harrastatteko? Toisilta kuulee, että hyvä opettaa ulkona syömisen tavat lapsille.. Mulla vaan ei ole kyllä mitään mielenkiintoa yrittää. Jos menemme pizzeriaan tai grillille, tulee otettua annokset mukaan ja syödään kotona. Lapset 5v ja 2,5v ja tiedän jo etukäteen kuinka "nautittava" siitä reissusta tulisi. En itsekään lapsena käynyt ravintoloissa syömässä ja kyllä mielestäni vanhempana olen osannut käyttäytyä.
ulkona syöminen lasten kanssa?
- Viestiketjun aloittaja onni löytyy arjesta
- Ensimmäinen viesti
me käydään tosi harvoin ulkona syömässä koko perhe, paitsi kauppareissun yhteydessä mäkkärissä silloin tällöin. Kesälomareissulla syötiin kyllä pari kertaa päiväsaikaan rossossa tai vastaavassa. Mulle ei olisi mikään nautinto syödä 2-vuotiaan kanssa missään paremmassa paikassa. 12-vuotiaan kanssa toki on käyty jo monen monta vuotta, eikä hänenkään kanssa tarvinnut taaperoiässä sitä harjoitella, vaan vasta "fiksummassa" leikki-iässä.
Paljon mielelummin menen "oikeaan" ravintolaan syömään kaksistaan miehen kanssa.
Kehtaankohan kahden äitinä (kolmas tuloillaan) edes kirjoittaa että arkisin kun syön lounasta ulkona, valitsen paikan ravintolasta niin, etten ole lapsiperheiden lähellä... Haluan nauttia hiljaisesta ja rauhallisesta ateriasta kun kotona on aina melkoinen rumba....
Paljon mielelummin menen "oikeaan" ravintolaan syömään kaksistaan miehen kanssa.
Kehtaankohan kahden äitinä (kolmas tuloillaan) edes kirjoittaa että arkisin kun syön lounasta ulkona, valitsen paikan ravintolasta niin, etten ole lapsiperheiden lähellä... Haluan nauttia hiljaisesta ja rauhallisesta ateriasta kun kotona on aina melkoinen rumba....
Pääsisittekö mahdollisesti joskus viisivuotiaan kanssa kaksin liikenteeseen ja ravintolaan?
Voisi olla jännä juttu hänelle ja siinä samalla tulee tehtyä huomaamatta tapakasvatusta =)
Meillä on vielä toistaiseksi vain yksi lapsi ja hänen kanssaan olemme käyneet ravintoloissa ihan vauvasta asti. Tosin paikat on valittu niin, että niissä on ollut leikkipaikka tai ovat muuten olleet lapsiystävällisiä.
En itsekään haluaisi ns. hienossa ravintolassa välttämättä kuunnella lasten mekastusta.
Voisi olla jännä juttu hänelle ja siinä samalla tulee tehtyä huomaamatta tapakasvatusta =)
Meillä on vielä toistaiseksi vain yksi lapsi ja hänen kanssaan olemme käyneet ravintoloissa ihan vauvasta asti. Tosin paikat on valittu niin, että niissä on ollut leikkipaikka tai ovat muuten olleet lapsiystävällisiä.
En itsekään haluaisi ns. hienossa ravintolassa välttämättä kuunnella lasten mekastusta.
on nyt 3-vuotiaani ollut mukana ravintolassa. On varmaan sen verran rauhallisen sorttinen, että koen nauttineeni ruokailusta yhtä lailla lapsen kanssa kuin ilman.
Joskus kun lapsi oli 1-v ja tilauksen saaminen kesti muistan kanniskelleeni lasta hetken, jotta viihtyisi.
Harvemmin käydään paikassa missä olisi leikkipaikka, koska eihän syöminen onnistuisi aikuisiltakaan jos lapsi olisi leikkipaikassa. Tarvitsisihan sitä siellä vahtia.
Pieni vihko ja kynä tai kirja ovat yleensä mukana, joita lapsi katselee enenn ruuan tuloa.
Joskus kun lapsi oli 1-v ja tilauksen saaminen kesti muistan kanniskelleeni lasta hetken, jotta viihtyisi.
Harvemmin käydään paikassa missä olisi leikkipaikka, koska eihän syöminen onnistuisi aikuisiltakaan jos lapsi olisi leikkipaikassa. Tarvitsisihan sitä siellä vahtia.
