Työssä käyvät äidit. Minkälaiset säännöt ja rajoitukset teillä on kavereiden suhteen?

Meillä vanhin lapsi päätti juuri ekan luokan. Asutaan omakotitalossa ja kivasti kavereita naapuritaloissa lapsilla. Mutta nyt on mietinnässä kohtuulliset säännöt kaikkien kannalta. Tällä hetkellä kun tulen kotiin päiväkodin kautta, on kotona vaihtelevasti naapureiden lapsia, joko sisällä tai pihalla, tai sit kulkemassa edestakaisin ovissa. Olen ehkä jotenkin rajoittunut, mutta en millään työpäivän päätteeksi jaksaisi sitä, että kotona on ulkopuolisia työstätulosta lasten nukkumaan menoon. Pitkien päivien päätteeksi pitäisi saada tehtyä kotitöitäkin, enkä esim voi ottaa vastuuta, jos naapurin kolme vee hiippailee yläkertaan touhuamaan. Lisäksi myös haluaisin pitää kotonani tietyn yksityisyyden, eli tänne ei voi vain kävellä sisään. Mutta siis, kuinka teillä rajoitetaan työpäivinä ( tai miksei muinakin) kavereiden kanssa olemista? Nyt tuntuu, että rajoittaminen otetaan pahana. Kun esim käskin kolme veen pois sisältä, hän lähti pää nuokuksissa kokonaan kotiinsa. Vai eikö auta kuin antaa pitää kotia yleisenä
markkinapaikkana?

 

Miksi 3-vuotias on teillä ilman vanhempiaan? Siinä ensimmäinen raja.... Jonka saat vedettyä ihan puhumalla naapureille.

Ja oman lapsen kanssa voi sopia, että teille saa tulla max 3 kaveria kerralla ilman erilupaa. Kun olet tehnyt ruoan, sanot kavereille, että teillä on nyt ruoka-aika ja se tarkoitta sitä, että vieraat lähtevät omiin koteihin.

 

Etkö voisi puhua lapsillesi suoraan? Meille äiti kertoi, että on töiden jälkeen väsynyt ja kodissa pitää olla sen verran yksityisyyttä, ettei vieraita ihmisiä tuon tuosta kävele sisään ja ulos, ja sovittiin, että kystään ensin lupa ennen kuin tuodaan kavereita edes kotiovelle. Joskus sanottiin, että meille saa tulla vain pihalle tänään, mutta ei sisälle. Ja sit sovittiin etukäteen edellisenä päivänä, että pidetään seuraava päivä sellaisena, ettei tuoda kavereita ollenkaan. Yhdellä ystävälläni oli viikossa kolme "kaveripäivää" jolloin sai tuoda kavereita kotiinsa, muuten heille ei saanut mennä ilman erityislupaa. Kunhan mun lapsi kasvaa niin että alkaa tulla niitä kavereita, aion laittaa jonkinlaiset säännöt myös tuohon kyläilyyn, en jaksaisi kotiäitinäkään sitä että täällä lappaa porukkaa ilman minkäänlaista kontrollia saatika töiden jälkeen...

 

Se, että lapselle tulee mielipaha sinun säännöistäsi, ei tarkoita sitä että ne säännöt pitäisi poistaa...

Mä en ole nyt töissä, vaan kotona lomailevien lasten kanssa. Ja meillä toi on välillä todella paha ongelma. Ja tuntuu, että nyt entistä pahempi kuin silloin, kun lapset olivat koulussa/hoidossa. Vaikka sitä toistetaan monta kertaa, niin silti ne ovet on välillä pakko pitää lukossa, ihan vaan siksi että tänne ei tulla tuosta vaan. Meillä käy paljon kavereita, ja joidenkin lähellä olevien kanssa on kiva että voivat kulkea puolin ja toisin. Mutta hirveän helposti se menee siihen, että kun joku pääsee, niin sitten jonkun toisenkin pitäis päästä ja sitten kolmannen.

