vierailija
Juuri ihmettelinkin, kun Ullasta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa.
vierailija
Ulla Appelsinin kommentti Turun iskusta: Kiistäjät ja kiitettävät
Julkaistu: 26.8. 10:55
KOMMENTTI
Ei todellisuus katoa, vaikka kuinka työntäisi pään pensaaseen, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Se on ollut mahdollista, jopa ehkä todennäköistäkin. Mutta kun se sitten toteutui, se tuntui hetken epätodelliselta. Julma terrori-isku Turussa. Siis Suomen Turussa!
Onhan terrorismi toki viime vuosina tullut meitä lähelle: Saksa, Tukholma, Pietari... Silti on pysäyttävä ajatus, että täällä Euroopan perällä on nyt jouduttu kasvokkain uutisista tutun pahuuden kanssa: Abderrahman Mechkah -nimellä esiintyvä henkilö kylvi raakaa väkivaltaa Turun kaduilla. Muitakin henkilöitä epäillään osallisuudesta tapahtumiin.
Teko on hirviömäinen. Siksi kuvittelisi, että Suomessa vallitsisi tällaisen tragedian jälkeen yksimielisyys siitä, että vastaavat teot on pyrittävä jatkossa estämään kaikin länsimaisen yhteiskunnan sallimin keinoin. Mutta jostain syystä joillekin tuntuu olevan vaikea myöntää edes sitä, mitä Turussa tapahtui.
On ollut hämmentävää seurata sitä vimmaa, jolla on haluttu tyrmätä keskustelu terrorismista. Tunnettu mediavaikuttaja Jussi Lähde esimerkiksi julisti Facebookissa ”oikeusvaltioperiaatteen” takia haluavansa eroon kaikista sellaisista FB-kavereistaan, jotka puhuvat tapahtumasta terroritekona (tämä siis sen jälkeen, kun oli uutisoitu poliisin tutkivan tapahtumia nimenomaan terroritekona).
TUTKIJA Erkka Railo taas ihmetteli Twitterissä kohun suuruutta ja kiirehti muistuttamaan, että Suomessa tehdään 70 henkirikosta / vuosi. Mikä tietysti on totta, mutta ei se pyyhi Turun tapauksen poikkeuksellisuutta pois. Vaikka se poikkeuksellisuus kuinka halutaan kiistää. Esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä toimittaja Vappu Kaarenojapaheksui syvästi: ”Mediavyörytyksen perusteella vaikuttaisi siltä, että Turun puukotuksessa oli kyse jotenkin aivan poikkeuksellisesta asiasta”. Niin. Sehän on Suomessa ihan jokapäiväistä, että toreilla joku keskellä päivää jahtaa puukon kanssa itselleen tuntemattomia naisia huutaen silminnäkijöiden mukaan Allahia.
Nykyajan terrorismi ei ole vain sitä, että jossakin korkealla terrorijärjestön organisaatiossa suunnitellaan tuhoisa isku, johon sitten valitaan toteuttajat. Toimintamalli on usein itse asiassa käänteinen.
Toimittaja Kaarina Hazard puolestaan valitti, miksi Turun tapahtumat rinnastettiin Barcelonaan eikä kouluampumisiin. Olisiko esimerkiksi siksi, että teko ei tapahtunut koulussa? Ja siksi, että teko noudatti sitä samaa kaavaa, jota terroriteot maailmalla ovat noudattaneet?
Ei todellisuus katoa, vaikka kuinka työntäisi pään pensaaseen. Se on yhä olemassa, kun pään nostaa ylös. Ja totuus on, että Euroopassa kauhua herättänyt terrorismi tuli nyt Suomeen.
OIKEUSLAITOKSEN tehtävä on ratkaista, mikä on puukottajan – väkivallanteot hän on jo tunnustanut – rikosnimike ja tuomio. Mutta terrorismiin tämä tietenkin kytkeytyy, oli kyseessä sitten usean ihmisen suunnittelema teko tai jihadisteista mallia ottaneen miehen yksittäinen teko. Sillä juuri tämä on osa Isisin strategiaa: vedota omalla häikäilemättömällä propagandallaan nuoriin miehiin ja saada heidät tekemään hirmutekoja ideologian nimissä.
