Tutista eroon

No sitten joskus. Mietin tässä aamukahvin lomassa, että onko siitä vaikea päästä eroon? Isommat lapset ei ikinä syöneet kyseistä välinettä ja tämä vauva taas väsyneenä kun ei tahdo nukahtaa. Kertokaa armon tuttitietäjät :saint:

 

Ei muutaku tutit roskiin ja sillä mennään Tuo vanhempi tyttö oli 2 pvää ihmeissään tutin jättämisen kanssa, mutta tää toinen etsi sitä 2vkoa joka paikasta aina ku nukkumaan mentiin. Ei se sitä koskaan löytäny ja tutti jäi unholaan.

 

No hyvänen aika,,, ei puhumatta roskiin. Sovitaan yhdessä että viedään vaikka naapurin pikkuvauvalle tahi oraville metsään. Älkää tehkö asioista niin jyrkkiä. Lapsen mieli kun on lapsen.

 

No hyvänen aika,,, ei puhumatta roskiin. Sovitaan yhdessä että viedään vaikka naapurin pikkuvauvalle tahi oraville metsään. Älkää tehkö asioista niin jyrkkiä. Lapsen mieli kun on lapsen.

En kyllä nähny vaivaa keksiä mitään peitetarinaa ja hyvin meni silti Kummitytöltä jätettiin tutti pois reilun vuoden ikäisenä eikä se varmaan ois ymmärtäny jos jonku älyttömän tarinan ois tutin katoamiseen keksiny.

 

Kun olin itse pieni, ja oli tutin pois laittamisen aika, (äiti on kertonut tämän minulle) =) niin silloin pyöri teeveessä mainos hugo-peikon tulevista lapsista, ja että heille täytyy lähettää tutteja. sitten vietiin postilaatikkoon tutit hugon vauvoja varten. en ollut niitä koittanutkaan takaisin!

 

Kun olin itse pieni, ja oli tutin pois laittamisen aika, (äiti on kertonut tämän minulle) =) niin silloin pyöri teeveessä mainos hugo-peikon tulevista lapsista, ja että heille täytyy lähettää tutteja. sitten vietiin postilaatikkoon tutit hugon vauvoja varten. en ollut niitä koittanutkaan takaisin!

Ihana
Aloin vaan miettimään, että onkohan tuosta lapsen elämää helpottavasta kapineesta seurauksena hirveä huuto kun se pitäis hukata

 

Sellainen ohje, että kannattaisi tosiaan hukata se tutti ajoissa, sen ikäisenä kun lapsi ei vielä osaa kysellä tutin perään. Viimeistään tossa vähän yli vuoden iässä.
Meillä poika söi tuttia yli kaksivuotiaaksi ja voi sitä taistelua. Ei mitkään tarinat eikä suostuttelut, lahjomiset auttaneet. Lopulta saimme hänet luopumaan, kun lupasimme tilalle hienon paloauton, josta tuli ääniäkin. Siltikin yöunet olivat tosi risaisia pari-kolme viikkoa. Poika heräili vähän väliä, kyseli sen tuttinsa perään, kiukkusi, ja tuli aina meidän viereen nukkumaan.