Pieni vihko ja kynä tai kirja ovat yleensä mukana, joita lapsi katselee enenn ruuan tuloa.
meillä samaan malliin. Mutta neiti on kyllä aika rauhallista sorttia. Kyllä musta ravintoloissa on ihan hyv harjoietlla tapakasvatusta, niin lapsilla sitten on jotain pohjaa juhliin (esim. häihin) mentäessä...Alkuperäinen kirjoittaja hopsuli:
Teillä on kyllä rauhalliset lapset..Alkuperäinen kirjoittaja peppi-lotta04:
Mä en kyllä osaisi ajatella että meidän lapset istuisivat ja piirtelisivät rauhallisina. Eivät ole ns. villejä mutta sitäkin eloisempia.. Meillä koitetaan kyllä opettaa pöytätapoja kotonakin.
Me ollaan käyty silloin tällöin ulkona syömässä pojan syntymästä lähtien. Parhaitenhan tavat oppii pienestä alkaen. Leikkipaikkojen läheisyyttä ollaan vältelty, sillä silloin leikkipaikka kiinnostaa ennemmän kuin syöminen. Ihan hyvin poika jaksaa istua pöydässä ruokaa odottamassa, yleensähän ruoka tulee lapsille ensin. Poika on nyt 2v 8kk.
Tällä hetkellä katraassa 6, 3 ja 1 v:t ja kyllä me käymme ulkona syömässä. Kaikki osaavat käyttäytyä tarvittaessa. Kaikki ovat olleet aivan pienestä pitäen mukana.
Joissakin paikoissa on leikkipaikka, jolloin käytämme sitä hyväksemme. Toisissa taas ei ja kuitenkin koko katras jaksaa käyttäytyä hyvin 1.5-2 tuntia, mikäli tarvetta.
Joissakin paikoissa on leikkipaikka, jolloin käytämme sitä hyväksemme. Toisissa taas ei ja kuitenkin koko katras jaksaa käyttäytyä hyvin 1.5-2 tuntia, mikäli tarvetta.
Käyn lasteni (5v, 2v, 3kk) kanssa ulkona syömässä suht usein, mutta en tapakasvatustarkoituksessa vaan omaksi iloksemme ja vaihteluksi arkeen. Jos pöytätavat sujuvat kotonakin, niin miksei sitten ravintolassakin, mutta eipä ravintolasyöminen pikkulapsen kehitykselle taida välttämätöntä olla...
Kaikki ovat olleet mukana vauvasta lähtien ja paikka valitaan kokoonpanon mukaan: esim. Rosso on meidän kaupungissa ok valinta koko poppoolle (ja lounasravintolat tai hampurilaispaikat tietenkin menevät), mutta esikoisen ja vauvan kanssa käydään vähän hienommissa paikoissa "isojen päivinä".
Kaikki ovat olleet mukana vauvasta lähtien ja paikka valitaan kokoonpanon mukaan: esim. Rosso on meidän kaupungissa ok valinta koko poppoolle (ja lounasravintolat tai hampurilaispaikat tietenkin menevät), mutta esikoisen ja vauvan kanssa käydään vähän hienommissa paikoissa "isojen päivinä".
Me käydään ainakin muutama kerta vuodessa, joskus useammin joskus harvemmin. Lähinnä käydään siksi, ettei aina tartte tehdä itse ruokaa tai jos ollaan ostoksilla, mutta myös tapakasvatuksen vuoksi.
Meillä oli omassa kotikodissa sellainen tapa, että jokaisen syntymäpäivän kunniaksi käytiin ulkona syömässä ja sitä oon ajatellu jatkaa omassakin perheessä ja ainakin tänä vuonna se käytäntö on onnistunut. Kun menimme 3v. pojan synttäripäivänä syömään, hän halusi pizzerian sijaan pizzataxiin syömään ja malttoin odottaa ihan hyvin ruokaa ilman leikkipaikkaakin ja ison pizzan söi myös avustuksella kokonaan. Poika kyllä yllätti positiivisesti!
Meillä on muutama hyvä ravintola, joissa on kiva leikkipaikka ja kun mennään isommalla porukalla, niin jokainen voi vähän katsoa lasten perään ja viihdyttää heitä vuorollaan, että jokainen saa myös syödä rauhassa. 3v. osaa myös jo leikkiä itsekseen leikkipaikassa ja aikuiset voi syödä rauhassa, kun pöytä on lähellä leikkipaikkaa.