Nykyajan terrorismi ei ole vain sitä, että jossakin korkealla terrorijärjestön organisaatiossa suunnitellaan tuhoisa isku, johon sitten valitaan toteuttajat. Toimintamalli on usein itse asiassa käänteinen. Monet iskujen tekijät valitsevat itse itsensä ja uskovat toteuttavansa pyhää tehtävää.
Tämä toimintamalli tekee terrorismista äärimmäisen vaikeasti estettävää. Silti on pakko yrittää, sillä valtion tärkein tehtävä on taata kansalaistensa turvallisuus.
Uutta tiedustelulainsäädäntöä ei toivottavasti enää jarruteta, mutta se ei kaikkea ratkaise. On kysyttävä esimerkiksi sitä, kuinka tehokkaasti riskiryhmässä olevia aidosti pystytään seuraamaan. Riittävätkö viranomaisten resurssit enää kaikkien vihjeiden seulontaan? Miten radikalisoitumista voidaan estää?
Entä miten turvapaikanhakijoiden taustoja pystytään jatkossa nykyistä paremmin tarkistamaan? On aika karmaisevaa ajatella, että vieläkään ei ole täyttä varmuutta, onko Abderrahman Mechkah edes Turun puukottajan oikea nimi tai mikä on hänen ikänsä, vaikka hän on ollut Suomessa jo pitkään.
Kuka tahansa saattaa olla se lähimmäinen, joka ensi kerralla ryntää pelastamaan sinun tai rakkaasi henkeä. Sankaruutta ei voi päätellä kasvoista.
Äskettäin tehtiin lisää kiinniottoja ja poliisi kertoi, että uusi pidätetty oli esittäytynyt ruotsalaisille marokkolaisena, suomalaisille algerialaisena. Tämä kaikki kertoo siitä, että vaikka kuinka niin toivoisimme, kaikki turvapaikanhakijat eivät valitettavasti ole liikkeellä vilpittömin mielin. Toivottavasti myös pakkopalautusten vastustajat ymmärtävät, että viranomaisilla saattaa olla palautuksiin perusteltu syy, vaikka sitä ei voida sanoa ääneen.
On ilman muuta täysin selvää, että Suomen on jatkossakin autettava hädässä olevia. Mutta on selvää myös, että jokainen tänne tuleva ei välttämättä puhu totta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen turvapaikanhakija valehtelisi. Saati että Turun tragedia antaisi oikeuden kohdella tai nimitellä ketään tapahtumiin syytöntä ihmistä rumasti. Missä on logiikka, jos vastustaa Turun kaltaista sivullisen kimppuun käymistä –ja käy itse jonkun sivullisen kimppuun?
Kun miettii Turun kaikkia lukuisia, suuren kiitoksen ansaitsevia auttajia – kuten vaikkapa Larisaa, joka lohdutti sylissään uhrin vauvaa tai Mikkoa, joka pyrki tyrehdyttämään kaulaan puukotetun naisen verenvuodon tai Aryaa, joka löi epäiltyä mailalla tai brittisyntyistä Hassania, joka haavoittui auttaessaan uhria tai sitä 70-vuotiasta suomalaismiestä, jonka pankkikortti ja rahatkin jäivät mediatietojen mukaan automaattiin, kun hän ryntäsi apuun – se kertoo siitä, että sankari voi olla nainen tai mies, ulkomaalainen tai suomalainen, nuori tai vanha. Kuka tahansa saattaa olla se lähimmäinen, joka ensi kerralla ryntää pelastamaan sinun tai rakkaasi henkeä. Sankaruutta ei voi päätellä kasvoista.
