""Unikoulu"" 6vko

Vauva on 6 vko ja aina tottunut nukahtamaan syliin. Se jäi automaattisesti siitä, kun vauva nukahti rinnalle. Lisäksi olemme ""autelleet"" vauvaa antamalla sen nukkua rinnan päällä, välillä pari tuntia putkeen parikin kertaa päivässä.

No, nyt vauva ei tietty suostu nukkumaan omassa sängyssä ollenkaan päivisin. Yöt nukkuu sängyssä ihan hyvin.

Olenkin aloitellut ""unikoulua"". Olen yrittänyt saada vauvan väsyneenä ja vielä hyvän tuulisena omaan sänkyyn ja nukahtamaan siellä. (Kerran on nukahtanut -jee!) Muina kertoina hermostus on ehtinyt ensin. Niinpä olen hyssytellyt vauvaa sitten sylissä kunnes on rauhoittunut ja siirtänyt sitten takaisin omaan sänkyyn. Ja kohta taas sieltä kuuluu itku -ja olen tehnyt saman uudestaan ja uudestaan. Näin sitä sitten nukutaan 5min-20min pätkissä (ja yksi onnistunut parituntinen), kunnes arvelen tulevan jo nälän.

Nyt toinen päivä menossa ""unikoulua"" ja vähän omaatuntoa askarruttaa, että onko liian rajua nuin pienelle? Mutta miten muuten saisi totutettua omaan sänkyyn päivällä? Aina menen kuitenkin lohduttamaan ja nälkä ja kuivat vaipat on hoidettu.

 

Ootko koittanu nukuttaa vaunuihin päivällä? Useimmat vauvat nukkuvat vaunuissa/ulkona hyvin.
varsinaista unikouluahan ei suositella alle puolen vuoden ikäiselle. Vauvasi on vielä tosi pieni. meilläkin tuon ikäisenä poika nukahti syliin,sitteriin,milloin mihinkin... Vaunuihin nukkui aina hyvin. kyllä se siitä tasottuu kun ikää tulee lisää

 

kokeile kapalointia. =)

 

Joo. Kapalointi on ainakin iltaisin joskus auttanut. Voisihan sitä koittaa myös päivisin! Kiitos! Kai kapalosta sitten aikanaan pääsee eroon...? Ainakin ennen teini-ikää

 

no hei, samoja juttuja minäkin pohdin. luepa ketju 2kk nukkuminen, siellä samantapaista keskustelua.

 

Meillä poju n. 12 vk vanha, kun aloitimme ""unikoulun"". Siis illalla laitamme hänet aina omaan sänkyyn nukkumaan, huutaa sinne laitettaessa aina ihan pää punaisena. Emme nosta vauvaa sieltä enää syliin, vaan rauhoitamme juttelemalla kuiskaten pää ihan vauvan päässä kiinni ja silittelemällä päätä. Kun vauva on rauhoittunut, lähdemme pois, emme siis jää odottamaan että nukahtaa. Jos alkaa kitistä uudelleen, menemme heti takaisin ja rauhoittelemme uudelleen. Yleensä 1-2 kertaa, ja n.5-10 minuuttia rauhoittelua riittää. Asento on kyllä aika rankka, pinnasängyssä tosin pohja vielä yläasennossa, mutta silti laidan yli roikkuminen on välillä hankalaa... pitääkin päästä tuosta tavasta eroon ennen kuin pohjaa pitää laskea alemmas! Mutta tätä tehty nyt 3 viikkoa, ja toimii!

Meidän vauvallamme on silmien välissä nappi, jota painamalla silmät menevät pikkuisen väsyneenä aina kiinni. Kokeilkaapa löytyykö teiltä tätä, en tiedä onko tämä lisävaruste vai sisältyykö kaikkiin vauvamalleihin... siis silitelkää sormella vauvan nenänvartta silmien välistä ylhäältä alaspäin, tepsii usein sitten kun on rauhoittunut mutta ei malta pitää silmiä kiinni ja nukahtaa

 

12vk = 3kk? Eikai tuon ikäisen vielä tarvitsekaan nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn?