Meillä oli omassa kotikodissa sellainen tapa, että jokaisen syntymäpäivän kunniaksi käytiin ulkona syömässä ja sitä oon ajatellu jatkaa omassakin perheessä ja ainakin tänä vuonna se käytäntö on onnistunut. Kun menimme 3v. pojan synttäripäivänä syömään, hän halusi pizzerian sijaan pizzataxiin syömään ja malttoin odottaa ihan hyvin ruokaa ilman leikkipaikkaakin ja ison pizzan söi myös avustuksella kokonaan. Poika kyllä yllätti positiivisesti!
Meillä on muutama hyvä ravintola, joissa on kiva leikkipaikka ja kun mennään isommalla porukalla, niin jokainen voi vähän katsoa lasten perään ja viihdyttää heitä vuorollaan, että jokainen saa myös syödä rauhassa. 3v. osaa myös jo leikkiä itsekseen leikkipaikassa ja aikuiset voi syödä rauhassa, kun pöytä on lähellä leikkipaikkaa.
Meillä molemmat lapset ovat käyneet ruokaravintoloissa ihan vauvasta saakka. Toisinaan käydään ihan vaan hampurilaispaikoissa, rennoissa paikallisissa ruokapaikoissa tai kauppakeskuksien ravintolamaailmoissa, mutta silloin tällöin myös ns. paremmissa ravintoloissa. Koskaan ei ole tarvinnut kesken poistua ja parhaimmillaan ovat nautiskelleet vanhempien mukana lähemmäs 2 tunnin vappulounaista jne.
Mukaan ollaan otettu omaa nakerrettavaa (maissinaksuja, rinkeleitä tms.), muutama räplättävä lelu jne. Esikoinen on 3-vuotias ja syö listalta ihan kiitettävästi mitä tilataan, kuopukselle (1 v.) on toistaiseksi otettu omia eväitä.
Olen joskus ajatellut, että kai se on osaltaan oma käyttäytyminenkin, mikä vaikuttaa tilanteeseen, sillä jos menen ravintolaan valmiiksi uskoen "pahimpaan", olen pinna kireällä ja häpeän lasten jokaista liikahdusta, niin ei ihme, ettei siitä nauti. Silloin ehkä näkee ja kuvittelee tilanteen pahemmaksi kuin se oikeasti on. Olen joskus huomannut vanhempien odottavan lapsiltaan kohtuuttomia. Ei ravintolassa tarvitse olla selkä suorassa hiiren hiljaa... Mielestäni myös näissä ns. paremmissa ravintoloissa on osattu todella hienosti ottaa lapset huomioon ja palvelu on ollut hyvää. Meillä kaikki tuntuvat olevan rentoja ja hyväntuulisia juuri ravintolassa, ja lapsille, varsinkin esikoiselle, on juhlaa päästä ulos syömään! On myös todella kivaa poiketa kahdestaan esikoisen kanssa esim. kahvilaan leivokselle ja kaakaolle kauppareissun jälkeen... =)
Mukaan ollaan otettu omaa nakerrettavaa (maissinaksuja, rinkeleitä tms.), muutama räplättävä lelu jne. Esikoinen on 3-vuotias ja syö listalta ihan kiitettävästi mitä tilataan, kuopukselle (1 v.) on toistaiseksi otettu omia eväitä.
Olen joskus ajatellut, että kai se on osaltaan oma käyttäytyminenkin, mikä vaikuttaa tilanteeseen, sillä jos menen ravintolaan valmiiksi uskoen "pahimpaan", olen pinna kireällä ja häpeän lasten jokaista liikahdusta, niin ei ihme, ettei siitä nauti. Silloin ehkä näkee ja kuvittelee tilanteen pahemmaksi kuin se oikeasti on. Olen joskus huomannut vanhempien odottavan lapsiltaan kohtuuttomia. Ei ravintolassa tarvitse olla selkä suorassa hiiren hiljaa... Mielestäni myös näissä ns. paremmissa ravintoloissa on osattu todella hienosti ottaa lapset huomioon ja palvelu on ollut hyvää. Meillä kaikki tuntuvat olevan rentoja ja hyväntuulisia juuri ravintolassa, ja lapsille, varsinkin esikoiselle, on juhlaa päästä ulos syömään! On myös todella kivaa poiketa kahdestaan esikoisen kanssa esim. kahvilaan leivokselle ja kaakaolle kauppareissun jälkeen... =)
Me kaydaan ( ja on kayty ihan esikoisen syntymasta asti ) joka viikko kolmen lapsemme kanssa ravintolassa syomassa. Ei mitenkaan tapakasvatuksen takia vaan koska itse tykataan, eika ole mahdollisuutta jattaa lapsia kotiin. Ruokailut sujuvat paasaantoisesti oikein hyvin 
Mä taidan olla ainut joka ei harrasta perheen kanssa ulkona syömistä! Ei kyllä käyty miehen kanssa ennen lapsiakaan juurikaan, niin ei ole tullut nytkään aloitettua. Tietysti talouspuoli tekee omat rajoituksensa myös. Vanhemman pojan kanssa voisi tietysti joskus mennä kahelleen mut molempien muksujen kanssa ei vaan iske!