PERJANTAITA 18.8. 2017 ei mikään pyyhi pois. Mutta merkitsevää on, miten me tästä jatkamme. Soisi, että Turku saisi avaamaan silmät, mutta ei sulkisi sydäntä. Meillä täytyy olla rohkeutta keskusteluun turvallisuudesta ja turvapaikkajärjestelmän ongelmista: se ei ole rasismia. Samalla kuitenkin tulisi muistaa tämä: se tänään kohtaamasi sivullinen voi olla huomisen sankari.
Ulla Appelsin
Julkaistu: 26.8. 10:55
KOMMENTTI
Ei todellisuus katoa, vaikka kuinka työntäisi pään pensaaseen, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Se on ollut mahdollista, jopa ehkä todennäköistäkin. Mutta kun se sitten toteutui, se tuntui hetken epätodelliselta. Julma terrori-isku Turussa. Siis Suomen Turussa!
Onhan terrorismi toki viime vuosina tullut meitä lähelle: Saksa, Tukholma, Pietari... Silti on pysäyttävä ajatus, että täällä Euroopan perällä on nyt jouduttu kasvokkain uutisista tutun pahuuden kanssa: Abderrahman Mechkah -nimellä esiintyvä henkilö kylvi raakaa väkivaltaa Turun kaduilla. Muitakin henkilöitä epäillään osallisuudesta tapahtumiin.
Teko on hirviömäinen. Siksi kuvittelisi, että Suomessa vallitsisi tällaisen tragedian jälkeen yksimielisyys siitä, että vastaavat teot on pyrittävä jatkossa estämään kaikin länsimaisen yhteiskunnan sallimin keinoin. Mutta jostain syystä joillekin tuntuu olevan vaikea myöntää edes sitä, mitä Turussa tapahtui.
On ollut hämmentävää seurata sitä vimmaa, jolla on haluttu tyrmätä keskustelu terrorismista. Tunnettu mediavaikuttaja Jussi Lähde esimerkiksi julisti Facebookissa ”oikeusvaltioperiaatteen” takia haluavansa eroon kaikista sellaisista FB-kavereistaan, jotka puhuvat tapahtumasta terroritekona (tämä siis sen jälkeen, kun oli uutisoitu poliisin tutkivan tapahtumia nimenomaan terroritekona).
TUTKIJA Erkka Railo taas ihmetteli Twitterissä kohun suuruutta ja kiirehti muistuttamaan, että Suomessa tehdään 70 henkirikosta / vuosi. Mikä tietysti on totta, mutta ei se pyyhi Turun tapauksen poikkeuksellisuutta pois. Vaikka se poikkeuksellisuus kuinka halutaan kiistää. Esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä toimittaja Vappu Kaarenojapaheksui syvästi: ”Mediavyörytyksen perusteella vaikuttaisi siltä, että Turun puukotuksessa oli kyse jotenkin aivan poikkeuksellisesta asiasta”. Niin. Sehän on Suomessa ihan jokapäiväistä, että toreilla joku keskellä päivää jahtaa puukon kanssa itselleen tuntemattomia naisia huutaen silminnäkijöiden mukaan Allahia.
Nykyajan terrorismi ei ole vain sitä, että jossakin korkealla terrorijärjestön organisaatiossa suunnitellaan tuhoisa isku, johon sitten valitaan toteuttajat. Toimintamalli on usein itse asiassa käänteinen.
Toimittaja Kaarina Hazard puolestaan valitti, miksi Turun tapahtumat rinnastettiin Barcelonaan eikä kouluampumisiin. Olisiko esimerkiksi siksi, että teko ei tapahtunut koulussa? Ja siksi, että teko noudatti sitä samaa kaavaa, jota terroriteot maailmalla ovat noudattaneet?
Ei todellisuus katoa, vaikka kuinka työntäisi pään pensaaseen. Se on yhä olemassa, kun pään nostaa ylös. Ja totuus on, että Euroopassa kauhua herättänyt terrorismi tuli nyt Suomeen.
