Hei
Haluan lisätä jotain kissakeskusteluun. Kuulun niihin vastuuttomiin kissanomistajiin jonka kissa ulkoilee itsenäisesti. Kissa on kylläkin leikattu uros, joten se ei ainakaan kiertele lähiötämme merkkailemassa tai lisäänny holtittomasti. Kissan olemme hankkineet löytöeläimenä, koska olimme sitä mieltä, että parempi antaa hylätylle kissalle koti kuin ottaa pentu.
Tässä on nyt kuitenkin ollut suuri ongelma, kisumme ei ole suostunut elämään sisätiloissa. Moisesta seuraa stressiä, sokereiden nousua ja sisälle pissaamista muuallekin kuin kissavessaan. Olemme myös pitäneet kissaamme kiinni juoksunarussa mutta sekin tuotti käytöshäiriöitä ja lisäksi katti ei osannut setviä naruaan ja oli aina kiikissä.Kaiken kukkuraksi naapurimme koira alkoi karkailla ja sain vain hilkulla pelastettua kissamme, joka ei tietenkään päässyt minnekään karkuun narussa kun oli. Silloin tein päätöksen, että saa olla vapaana.
Periaatteessa kissamme ei vaella kauas. Varsinkin nyt kun ikää on jo ainakin 13 vuotta, (asunut meillä 11 -vuotta).
Kissamme on superystävällinen ja seurallinen ja oleskelee mielellään kotona. Talvisin se viihtyy paljon enemmän sisällä ja jos vaan pääsee halutessaan piipahtamaan ulkona, kaikki on okei. Mutta kesällä on pakko päästä ulos. Tässä tontin ympäristössä pyörii. Tottakai pelkäämme hirvittävästi, että jää autonalle. Yöt kissa viettää sisällä. Soitamme vellikelloa jos ei ole tullut ajoissa kotiin, silloin kyllä ilmestyy kun tietää saavansa herkkuja. Vellikello=herkku.
Kun ongelmat olivat pahimmillaan muutamia vuosia sitten, harkitsin pyykkäämiseen kyllästyneenä kissan pois antamista. Ratsastustallia ajattelin koska siellä arvelin sen saavan tarpeeksi hellyyttä ja huomiota jota kattimme kovasti kaipaa ja aktiivisesti itsekin sitä meille osoittaa.
Mutta totesin myös, että sielläkin on samoja vaaroja olemassa vapaana kulkevalle kissalle. Autot, ketut ja koirat ja ilkeät ihmiset jne.
Vapaudella on hintansa mutta keskusteltuani eläinlääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että meillä on kaksi vaihtoehtoa: Lopettaa kissa tai ajatella niin, että vapaana ollessaan katilla ainakin elämänlaatu paranee, vaikka se sitten olisikin tarkoittanut elämän aiempaa loppumista. Vaarana kun oli myös diabetekseen sairatuminen jne. Nyt olen iloinen, että teimme päätöksen sallia vapaus. Kissa on vielä hengissä ja voin olla vain iloinen siitä, että iän lisääntyessä sen alue on vain pienentynyt ja se viihtyy aina vain enemmän iltaisin isännän vatsanpäällä kehräämässä.
Mitä saalistamiseen tulee: Kissa ei syö lintuja. Olemme saaneet lahjana vain muutaman linnun ja niidenkin metsästäminen loppui, kun yritti napata tikan. Oravia kissa on harventanut, alkuun paljonkin mutta sen seurauksena ovat pikkulinnut tontillamme lisääntyneet. Rusakoita isojakin kissa tuo vuosittain 8-10 kpl, ja hyvä niin, niitä meillä on täällä riesaksi asti.
Kaikesta huolimatta en tunne oloani ihan hyväksi, kun tiedän, kissani ulkoilevan vapaana. Huoli on aina kova ja olemmekin jo päättäneet, että kun aika katista jättää, uutta ei oteta.