Tarkoitan kun tänään sain vinkin yhdestä hyvästä ravintolasta ja sinne olisi kiva mennä lasten kanssa. Eräs kriteeri oli hyvä leikkipaikka ja toinen paikan pienuus. Luulin ensin, että tarkoittavat oleva rauhallisempaa, mutta tarkoittivatkin, että näkee lapset koko ajan missä liikkuvat Mä kyllä ajattelin että lapset istuvat pöydässä ruokailun ajan ja sen jälkeen voivat mennä leikkipaikkaan, mutta missään nimessä en antaisi vaellella ympäri paikkaa. Enkä kyllä antaisi välillä leikkiä ja käydä pöydässä närppimässä.
taidan kallistua että menen vanhemman lapsen kanssa joskus kahdestaan.
Mä kyllä ajattelin että lapset istuvat pöydässä ruokailun ajan ja sen jälkeen voivat mennä leikkipaikkaan, mutta missään nimessä en antaisi vaellella ympäri paikkaa. Enkä kyllä antaisi välillä leikkiä ja käydä pöydässä närppimässä.taidan kallistua että menen vanhemman lapsen kanssa joskus kahdestaan.
Meillä käydään ulkona syömässä melko usein 1-2 x kk. Pienemmälle on oma ruokapurkki mukana (1v) ja isompi (3v) tilaa listalta. Hyvin on mennyt, vaikka melko vilkkaita lapsia ovat. Isomman olen antanut kiltisti kierrellä ravintolassa ja hyvin on mennyt. Samoin, olen aina tilatessa pyytänyt, että lasten annos tulee heti, eikä vasta aikuisten ruokien yhteydessä. Samalla on tarjoilija tuonut pienemmän lämmitetyn ruokapurkin.
Kurja vaan, miten suppea lasten ruokalista on joka paikassa. Suunnilleen pelkkiä kananuggetteja ja ranskalaisia. Tosin ranskalaiset taitavat olla kaikkien lasten herkkua, etenkin kun niitä ei kotona harrasteta
Kurja vaan, miten suppea lasten ruokalista on joka paikassa. Suunnilleen pelkkiä kananuggetteja ja ranskalaisia. Tosin ranskalaiset taitavat olla kaikkien lasten herkkua, etenkin kun niitä ei kotona harrasteta
Lähes joka ravintolasta saa muuten lasten annoksia (eli puolikkaita) myös ihan normaalilistalta, kun huomaa vaan kysyä. Meillä on aika usein otettu tytölle jotain ihan aikuisten listalta, kun tykkää maistella...Alkuperäinen kirjoittaja Bonustehtävä:Meillä käydään ulkona syömässä melko usein 1-2 x kk. Pienemmälle on oma ruokapurkki mukana (1v) ja isompi (3v) tilaa listalta. Hyvin on mennyt, vaikka melko vilkkaita lapsia ovat. Isomman olen antanut kiltisti kierrellä ravintolassa ja hyvin on mennyt. Samoin, olen aina tilatessa pyytänyt, että lasten annos tulee heti, eikä vasta aikuisten ruokien yhteydessä. Samalla on tarjoilija tuonut pienemmän lämmitetyn ruokapurkin.
Kurja vaan, miten suppea lasten ruokalista on joka paikassa. Suunnilleen pelkkiä kananuggetteja ja ranskalaisia. Tosin ranskalaiset taitavat olla kaikkien lasten herkkua, etenkin kun niitä ei kotona harrasteta
ja ap kun kysyi että miten ravintolassa toimitaan, niin kyllä meillä istutaan paikoillaan eikä tosiaan vaellella ees taas. Toki kun on syönyt niin voi saada mennä leikkipaikalle tai jos on vaikka joku sohva tms niin sinne istuskelemaan...
