Tuttujen puolesta kyselen adoptiosta...

Miten kauan menee suomalaisen lapsen adoptoinnissa?Entäs kuinka pieni lapsi on mahdollista saada,ja miten vanhempien ikä vaikuttaa siihen?

 

Meillä adoptio-odotus kesti 4,5 vuotta. Odotusaika riippuu mm. adoptioon tulevien lasten lukumäärästä ja biologisen äidin toiveista (kuinka sopii yhteen odottavien pariskuntien toiveiden ja taustojen kanssa). Keskimääräinen odotusaika taitaa olla sellainen 3-4 vuotta...? Vaihtelua voi olla paljonkin, tosiaan kotimaisten odottajien jono ei ole mitenkään kronologinen, vaan lapselle etsitään joukosta parhaiten sopivat vanhemmat. Neuvonta lasketaan mukaan odotusaikaan, lasta ei voi saada, ennenkuin neuvonta on valmis. Neuvonta kestää ehkä n. vuoden - pari riippuen pariskunnan tilanteesta ja siitä, missä päin Suomea asuvat.

Kotimaisten lasten iät on yleensä 8 vkosta ylöspäin, vauvoja kuitenkin (biologisen äidin harkinta-aika on lain mukaan 8 vkoa). On joku saanut muutaman päivän ikäisenäkin.

Iästä, pitää olla alle 40 v. Ainakin, jos Pela on palvelunantaja.

 

Kiitokset,pitää kertoa heille...Ovat vielä kovin arkoja ottamaan mihinkään yhteyttä,mutta pitää hoputtaa ettei ikä tule vastaan.Rankkaa katsoa mietteitä vierestä vauva itsellä sylissä kun toiset ovat yli kymmenen vuotta toivoneet lasta... :ashamed:

 

Voit tietysti varovasti kysellä, että ovatko miettineet tätä vaihtoehtoa. Ethän "tuputa" liikaa. Näissä asioissa liikutaan niin herkillä alueilla, varsinkin, jos alat puhua näistä oma vauva sylissäsi...

Itselleni oli vielä vuosia sitten todella kipeä asia, kun muut saivat vauvoja ja me olimme ensimmäiset, jotka sitä puuhaa rupesimme yrittämään... Kesti viisi vuotta kypsyä ajatukseen, että meille ei tule biologista lasta - edes hoidoilla. Kun sitten lähdimme adoptioprosessiin, se oli jo sydämessä meidän juttumme ja tätä lasta kannoimme sydämessämme kaikki ne odotuksen pitkät vuodet. Hän ei ole korvike biologiselle lapsellemme, vaan tärkeä omana itsenään. :heart:

Jokainen pari kuitenkin tekee itse päätöksensä ja sitä on muiden kunnioitettava. Kaikki eivät ole valmiita adoptioon, se on asia, jonka täytyy sydämessä tuntua oikealta. =) :heart:

Tsemppiä sinulle ja ystävällesi. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Ainakin hänellä on hyvä ystävä, joka on hänestä aidosti huolissaan. Se on jo paljon :hug:

:heart:

 

Itse asiassa miehen kans monesti asiasta puhuttiin keskenään,mut ei viititty ottaa puheeksi...Sen nimittäin on nähnyt ulospäinki että asia on arka,mutta onneksi eivät silleen ole katkeroituneet,vaan ovat iloisia muiden vauvoista.

Nyt sitten mentiin eka kerran tytön kanssa heillä käymään ja varovasti jotain sanoin siinä vauvatohinassa...Heiltähän alkoi tekstiä tulla,olivat jo itsekseen miettineet ja nyt sitten saivat purkaa juttua muillekkin...Ois ihana jos he vaan rohkaistuisivat viemään asiaa eteenpäin!

 

Toivon kaikkea hyvää ystävällesi Toivottavasti pääsette vielä jakamaan yhdessä niitä lapsiasioitakin