoja johtopäätöksiä. Meillä taas tuntuu suomessa että juurikaan mitään "ylimääräistä" ei tutkita. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kokemuksia ja ajatuksia muilla on aiheesta.
Puolisoni on ottanut aiemmin joitakin labrakokeita kotimaassaan, joita suomessa lääkärille näytimme. Hän tuskin katsoi niiden tuloksia ja totesi, että hyvä on. Jos taas vertaa esim. progesteronin, FSH:n arvoja, tuolla ulkomailla moni lääkäri määräisi ilmeisesti heti jotain lääkitystä. Suomessa taas lääkäri totesi, että FSH ei itse asiassa edes ennusta yhtään mitään nykytiedon perusteella.
Puolisoni suvussa on kilpirauhasen häiriötoimintaa. Joku vuoden vanha labratulos hänellä oli taas kotimaastaan, joka oli "siinä ja siinä" paikallisen asteikon mukaan. Taas ei Suomessa lääkäri loksauttanut korvaansa, vaan totesi "hyvä hyvä". Kohdun limakalvon paksuuden vaatimuksissa tuntui myös olevan selvä koulukuntaero ja taaskaan puolisoni ei kotimaassaan "olisi läpäissyt seulaa".
Suomessa kun lukee vaikkapa sellaisesta asiasta kuin toksoplasmoosista, heti näkyy lukevan, että jos sen on saanut ennen raskautta, ei mitään vaikutusta, eikä sitä kukaan täällä ole ottanut edes esille. Vastaavasti tuo kehotetaan testaamaan heti puolisoni kotimaassa.
Sitten se yksi kiinnostava puoli on se, että puolisoni kotimassa lääkärit eivät oel ihan samalla tavalla arvostettuja kuin täällä ja myös syystä: raha liikkuu sairaaloisssa pöydän alta ja sitä rataa. Ei olisi lainkaan kaukaa haettua, että siellä koko lääkärikunta teettää mielellään turhia tutkimuksia ja -lääkityksiä rahan takia.
Mutta sittenkin...mikä on teidän fiilis siitä, mitä tutkimuksia ainakin pitäisi tehdä selittämättömän lapsettomuuden kohdalla? Meillä on kotimaassa tehty
-siemennesteanalyysi
-AMH (ikäisekseen aika matala)
-aukiolotutkimus
-perus-gynetutkimukset
Ja oikeastaan siinä kaikki.