Uhmasta, kotiinlähtö mm. kylästä aivan kauheaa..

Huomenta vaan kaikille!
Luin just muidenkin kokemuksia uhmaikäisestä ja todellakin tuntuu helpottavalta että en ole ainut. Joskus on tuntunut, että mitä teen väärin kun lapsi ei esim. halua lähteä kotiin kylästä. Neiti on nyt 4,5 vuotta ja olen raskaana 32+5 viikolla. Vauvan tulo on ollut tytön mielstä ihana ja on ollut innolla mukana kok odotuksen ajan. Nyt on vain tullut tilanteita, joissa mikään ei auta. Huomionhakeminen menee äärimmäisyyksiin; kiljumista, sylkemistä, pölinää, nauramista jne. Tilanteet eivät ole aina tällaisia ja tyttö osaa välillä olla todella huomaavainen ja kiltti. Voihan ne mustat sukat jalassa pyöriä, kun vauva on tulossa.

Mikä olisi teistä hyvä keino (rangaistus) siitä kun kotiinlähtö on kylästä karkaa käsistä?? Minä annan pari mahdollisuutta ja hyvässä ajoin ennen lähtöä pohjustan jo, että kohta lähdetään. (esim. sen leikin jälkeen). Sitten kuuluu vain kohta, kohta ja kohta ja menet hakemaan, niin alkaa potkiminen ja kiljuminen ja äiti on tyhmä.

Mikä on hyvä "rangaistus" uhmatilanteissa, kun selkäsaunaa ja tukkapöllöä en halua antaa?

 

Kuulostaapa ihan meidän 3 ja rapiat pojalta. En ole minäkään keksinyt miten asia ratkaistaisiin sovinnolla. 1 kerta kymmenestä lähdöstä ihan ok muut 9 huudetaan, haukutaan ja syljetään.

 

mä olen varmaan aika raaka ja sanokoon kuka mitä tahansa mutta jos lapsi puree repii sylkee tai potkii niin kyllä uhkaan tukkapöllyllä ja jos uhkaus ei tehoa niin varmasti sen verran nippaan että ymmärtää.

usein kun pieni lapsi ei edes ymmärrä että pureminen sattuu! neuvolankin ohje oli että jos lapsi usein puree niin pitää purra hiukan takaisin että lapsi ymmärtää että se sattuu. samaan tapaan lapsi ei ymmärrä että raapiminen sattuu tai potkiminen. kaikki voi verrata siihen tukkapöllyyn. enkä tarkoita että tukkaa revitään vaan että siitä sen verran nipataan että lapsi ymmärtää ettei se tunnu kivalta.

omat lapset kohta 3 ja 5 ja eivät kyllä pure, sylje potki yms ketään! yrittäneet ovat mutta kun heti alkuun tekee selväksi että niin ei tehdä niin eivät yritä monaa kertaa.

kaverin lapset puolitoista ja 3v ja molemmat repii sylkee raapii huitoo yms. ja äiti vaan lässyttää vieressä että "hyi hyi. eikös kotona ole puhuttu ettei noin saa tehdä"

no jokainen tyylillään, joskus jossain tilanteessa minusta lapselle pitää ne rajat selvittää. ja tuo toisten sylkeminen potkiminen repiminen yms on semmoinen asia mitä en omilta lapsilta hyväksy.

joo tiedän että nyt joku tulee sanomaan että miksi ite sitten voin kurittaa jos en anna lasten tehdä vastaavaa.
MINUSTA asiaa ei voi verrata. lapsi repii ja raastaa yms hulluna raivoaa. itse varoitajn että jos et tottele niin sitten tukistan. ja lapsi oppii hyvin äkkiä että jo varoitusta kannattaa totella.

no meillä toimii tämä. jokainen tekee miten haluaa.

 

Paras ratkaisu meillä 4,5 vuotiaalle välillä uhmaavalle herralle on yksinkertainesti aresti.

Hän joutuu omaan huoneeseen tai sohvalle istumaan niin kauaksi aikaa jos varoitusta tai kieltoja ei uskota ja kun kertakaikkiaan sanat menevät harakoille. Jos ei itse mene niin talutan tarvittaessa kädestä. Määrään ajan kuin kauan arestissa on ja joskus poika sanoo että on rahoittunut ja pyytää anteeksi. Suht tehokas ja suht hellävarainen tapa. Hyvin on toiminut kun pysyn jämptisti asiassa kiinni enkä lepsuile. Uhkailuja ei kannata alkaa antaa paitsi jos niistä pystyy pitämään tosissaan kiinni, sen olen meidän pojan kanssa huomannu.

 

\

omat lapset kohta 3 ja 5 ja eivät kyllä pure, sylje potki yms ketään! yrittäneet ovat mutta kun heti alkuun tekee selväksi että niin ei tehdä niin eivät yritä monaa kertaa.

kaverin lapset puolitoista ja 3v ja molemmat repii sylkee raapii huitoo yms. ja äiti vaan lässyttää vieressä että "hyi hyi. eikös kotona ole puhuttu ettei noin saa tehdä"

itse varoitajn että jos et tottele niin sitten tukistan. ja lapsi oppii hyvin äkkiä että jo varoitusta kannattaa totella.