 

Manna, ei meidänkään 3 kk läheskään aina nukahda itse sänkyyn, mutta yritämme jo pikku hiljaa opetella siihen. Milloin itse aloittaisit opettelun? Mistä tietää, milloin on sopiva aika, ettei mene niin pitkälle, että vauvan on vaikea oppia nukahtamaan itse?

Meillä meni ekat 2 kk niin, että vauva nukahti lähes aina rinnalle tai muuten vaan syliin. Emme edes ehtineet ajatella laittavamme häntä sänkyyn. Nyt päiväunet onnistuvat jo melko hyvin, mutta yöunille laittaminen on vielä hankalaa.

 

Jotkut vauvat nukkuvat alusta asti omaan sänkyyn. Onko se vain tottumus-/totuttamiskysymys? Vai ""helppo"" vs ""vaikea"" vauva?

Tuota samaaa mietin, että koska se oikea aika sitten olisi siirtyä omaan sänkyyn? Sen ymmärrän, että vauvalla on oma unirytmi n. 3kk asti eikä sitä auta sohia. Mutta jos siihen nukkumispaikkaan voisi helpommin ja hellästi puuttua jo aikaisemmin. Toki tässä olisi koko äitiysloma aikaa nukkua päivät sylikkäin vauvan kanssa, mutta ei se taitaisi olla kovin järkevää...

 

tuo 6 viikkoinen on pieni vielä nukkumaan omassa sängyssä, sen ei siis tarvitse sitä osata vielä, ""unikoulua"" voi pitää vasta paljon isommalle vauvalle.

JOs teillä nukahtaa siihen vierelle/tissille/syliin antaisin nukahtaa. Meillä tuo sänkyyn nukahtamisen opetteleminen oli kuitenkin ainut vaihtoehto kun vauva vaan huusi ja huusi illat ja alkuyön, ei siis nukahtanut tissille/vierelle, liikkuvaan syliin hetkeksi torkahti mutta jos aioit keinutuoliin edes istahtaa niin huuto alkoi uudelleen. Olisin antanut mitä vaan jos vauva olis nukkunu syliin tai tissille....mutta kun ei. Sitä ei kauaa jaksanut, joten vaihtoehdoksi jäi sänkyyn opetteleminen, siinä meni jotain 3 viikkoa, 2kk nukahti ja nukkui jo hienosti omaan sänkyyn. Ihan samallatavalla opeteltiin oikeastaan pakon sanelemana tuota sänkyyn nukahtamista koska oli miehen iltavuorojen aikana yksin vauvan kanssa ja välillä oli vauva pakko laskea sänkyyn kun oli lepuutettava käsiä (huusi siis sylissäkin joten huudon määrä ei lisääntynyt laitettaessa sänkyyn . Siitä sitten taas nostin syliin hetkeksi rauhottumaan jne....välillä tissiä....olin varmasti koittanut kapaloinnit, tissit, temput, puhelut, mobilet, silittely, laulelut....vaan meidän tyttöä ei edelleenkään saa nukuttaa, ei saa puhella/laulaa, koskettaa, parhaiten nukahtaa ihan itsekseen. Muutoin jos vaistoaa että jompikumpi vieressä niin virkistyy eikä saa nukahdettua.

Mutta siis jos syliin/vierelle nukkuu niin en pitäisi vielä unikoulua noin pienelle.

 

Joo ei niin pienen tarvitsekaan nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn, mutta jonnekin pikkumies oli saatava nukkumaan, kun unirytmi muuttui tuossa 2,5 kk:n iässä aiemmaksi kuin vanhempien nukkumaanmenoaika. Itsekin olin ajatellut tätä ""unikoulua"" pitää vasta paljon myöhemmin, mutta meni nytkin yllättävän helposti! Eli siis kirjoitin tämän vain rohkaistakseni muitakin kokeilemaan, meillä olisi turhaan jatkettu viereen/syliin nukuttamista ilman tätä... kovastihan tuon ikäistä ei vielä sovi huudattaa, mutta tuo 5-10 min. on mielestäni ok, varsinkin kun koliikkivauvana huutaa muutenkin reippaanlaisesti

 

Ihan vain tiedoksi, että vaikka vauva nyt osaa nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä niin tuota omaan sänkyyn nukahtamista voi joutua treenaamaan vielä monta kertaa uudelleen... Meillä ainakin tuli erilaisia kausia ja mm. silloin kun oppi nousemaan itse ylös nukahtaminen oli yhtä väsynyttä huutoa mutta pystyyn piti päästä No, siis varmasti olisimme kokeneempina vanhempina osanneet toimia toisin mutta noiden levottomuuksien takia nukutimme lastamme uudellee viereen. Siitä seurasi lisää erilaista temppuilua mutta kas kummaa nykyisin ei ole väliä, nukahtaako viereen vai omaan sänkyyn vaan nukkuu ihan hyvin omassa sängyssään useimmiten aamuun asti.