OIKEUSLAITOKSEN tehtävä on ratkaista, mikä on puukottajan – väkivallanteot hän on jo tunnustanut – rikosnimike ja tuomio. Mutta terrorismiin tämä tietenkin kytkeytyy, oli kyseessä sitten usean ihmisen suunnittelema teko tai jihadisteista mallia ottaneen miehen yksittäinen teko. Sillä juuri tämä on osa Isisin strategiaa: vedota omalla häikäilemättömällä propagandallaan nuoriin miehiin ja saada heidät tekemään hirmutekoja ideologian nimissä.
Nykyajan terrorismi ei ole vain sitä, että jossakin korkealla terrorijärjestön organisaatiossa suunnitellaan tuhoisa isku, johon sitten valitaan toteuttajat. Toimintamalli on usein itse asiassa käänteinen. Monet iskujen tekijät valitsevat itse itsensä ja uskovat toteuttavansa pyhää tehtävää.
Tämä toimintamalli tekee terrorismista äärimmäisen vaikeasti estettävää. Silti on pakko yrittää, sillä valtion tärkein tehtävä on taata kansalaistensa turvallisuus.
Uutta tiedustelulainsäädäntöä ei toivottavasti enää jarruteta, mutta se ei kaikkea ratkaise. On kysyttävä esimerkiksi sitä, kuinka tehokkaasti riskiryhmässä olevia aidosti pystytään seuraamaan. Riittävätkö viranomaisten resurssit enää kaikkien vihjeiden seulontaan? Miten radikalisoitumista voidaan estää?
Entä miten turvapaikanhakijoiden taustoja pystytään jatkossa nykyistä paremmin tarkistamaan? On aika karmaisevaa ajatella, että vieläkään ei ole täyttä varmuutta, onko Abderrahman Mechkah edes Turun puukottajan oikea nimi tai mikä on hänen ikänsä, vaikka hän on ollut Suomessa jo pitkään.
Kuka tahansa saattaa olla se lähimmäinen, joka ensi kerralla ryntää pelastamaan sinun tai rakkaasi henkeä. Sankaruutta ei voi päätellä kasvoista.
Äskettäin tehtiin lisää kiinniottoja ja poliisi kertoi, että uusi pidätetty oli esittäytynyt ruotsalaisille marokkolaisena, suomalaisille algerialaisena. Tämä kaikki kertoo siitä, että vaikka kuinka niin toivoisimme, kaikki turvapaikanhakijat eivät valitettavasti ole liikkeellä vilpittömin mielin. Toivottavasti myös pakkopalautusten vastustajat ymmärtävät, että viranomaisilla saattaa olla palautuksiin perusteltu syy, vaikka sitä ei voida sanoa ääneen.
On ilman muuta täysin selvää, että Suomen on jatkossakin autettava hädässä olevia. Mutta on selvää myös, että jokainen tänne tuleva ei välttämättä puhu totta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen turvapaikanhakija valehtelisi. Saati että Turun tragedia antaisi oikeuden kohdella tai nimitellä ketään tapahtumiin syytöntä ihmistä rumasti. Missä on logiikka, jos vastustaa Turun kaltaista sivullisen kimppuun käymistä –ja käy itse jonkun sivullisen kimppuun?
Kun miettii Turun kaikkia lukuisia, suuren kiitoksen ansaitsevia auttajia – kuten vaikkapa Larisaa, joka lohdutti sylissään uhrin vauvaa tai Mikkoa, joka pyrki tyrehdyttämään kaulaan puukotetun naisen verenvuodon tai Aryaa, joka löi epäiltyä mailalla tai brittisyntyistä Hassania, joka haavoittui auttaessaan uhria tai sitä 70-vuotiasta suomalaismiestä, jonka pankkikortti ja rahatkin jäivät mediatietojen mukaan automaattiin, kun hän ryntäsi apuun – se kertoo siitä, että sankari voi olla nainen tai mies, ulkomaalainen tai suomalainen, nuori tai vanha. Kuka tahansa saattaa olla se lähimmäinen, joka ensi kerralla ryntää pelastamaan sinun tai rakkaasi henkeä. Sankaruutta ei voi päätellä kasvoista.
