Työnhaku ahdistaa

Ahdistaa kun pitäisi hakea töitä ja samalla yrittää saada toista lasta. Työnantaja ei katso hyvällä pienen lapsen äitiä työnhakijana. Toinen lapsi saisi tulla heti kun ikääkin on jo yli 30. Sitten olisi helpompi hakea töitä kun työnantaja ei ajattele minun heti jäävän äitiyslomalle toisaalta 2 pienen lapsen äitikään ei ole työnhakutilanteessa vahvoilla. Mietityttää saako sitä koskaan omaa koulutusta vastaavaa työtä vai onko tullut opiskeltua turhaan? Nyt on ruvennut harmittamaan myös se, ettemme jo mun opiskeluaikana yrittäneet saada lapsia. Kommentteja kaivataan?

 

Niin se tekee minullakin. Nuorimmainen täyttää pian vuoden ja toive olisi saada olla kotona vielä jonkin aikaa. Vakityö meni alta jo raskausaikana, joten äitiysloman loputtua kesällä, ajattelin että nyt vain kasvatan lapsiani "rauhassa".

Juuri työhaastatteluun tuli kutsu ja ei siellä hyvällä katsottu pienen lapsen äitiä. Tosin ei minulla kiinnostusta riittävästi sinne olisi ollutkaan. Toisaalla taas paikan pomo sanoi että kaikkien äitien pitäisi hoitaa lapsia kotona mahdollisimman pitkään. Aivan sama mitä ovat mieltä, menempä sitten töihin kun arvoiseni työpaikka löytyy...eihän tässä kiirettä olisikaan!

Mutta aina takaraivossa on se "paine" mitä työvoimatoimistosta jälleen keksitään...olenhan sitoutunut vastaanottamaan työtä heti, minulle sopivaksi katsotusta paikasta jos niikseen tulee. Vähän jo tekis mieli jäädä hoitovapaalle mutta liian tiukille menee...

 

Mulla oli tästä samasta asiasta pari vuotta sitten ihan kamala ahdistus ja lopulta jouduin syömään nukahtamislääkkeitä. Aloin tiedostaa, että tässä on ikää jo jonkin verran ja sitten piti väitöksen jälkeen löytää eka "oikea" työpaikka. Olin sitä ennen ollut eri nimikkeillä kahdessa eri yliopistossa pätkätyöläisen lähemmäs kymmenen vuotta.

Isoksi yllätyksekseni olen löytänyt itseni hyvinkin lapsimyönteisestä miesvaltaisesta työpaikasta, vakinaisena työntekijänä. Joku vanha ihminen on joskus sanonut, että asioilla on tapana järjestyä. Uskokaa pois, kyllä ne teilläkin. Jotenkin. Ja yrittäkää vain jotenkin jaksaa siihen saakka!