Kouluaikana otettiin säännöksi, että tietty kellonaika jonka jälkeen sai tulla, jos meille sopi ja kaverien määrää rajoitettiin. Hirveän paljon sitä silti piti jatkuvasti toistaa, vaikka olikin sovittua.

Monien (useimpien) kavereiden kohdalla se rajoittaminen tuntuu kyllä olevan paljon radikaalimpaa. Jos lapsi pahastuu, niin sitten pahastuu, ei sille oikein voi mitään.

 

Mä kiellän välillä ja välillä saavat tulla. Riippuen ihan jaksamisesta ja siitä, mitä pitää saada aikaa illan aikana. Välillä mököttävät, mutta kyllä ne meitä kohtuumukavana paikkana kuitenkin pitävät. Osa naapuritaloista on sellaisia, etteivät lapset uskalla mennä ja sekin on aika surullista. Kannattaa kieltää selkeästi, jollei halua väkeä ja tosiaan jutella niille omille lapsille, jottei tule heille yllätyksenä. Ja joskus on kuitenkin kohtuullista pitää avoimet ovet, ettei lasten tarvitse harmitella tyrannivanhempiakaan. Lastenkin koti.

 

Meillä oli sillon kun me oltiin pieniä niin sillain, että meille ei saanu tulla kukaan ilman lupaa. Paitsi mulla kun oli (yksi) "bestis", niin eipä äiti ja iskä siitä mitään sanoneet, vaikka me oltiin täällä välillä ilman erilupiakin koulun jälkeen tekemässä läksyjä ym. (jos äiti ja iskä ei olleet kotona, muuten toki kysyttiin lupa). Välillä sitte äiti sanoi "joo" ja välillä "ei nyt/ei tänään". Tottakai se tuntu joskus epäreilulta (lähinnä siis musta/pikkusiskosta), mutta eipä siihen ollut vastaan sanomista, ja kyllä mä ainaki nyt vanhempana ymmärrän sen äidin/isän näkökulmankin. Sitte mentiin pihalle tai kaverin luokse. Ja mitään laumaa ei saanu tuoda mukaan (yleensä joku 1-3, asiaa toki rajotti myös meidän siskosten yhteinen huone), ja lisäks mun pikkusiskon piti usein kysyä multa lupa tuoda kavereitaan (varmistaa etten mä lukenut kokeisiin, tai että voinko mä siirtyä toiseen huoneeseen lukemaan. Tai että jaksanko mä nyt jotain sen kaveria, jota yleisesti ottaen pidin vähän ärsyttävänä).

Ja ihan normaaleja nuoria meistä kasvoi, vaikka kavereiden käymistä rajoitettiinkin. Ja niin kasvoi meidän kavereistakin (tai ei meidän vanhemmat ainakaan syyllisiä olleet jos jostain tulikin vähän "vinksahtanu").

 

Meille ei saa tulla ilman lupaa. Luvan kanssa voi tulla 1-3 kaveria, mutta ihan joka päivä en lupaa anna. Teen työtä, jossa olen tekemisissä koko ajan ihmisten kanssa, joten kotona kaipaa välillä rauhaa. Pihalla voi toki leikkiä vaikka joka ilta. Kouluaikana kavereiden kanssa saa olla seitsemään, jonka jälkeen meillä ei saa olla, eikä lapsi saa olla kavereilla. Viikonloppuisin ei tänne ole asiaa ennen kymmentä, enkä anna omanikaan soittaa/ käydä/ viestittää ennen tuota kymmentä. Olen jutellut asiasta sekä oman muksun, että niiden vieraiden lasten kanssa. Sitä en ole jaksanut murehtia loukkaantuuko joku vai ei. Meidän koti, meidän säännöt.

 

Meillä ei oo tällä hetkellä mitään sääntöjä.

7½ v (elokuussa tokalle luokalle menevä) saa kutsua kavereitaan meille milloin haluaa, olla kavereillaan milloin haluaa, ja olla kaikinpuolin erittäin vapaasti. Infoaa vaan mua menoistaan ja siitä keitä meillä on kylässä.