PERJANTAITA 18.8. 2017 ei mikään pyyhi pois. Mutta merkitsevää on, miten me tästä jatkamme. Soisi, että Turku saisi avaamaan silmät, mutta ei sulkisi sydäntä. Meillä täytyy olla rohkeutta keskusteluun turvallisuudesta ja turvapaikkajärjestelmän ongelmista: se ei ole rasismia. Samalla kuitenkin tulisi muistaa tämä: se tänään kohtaamasi sivullinen voi olla huomisen sankari.
Ulla Appelsin
vierailija
Hävettää näiden ihmisten puolesta, jotka yrittävät vääntää tätä joksikin muuksi kuin terrorismiksi. Ja yrittävät oikeuttaa teon sillä, että kyllä Suomessakin. Oikeasti, tällaiset ihmiset pitäisi kärrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon.
vierailija
Niin fiksu kirjoitus, harmi että suvakeille menee kuin helmet sioille.
vierailija
Susta on kehkeytynyt kunnon rasistinatsi.
vierailija
Eiköhän IS taas kohta palaa normaalille vihervassariaatteen sokaisemien toimittelijoiden propagandalinjalle. Ullan jutut ovat vain satunnaisia poikkeuksia. Ihmettelen, ettei päätoimittaja saa lehden linjaa pysymään tasaisena ja puolueettomana.
Rasistinatsi repisi jutun toiseksiviimisessä kappaleessa pelihousut.
Voin vahvistaa Ullan havainnot. Kirjoitin itse kokeeksi muutaman kommentin valtamedian uutisten keskusteluihin. Se, puhuiko terrorismista vai puukotuksesta tuntui olevan ratkaiseva tekijä - kommentteja, joissa sana terrorismi esiintyi, ei julkaistu vaikka sisältö muuten olisi ollut samanlainen.
vierailija
Uskomatonta, että löytyi keskustelupalsta jossa tämän kaltainen avaus pysyy ei sitä poisteta! Lähdin lopullisesti Sanoman vauva-av:lta kun esim. Appelsinin jutun kehuminen aiheutti keskustelun poistamisen. Siellä saa puhua nykyään vaan persekarvojen vahaamisesta ja ukon pettämisestä.
Joo, tosi. Hupaisaa sinänsä, että IS, sekä Vauva- lehti kuuluvat Sanomaan. Saman lafkan työtä kun kehutaan, poistoon vaan. Vauva- palsta on pohjanoteeraus, siksi itsekin häippäsin.
No joo... sanotaanhan vilkkaita lapsiakin leikkimielisesti pikku ter-steiksi. Tottahan on myös se, että varmasti jokaisessa maailman kolkassa on joku elämäänsä katkeroitunut, huonosti kohdeltu, joka ei ole saanut elämässään riittävästi apua, kokenut hylkäämisen ja hyväksikäytön. Jokainen, elämässää pahasti kolhittu ihminen vihaa tätä tunteetonta maailmaa, ja jokainen heistä on potentiaalinen sekopää. Niitä löytyy kanta-suomalaisistakin.
Niin pitkään, kun ei voida todistaa, että veitsimies on oikeasti suorittanut t-järjetstön tai t-ryhmän asettamaa t-toimeksiantoa, vaan todennäköisesti "käsky" hänelle on tullut vain itsensä omasta päästä, hän ei ole mikään T. !
Ratikassa näin suomalaisen, aineista sekaisin olevan keski-ikäisen hampin, joka sylki pitkin seiniä, murisi ja pui nyrkkiään hoiperrellen pitkin vaunua "nyt tulee turpaan" hokien. Kaikilla tuli kiire lähtee pakoon seuraavalla pysäkillä. Mitä hullulla oli isossa kassissaan? Ehkä kirves. Ketään se ei todellakaan kiinnostanut.
Nousin ratikasta ulos, samoin muut ja lopulta myös hullu kaikkien perässä. Näin poliisiauton parkissa. Menin kertomaan heille, että tuo jätkä tekee kohta jollekin jotain. Poliisit nousivat autosta ja katselivat jätkän perään. Totesivat vain, että tuttu tapaus. Ja siihen se jäi. Jätkä sai rauhassa jatkaa matkaansa Simonkatua ylöspäin kassinsa kanssa.