Anteeks vaan, mutta juuri tätä ihmettelen. Jos haluaa opettaa lapsille ravintolakäyttäytymistä ja sitä varten ruokailee ulkona, pitäisi kait opettaa se paikallaan pysyminenkin. Mikä on kiltisti kiertelyä? Jos itse olisin ilman lapsia syömässä ulkona niin mua häiritsisi lasten vaeltelu.. Ehkä sitten olen nipo.Alkuperäinen kirjoittaja Bonustehtävä:
Meillä käydään koko perhe ulkona syömässä n.kerran kuukaudessa.Lapsemme 2,5 viihtyy ravintolassa hyvin,tykkää katsella ihmisiä ja tarjoilijoille huikkaa jo reippaasti että lisää jos on ruoka maittavaa.Lähtiessä sanotaan kiitos.Lapsemme on menevä ja vilkas mutta osaa käyttäytyä julki paikoilla.
ja tarjoilijoille huikkaa jo reippaasti että lisää jos on ruoka maittavaa.Lähtiessä sanotaan kiitos.Lapsemme on menevä ja vilkas mutta osaa käyttäytyä julki paikoilla.Niinpä! Ja missään ei ole tarjolla kasvisruokia lapsille, on vaan niitä nakkeja, nuggetteja ja ranskiksia, mahdollisimman epäterveellisiä (ja huonoja!) ruokia!Alkuperäinen kirjoittaja Bonustehtävä:Kurja vaan, miten suppea lasten ruokalista on joka paikassa. Suunnilleen pelkkiä kananuggetteja ja ranskalaisia. Tosin ranskalaiset taitavat olla kaikkien lasten herkkua, etenkin kun niitä ei kotona harrasteta
katsoppa edellinen kommenttini... me ollaan käyty kasvisravintolassakin ja saatu kyllä tytölle puolikkaita annoksia..Alkuperäinen kirjoittaja Marianne Isola:Niinpä! Ja missään ei ole tarjolla kasvisruokia lapsille, on vaan niitä nakkeja, nuggetteja ja ranskiksia, mahdollisimman epäterveellisiä (ja huonoja!) ruokia!Alkuperäinen kirjoittaja Bonustehtävä:Kurja vaan, miten suppea lasten ruokalista on joka paikassa. Suunnilleen pelkkiä kananuggetteja ja ranskalaisia. Tosin ranskalaiset taitavat olla kaikkien lasten herkkua, etenkin kun niitä ei kotona harrasteta
Meillä muksut 2v9kk ja 1,5v ja ollaan "aina" käyty ulkona syömässä, ihan lapset mukana. Pakko myöntää ettei kahden tämän ikäisen kanssa ole enää yhtä helppoa kuin esikoisen vauva-aikana tai silloin kun kuopus oli vielä vauva.
Mutta kyllä nuo silti ihan hyvin menevät ja syömisestä nautitaan. Lapsille yritetään tylsiksi hetkiksi keksiä sopivaa viihdykettä mikä ei häiritse naapuripöytäläisi ja ihan ok menestyksellä. Toisaalta lapset tuntuvat myös viihtyvän ravintoloissa ja kahviloissa, seurailevat silmä kovana mitä ympärillä tapahtuu ym. Ehkä siinä mielessä kanssa keskivertoa rauhallisempia ettei mitään ylivoimaisia vaikeuksia ole ollut.
Meillä kanssa istutaan pöydässä ruokailun ajan, tosin tietty kun kumpikaan ei vielä kävele niin ei tulisi mieleenkään päästää lattioille konttaamaan tai ryömimään. Toisinaan on kuitenkin saatu vääntää kättä siitä kuinka tuolissa pysytään nätisti.
Mutta kyllä nuo silti ihan hyvin menevät ja syömisestä nautitaan. Lapsille yritetään tylsiksi hetkiksi keksiä sopivaa viihdykettä mikä ei häiritse naapuripöytäläisi ja ihan ok menestyksellä. Toisaalta lapset tuntuvat myös viihtyvän ravintoloissa ja kahviloissa, seurailevat silmä kovana mitä ympärillä tapahtuu ym. Ehkä siinä mielessä kanssa keskivertoa rauhallisempia ettei mitään ylivoimaisia vaikeuksia ole ollut.
Meillä kanssa istutaan pöydässä ruokailun ajan, tosin tietty kun kumpikaan ei vielä kävele niin ei tulisi mieleenkään päästää lattioille konttaamaan tai ryömimään.
Toisinaan on kuitenkin saatu vääntää kättä siitä kuinka tuolissa pysytään nätisti.