 

Lapsia saa käydä sillon tällön, mutta täytyy kattoa ettei leimaudu lasten suosikkipelipaikaks vaa kakarat käy muuallaki pelaamassa.

 

Meillä ei oo tällä hetkellä mitään sääntöjä.

7½ v (elokuussa tokalle luokalle menevä) saa kutsua kavereitaan meille milloin haluaa, olla kavereillaan milloin haluaa, ja olla kaikinpuolin erittäin vapaasti. Infoaa vaan mua menoistaan ja siitä keitä meillä on kylässä.

Onko 7½ v yksinään (ilman aikuista) päivät?

 

Tässä on noita isompiakin lapsia ja lapset tuntuvat kulkevan pihalta toiselle mielensä mukaan.ihan vieressä kun asuvat. 3 v on siis tullut isomman perässä sisään yläkertaan saakka kysymättä. Ja se on kyllä raja jonka aion pitää. En voi millään ottaa vastuuta edestakaisin kulkevista lapsista. Ja olisinhan saattanut olla vaikka suihkussa, enkä tosiaan pitäisi siitä, että meillä kuljetaan kuin omassa kodissa. Tietysti lapset kulkevat myös naapureissa, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei meidän lapsia tarvitse ottaa mihinkään sisälle leikkimään. Pihalla riittää tilaa. Kesällä tosin olisi kiva saada olla omalla pihalla ihan omassakin rauhassa, mutta täällä kyllä naapureiden lapset istuvat vaikka terassin pöydän ääressä ihan omin luvin. Että sen nautinnon olen jo unohtanut. Luvaksi riittää, että meillä on omia lapsia pihalla. Sen sentään olen saanut pidettyä, että kun ollaan poissa tai sisällä, pihalle ei voi tulla oleskelemaan. Ehkä jonain päivänä päästään takaisin kerrostaloon, että saadaan yksityisyys takaisin. Onko liian rankkaa, jos pidetään vaikka torstai kaveri-päivänä ja muuten vieraat tulisivat luvalla. Pihalla saavat tietysti leikkiä. Niin paljon kuin haluavat?

 

[QUOTE="Mimmi";24079442]Meille ei saa tulla ilman lupaa. Luvan kanssa voi tulla 1-3 kaveria, mutta ihan joka päivä en lupaa anna. Teen työtä, jossa olen tekemisissä koko ajan ihmisten kanssa, joten kotona kaipaa välillä rauhaa. Pihalla voi toki leikkiä vaikka joka ilta. Kouluaikana kavereiden kanssa saa olla seitsemään, jonka jälkeen meillä ei saa olla, eikä lapsi saa olla kavereilla. Viikonloppuisin ei tänne ole asiaa ennen kymmentä, enkä anna omanikaan soittaa/ käydä/ viestittää ennen tuota kymmentä. Olen jutellut asiasta sekä oman muksun, että niiden vieraiden lasten kanssa. Sitä en ole jaksanut murehtia loukkaantuuko joku vai ei. Meidän koti, meidän säännöt.[/QUOTE]

täsmälleen

 

MEillä on tällä hetkellä sellainen sääntö,että kavereita saa tulla vasta klo 16.30,mies pääsee töistä 15.15 niin haluaa hetken olla rauhassa...Ja pidän itse siitä kiinni että lapsi kun on kaverilla,niin 2h päästä tulla kotiin,elleivät sitten soita lisäaikaa,joka sitten sovitaan kamujen äitejen kans...Ja syksyllä kun palaan töihin,niin lapsi ei saa tulla koulusta kavereiden kans meille,vaan kamujen aika on kun minä tai isänsä on kotiutunut...Toisin kun eräs kirjoittaja täällä,tykkään että lapset leikkivät meillä ja tykkäävät olla meillä,koska toivon sen "kantavan hedelmää"sitten kun muksut on murkkuikäsiä,niin viihtyvät sitten toivottavasti kamujensa kans meillä,kun ovat tottuneet,että meillä on ollut aina kiva olla...