 

Joo tähän on meilläkin varauduttu, tämän kolmen kuukauden kokemuksen + tältä keskustelupalstalta saatujen hyvien tietojen perusteella olemme oppineet ainakin sen, että mikään olotila vauvan kanssa ei ole pysyvä

 

meillä on myös tilanne sellainen, että vauva ei enää kertakaikkisesti nukahda muuhun kuin voimakkaaseen hyssytykseen, joko niin että itse on koko ajan liikkeessä ja kävelee rivakasti polvet joustaen, tai hyssyttää ylös-alas liikkeessä käsivoimin.... vauva nyt 5,5kiloinen, ja hereillä aina noin tunnin kerrallaan, jonka jälkeen väsynyt ja unen tarpeessa. eli aika voimille ottaa... yöunille nukahtaa onneksi tissille, se on onni ja autuus.

mutta kyllä jonkinlaista ""johdonmukaista unikoulua"" tässä tarvitaan...ei jaksa koko ajan itku kurkussa kantaa lasta uneen. kantoliina onkyllä käytössä, mutta siihenkään ei nukahda ellei siis liike ole todella intensiivistä, oiskin niin että vois vaikka tehdä jotain kotitöitä tms. on siis tanssittava ja lähes hypittävä vauva liinassa! kunto kasvaa joo...

kun vauva tuossa 5viikon tietämillä muuttui itkuisemmaksi, niin ei se tällaista vielä silloin ollut! niinpä mietinkin, teinkö ""virheen"" kun silloin aloin antaa nukahtaa syliin ja vaikka minne, vaikka aiemmin oli voinut laskea vaunuihin nukkumana kun oli ensin nukahtanut syliin.. tuntui vaan siltä, että vauva on niiiin pieni, ei se voi syliä liikaa saada..

nyt aion kyllä järjestelmällisesti alkaa opettaa lasta nukkumaan vaunuissa taas. aloitimme jo...

laskin vaunuihin, tutti suuhun, silittelin ja lauloin. kohta huuto päällä. nostin ylös ja rauhoitin ja sitten taas takaisin vaunuihin...
tätä toistin n. neljä kertaa.
sittenkin vielä rupesi itkemään, mutta enää en nostanut pois vaan silittelin ja yritin tarjota tuttia, välillä huoli sen ja rauhoittui, sitten taas itki sydäntäsärkevästi. (siinä iski kyllä epätoivo että onko tämä nyt oikein, mutta ajattelin että parempi koettaa viedä loppuun asti se minkä on aloittanut, olin kuitenkin koko ajan läsnä joten ei kai se niin traumaattista voinut olla

koko tämä rupeama kesti n. puoli tuntia. sitten nukahti. silittelin vielä, ja lähdin pois. vähän ajan päästä heräsi ja kitisi, kävin laittamassa tutin suuhun ja silittelemässä. ja nyt viimein nukkuu.... liekö vain siksi, että itki itsensä uuvuksiin...ei kai sentään, ei nyt niin paljoa itkenyt... sitä on vaan ehkä liiankin herkkä vauvansa itkulle (vai voiko olla??). mutta eiköhän sekä vauvan että vanhempien parhaaksi ole jo yrittää opettaa nukkumaan itsekseenkin....l

 

nukahtaako 3kk vain äidin rinnalle sitten??
varmaan jo pienempi nukahtaa omaan sänkyyn (meillä sujui alusta asti).
ja pitää äitiäkin vähän ajatella...