Niin pitkään, kun ei voida todistaa, että veitsimies on oikeasti suorittanut t-järjetstön tai t-ryhmän asettamaa t-toimeksiantoa, vaan todennäköisesti "käsky" hänelle on tullut vain itsensä omasta päästä, hän ei ole mikään T. !
Ratikassa näin suomalaisen, aineista sekaisin olevan keski-ikäisen hampin, joka sylki pitkin seiniä, murisi ja pui nyrkkiään hoiperrellen pitkin vaunua "nyt tulee turpaan" hokien. Kaikilla tuli kiire lähtee pakoon seuraavalla pysäkillä. Mitä hullulla oli isossa kassissaan? Ehkä kirves. Ketään se ei todellakaan kiinnostanut.
Nousin ratikasta ulos, samoin muut ja lopulta myös hullu kaikkien perässä. Näin poliisiauton parkissa. Menin kertomaan heille, että tuo jätkä tekee kohta jollekin jotain. Poliisit nousivat autosta ja katselivat jätkän perään. Totesivat vain, että tuttu tapaus. Ja siihen se jäi. Jätkä sai rauhassa jatkaa matkaansa Simonkatua ylöspäin kassinsa kanssa.
vierailija
Miten sun horinat liittyy aiheeseen ollenkaan? Kun joku hullu höpisi ratikassa niin on ok juosta ison veitsen kanssa teurastamassa ihmisiä? Kannattaa oikeasti ottaa se pää ulos pepusta ja nähdä maailma. Se on tuskaa mutta helpottaa pidemmän päälle.
Kerron vaan sen, mitä kaupungilla oikeasti näkee, kun liikkuu. Sekin nyrkkimies! - eikä sitäkään tapausta kukaan pitänyt vaarallisena tai edes epänormaalina, ei edes poliisikaan. Mistä tiedät mitä hän sen jälkeen meni tekemään? Useampi yllättaen ravintolareissiltaa kadonnut on tänäkin vuonna löytynyt keskustan rantavesistä hukkuneena. Onko hukkumiset olleet murhia, tappioa, vai t-mia, vaiko itsemurhia? Ainakaan niidenkään tutkintojen tuloksista ei ole kuulunut mitään.
vierailija
Uskonnollisesti ideologinen ja poliitinen terrorismi on huomattavasti vaarallisempi asia kuin joku satunnainen nyrkinheiluttaja. Nyrkkisankarien kanssa yhteiskunta pysyy kasassa, mutta terrorismi ja poliittinen islam tuhoavat sen.
Kun puhutaan tuhoavista uskoista tai uskonnoista, niin samaa vastapainoa löytyy täältä hullujen valkoisten keskuudesta, kuten Suomessa vaikuttava Soldiers of Odin. Sekopäät saavat siitä muka vakaumuksestaan jonkin käyvän selityksen rikolliselle toiminnalleen, ihmisten kolkkaamiselle pitkin rautatieasemia ja toreja. Ei mitään eroa muuta kuin ihonväri. Samasta aineesta sekaisin ovat he kaikki. Huumeista.
vierailija
Järjestään nämä terroristit ovat olleet huumeiden vaikutuksen alaisia. Ihanko oikeasti kuvittelet odinit olevan joku ongelma? Sinulla on lapsi pieni paljon opittavaa.
vierailija
Vielä jonain päivänä olet vain kiitollinen kun kurkkusi jää katkaisematta tai sinua ei puskaraiskatakaan kun oodin sattuukin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Minulle nämä miehet luovat hurjasti turvaa kun kävelee iltaisin ja näkee heitä kaupungilla siellä mistä yksin pelottaisi muuten kulkea.
On lohduttavaaa että vielä joku katsoo edes hieman tyttäreni perään koulumatkoilla, kun en ole häntä päässyt hakemaan. On aina pieni toivo että Oodinit kulkevat kuitenkin keskuudessamme.
Kiitos <3