Mistäs tiedät, etteivät lapsesi ole "kilttejä" vain rangaistuksen pelosta ja asia itsessään on jäänyt ymmärätämättä? Meillä puututaan aina asiaan, jos tehdään jotain kiellettyä, mutta käytössä on kielto ja selitys (eikä tosiaankaan mistään pöydän äärestä, vaan menen aina lapsen tasolle). Arestikin on käytössä, huoneen ovea ei vaan laiteta kiinni koskaan.

Meillä oli vajaa vuosi sitten ihan sama juttu kylästä lähtiessä, kerrottiin jo hyvissä ajoin, että kohta lähdetään, niin lapsi sai aikaa lopetella leikkinsä. Kauhea huuto kuitenkin alkoi, mutta sanottiin, että on aika lähteä kotiin ja kannettiin autoon. Kun lapsi oli rauhoittunut, niin juteltiin asiasta.

 

Meilläkin poika kokeilee, paras konsti on se ettei menetä hermojaan, olen huomannut että poika oikein odottaa sitä kun suututaan ja saa "erävoiton". Eli on johdonmukainen ja rauhallinen (vaikka kuinka kiehuis korvien välissä) ei anna vaihtoehtoja nyt lähdetään ja sillä selvä; me toimitaan kotona ja kylässä ym.paikoissa samalla tavalla ajatelkoot muut mitä haluavat, kyllä se(uhma) menee ohi kun huomaa ettei se toimi.
Välillä kiukuttaa ihmiset jotka arvostelee sitä että me vaaditaan pojalta että se osaa "käyttäytyä" paikassa kuin paikassa, eihän se opi jos antaa melskata, riehua , rikkoa paikkoja, huutaa ja räyhätä.

 

\

Mistäs tiedät, etteivät lapsesi ole "kilttejä" vain rangaistuksen pelosta ja asia itsessään on jäänyt ymmärätämättä? Meillä puututaan aina asiaan, jos tehdään jotain kiellettyä, mutta käytössä on kielto ja selitys (eikä tosiaankaan mistään pöydän äärestä, vaan menen aina lapsen tasolle). Arestikin on käytössä, huoneen ovea ei vaan laiteta kiinni koskaan.

ehkä en saanut selkeästi ilmaistua asiaa.
TIETENKIN kiellän ja selitän miksi. arestikin on kotioloissa tuttua jos ei puhe tehoa. tuo tukistus on se viimeinen keino jota ei monesti ole edes tarvinut käyttää.
ja kyllä ainakin tuo 5v osaa kertoa miksi tukistin kun olen asian rauhoituttua ottanut puheeksi ja asiasta juteltu ja asiaa selitetty, ja hyvin on itse ymmärtänyt että miksi sai tukkapöllyä. eli tottakai pitää asiasta puhua vielä tapahtuman jälkeen ja varmistaa että miksi lapsi sai tukkapöllyä jne.

ja toisaalta itse olen kai sen verran vanhanaikainen että HALUAN lasten käyttäytyvän siivosti kylässä. ja että toisia ei potkita raavita eikä syletä päin. jos sitä ei opi hyvällä niin sitten muulla.

liian paljon on nykyisin omassa tuttavapiirissäkin lapsia joille vain puhutaan ja jotka kyllä vievät vanhempiaan narussa mennen tullen.
joskus on se tukkiskin paikallaan kunhan se on se viimeinen keino. ei ensimmäinen.

 

Kotiinlähtemisestä..
Kerro autossa jo ennen kyläpaikkaa miten kuuluu käyttäytyä. Kerrot mitä siellä tehdään ja miten sieltä pois lähdetään. Sanot jo valmiiksi, että ei lapsi voi aina pistääö ranttaliksi kotiinlähtiessä ja että seuraavalla kerralla ei kylään mennä/lapsi ei mene jos kotiinlähtö ei toimi. Pidä vakava "puhuttelu" jo autossa ja muistuta siitä sitten jos kotiinlähtö taas hankaloituu.
Toimii meillä...

 

....ja
Raskaudenlopussa minä ainakin olin niin väsynyt että lapset (4ja3v)käyttäyty esim ruokapäydässä kuin mitkäkin riiviöt. Enkä jaksanut pitää tiuikkaa jöötä. Tilanne normalisoitui, kun vauva syntyi.
Voi olla ohimenevä vaihe...

 

Kiitos vaan kaikille vinkeistä ja kertomuksista... Olen myös yrittänyt selittää ennen kylään menoa, että miten sitten ollaan ja lähdetään, mutta sekään ei aina ole auttanut. Pitää varmaan vain ruveta johdonmukaisemmaksi ja yrittää toimia aina samalla tavalla..ajatteli muut mitä ajattelee. Kyllähän se lapsi oppii kun joidenkin aikaan äiti ei viitsi kieltää yhtä topakasti kuin normaalisti. Ja kiitos siitä muistutuksesta että uhma menee ohi. Pakkohan lasten on opeteltava itse mikä on sallittua ja mikä ei. Tsemppaillaan!!

 

...olen samaa mieltä Minna, että varmaan tämä minun raskauden loppuvaihe on vaikuttanut asioihin ja pinna on välillä kireämmällä. Pitää yrittää ottaa rennommin ja kaikesta pienestä ei välitä... Vielä 7 viikkoa laskettuun aikaan..