pakko purkaa vähän mieltä tänne ettei tuu huudettua kokoajan tytöille. eli meillä 2v3kk ikäiset typykät jyrsii joka päivä äitin hermoja pienemmäks ja pienemmäks.aamu alkaa kitinällä,päivä valkenee kitinällä,kaikki asiat pyydetään vinkuvalla äänellä ja toisiaan kiusaavat tieten tahtoen. tahallaan ärsyttävät toinen toistaan ja tuntuu että he hakevat millä tahansa keinolla syyn raivota ! tuntuu että missä ovat ne seesteiset lapset jotka vielä vähän aikaa sitten asui meillä!? vaatii todellista pinnan kiristystä jaksaa päivästä toiseen ja oonki joka päivä vakuuttuneempi siitä että haluan töihin ja pian. ! iskä on myös talossa mut reissuhommissa ja tulee yleensä vasta illalla kotiin... kyllä siis välillä pääsen yksinki kauppaan yms mutta kyse on nyt tästä normaalista arjesta josta on rauhallisuus ja tyytyväisyys akukana.kertokaa te joilla tämä vaihe tai se jo ohi, kuinka kauan teillä on pahin uhma kestänyt ? muita lapsia ei ole, mut ei pian tuukkaan jos näiden lempisana on vielä pitkäänki tuo ehdoton EI,oli kyse mistä tahansa! :headwall: :kieh: