Tutista luopuminen

Mitenkä teillä on luovuttu tutista ja minkä ikäisenä? Miten meni?

Mulla meni tänään totaalisesti hermot kun meidän 1v10kk tyttö hukkas tuttinsa puistoon ja sitä kun ei sit löytyny niin johan alko kamala huuto...on muutenkin niin kiinni siinä välillä mut sit kuitenkin taas heittelee sitä pois ja tarhassa ei esimerkiks syö tuttia kun vaan nukkumaan mennessä...kotonakin koitettu vähentää ja aateltu et sit pikkuhiljaa loppuis. On vaan niin paha uhma päällä et ei ole onnistunu, toisinsanoen me ollaan oltu heikkoja ja tyrkätään tutti suuhun liian helposti.

Nyt sitten päätin että se tutti saa lähtee kertalaakista lauantai aamuna,viedään ne tytön kanssa yhdessä roskiin ja sinne ne myös jää. En tiedä onko tämä nyt hyvä keino tehdä luopuminen mutta nyt se saa olla loppu. Me kestetään se huuto sit vaikka 2 viikkoa tai kauemminkin,kyllä se joskus loppuu. Uninalle tytöllä on ja hän saa nyt turvautua sitten siihen ja meihin tietysti nukkuun mennessä. Meille syntyy helmikuussa vauva ja senkin takia se tutti on saatava nyt pois.

Kokemuksia siis kaipailen muilta,miten luovuitte yms. oliko vaikeaa kuinka kauan?

 

Meillä on kummallakin mennyt tosi helposti. Vaikka ovat olleet aika tuttiaddikteja, niin sitten kun se on jäänyt niin se on jäänyt.

Nyt tällä nuoremmalla mulla oli suunnitelma että kun ollaan lomalla (lähinnä tutti oli enää unikäytössä, jos jossain näki niin kyllä söi oikein antaumuksella, ja bongas vaikka mistä piilosta...) niin sitten koitetaan jättää pois. Kerroin hoidossa siitä ja ennen lomaa olivat jo kokeilleet päikkäreille ilman tuttia. Muutaman kerran onnistumatta, mutta sitten oli kerran onnistunut ilman huutoja ja muiden hereillä pitämistä. Samana iltana jätin kotona tutin pois, joitakin kertoja piti pojan luona käydä nukkumaan mennessä, mutta mitään kauheita raivareita ei kuitenkaan tullut. Sen jälkeen meillä ei ole tuttia ollut. Ikää oli n. 1,5v.

 

Tais olla 1v 6kk kun luovuttiin ja pistin yks päivä tutit pussiin ja jätettiin yhessä rappusille pupuvauvoille. (poika hulluna pupuihin) ja tikkari oli tullu tilalle 3 yötä itki perään ja päikkäreit nukku alkuun vähemmän kun tutin kanssa mut nyt taas kaikki normaalisti.

Nimimerkki, tahalliseen tutin heittelyyn kyllästynyt myös. Meni vaan hermo ja päätin et tänään lähtee.

 

Kiitos kokemuksista! Mä keksin että meitin likkahan on ihan rakastunu oraviin, niinkun kaikkiin muihinkin eläimiin. Voiskin viedä ne tutit sitten oravalle roskiin heittämisen sijaan. Oon kyllä kuullut että vois sit alkaa vihata oravia kun ne on vieny sen tutit mutta en kyllä usko...ja eipä sillä nyt niin merkitystä ole vaikkei niistä sit enään tykkäiskään,eipä se niiden kanssa muutenkaan kosketuksiin pääse.

 

Mun muksulta ne hajos jotenkin 1v9kk kun oli päikkäreillä. Heitti roskiin ja se siitä. Ekana iltana vähän ihmetteli muttei itkeny.

 

Me päätettiin, että nyt saa päivätutti lähteä. Vierotettiin siis vaan siitä, unilla käyttää edelleen. Hyvin meni kun vaan itse oli päättäväinen. Lapsi selvästi huomasi, että nyt ollaan tosissaan. Pikkusisko syö tuttia, mutta se ei ole ongelma.

muoks. Poika siis nyt 1v 10kk ja päivätutista vierotus tehtiin kuukausi sitten.

 

Meillä lähti 1v ja 2kk. Ekana päivänä ja iltana kitisi nukkumaan mennessä tuttia, mutta sitten unohtui eikä ole kaivannut. Meni tosi helposti olin varuntunut pitkään kitinä kauteen. Kerralla vaan koko tutti pois, meillä ainakin näin oli paras, mutta lapset on erinlaisia...

 

Meillä tutti jäi kerrasta pois kuukausi sitten, kun tarhaan meno oli ajan kohtaista, ikää herralla oli tuolloin 1v5kk. Yksi ilta oli karmea, seuraavana itki hieman ja hoki "utti utti".. Jokunen yö sen jälkeen oli levoton, ja sitten ei nää tuttia kaipaillut. Selitin vain, että tutit ovat vauvoja varten ja hän on jo iso mies Yllättävän helposti sujui, varauduin paljon karmeampaan metakkaan

 

Tänään sitten vietiin iltapäivällä tutit sorsille ja tyttö ihan itse ne heitti veteen. Sen jälkeen itki kotona hetken mutta sit ollu tosi hyvällä tuulella (paremmalla kun viikkoihin) ja nukkuun mennessä kysy tuttia pari kertaa mutta nukahti hyvin ilman uninalle kainalossa. Odotin pahaa metakkaa ja ihmettelenkin et kuis se näin hyvin meni! Saa nähdä miten yö ja huominen menee. Mutta kaikenkaikkiaan on kyllä ihanaa päästä tutista eroon!

 

Kiitos kokemuksista! Mä keksin että meitin likkahan on ihan rakastunu oraviin, niinkun kaikkiin muihinkin eläimiin. Voiskin viedä ne tutit sitten oravalle roskiin heittämisen sijaan. Oon kyllä kuullut että vois sit alkaa vihata oravia kun ne on vieny sen tutit mutta en kyllä usko...ja eipä sillä nyt niin merkitystä ole vaikkei niistä sit enään tykkäiskään,eipä se niiden kanssa muutenkaan kosketuksiin pääse.

Itelle tuli jälkeenpäin mieleen et toivottavasti ei sit ala inhoomaan pupuja kun ne vei sen tutit Meinaan meillä itellä pupu ja miun äitillä kanssa ni ei ois kiva jos sit ois äkänen aina tuolle kanille mut hyvin meni ja pupuista tykkää silti ihan yhtä paljon

 

Meillä tuo tutti jäi noilta unilta pois jo hyvän aikaa sitten. Nukahtaa siis ilman tuttia, joskus hyvin, joskus ei mutta nukahtaa. Ongelma on se että päivisin se sitä tuttia tuntuu tartteevan. kerran jos se sen löytää tai joutuu sille antamaan niin tuntuu että koko ajan pitäisi syödä, varsinkin jos ollaan jossain vieraassa paikassa tms. jos sitä tuttia ei anna niin neiti huutaa kahta kauheemmin ja sitten ei meinaa millään päästä harmituksestaan yli. sellaista pientä kitinää se on sitten koko ajan ja sekös käy hermoille. tammikuussa neiti aloittaa hoidon (ikää silloin 1v 2kk), joten olen pohtinut että oisko parempi jättää se ennen sitä vai vasta kun on hoitoon päässyt. neiti on sellaista "ei niin helppoa" tempperamentti tyyppiä, eli kovapäinen kun muuli. Mietin että tutin kanssa se hoitoon meno vois olla helpompi kun saa johonkin tuttuun turvautua mutta jääkö se sitten helposti päälle.