 

ihan pienenä päiväunet sujui ""muun elämän keskellä"", meillä oli koppa jossain olohuoneessa tai keittiössä, jossa nukkui jos vaunuilla ei oltu liikenteessä. 2-3kk laitettiin omaan sänkyyn ja alkoi heti sujumaan... kannattaa kokeilla ilman suuria ennakkoluuloja, ilman suuria operaatioita. voihan olla, että teidänkin vaavi on helppo tapaus loppujen lopuksi...

 

Herramunjee...Siis 6 VIIKKONEN??Ei hyvää päivää...Jos tullut painovirhepaholainen niin ymmärrän.Kyllä alta 2 kk ikäinen on niin pieni,että minusta saa nukkua sylissä vielä,onhan hän juur ollut kohdun lämmössä ja iso muutos.Meillä kaikki 3 nukkuneet sylissä ja nukutettukin.Ovat ihan ite ilmasseet n.3-6 kk ikäisinä etteivät halua nukkua enää sylkissä ja siirrytty sähkyyn tms.
Jokainen on oppinut nukahtamaan omaan sänkyyn ja ihan ihania ihmisiä ovat.
Mutta 6 kk ikäisenä vasta moista ""unikoulua"",en tajua mikä nyt tässä ap:llä motiivina.

 

niinhän se on, että kovin on pieni kuusiviikkoinen ja kaksikuukautinenkin. tästä on kuitenkin niin ristiriitaisia mielipiteitä ja ohjeitakin. toisaalta neuvotaan, että pitää alusta asti toimia vauvan kanssa ""niinkuin aikoo jatkaakin"", toisaalta sanotaan että tietyt jutut tapahtuu itsestään ajan kanssa.

fakta lienee kuitenkin se, että vauvatkin ovat kaikki erilaisia.
ja maalaisjärjellä ajateltuna ei varmaan mitään pahaa ole siinä, että vauvaa lempeästi ohjaa nukkumaan myös itsekseen. ainakin itsellä se ihan oman jaksamisenkin kannalta olisi ensiarvoista, vauva kun tosiaan pitää hyssyttää uneen. ja onhan se kuitenkin niin, että vanhemman tehtävä on myös opastaa uutta tulokasta ""tavoille"". meillä on ollut aina niin utelias vauva, että ei kertakaikkisesti tykkää nukahtaa. eikä lie vauvankaan edun mukaista ole antaa hänen itkeä itseään kuolemanväsyneeksi, jotenkin on opetettava menemään unille.

 

Miksihankki lapsia, jos välittömästi pitää saada yksin nukkumaan omaan huoneeseen ja mieluiten koko yö, jotta itsekin saa nukuttua??? En ymmärrä, sillä äitiys on lapsesta huolehtimista PITKÄÄN, ja kyllä jokaisen pitäisi se tietää.

 

mihin tuo jaanankin kommentti nyt oikein liittyi. eihän kukaan tässä ketjussa kai ole sellaista tavoitellut.

 

hmm, hieman on taas kärjistettyjä kommentteja asian vierestä. kuka nyt on puhunut siitä, että lapsen pitäisi pakolla nukkua yksin ja omassa huoneessa ja koko yö?!
meillä ei edes omaa huonetta ole mahdollisuus vauvalle tarjota, ja lähinnä on kyse siitä että ylipäätään saa yliväsyneen vauvan nukkumaan, muuten kun se rassukka yrittää sinnitellä unta vastaan niin itkuisena ja huonovointisena että se tuskin on hyväksi vauvallekaan.

 

ja ihan kuin ei huolehtisi lapsesta jos yrittää saada tämän nukkumaan järkevästi.... hohhelihoijakkaa, jaana

 

Laitan tuohon nyt ""puolustelua"", miksi koitan saada vauvan nukahtamaan ja nukkumaan omaan sänkyyn.

Ainakin meillä neuvola jakaa tietoa, että vauva olisi hyvä opettaa heti alusta alkaen nimenomaan nukahtamaan omaan sänkyyn omin voimin. Sama tieto löytyy mm Espoon kaupungin sivuilta, www.lapsiperhe.net, MLL jne. Näissä perusteluina mm se, että havahtuessa on sama ympäristö kuin nukahtaessa -lisää turvallisuuden tunnetta, uni jatkuu edelleen hyvällä mielellä.

Kokeneemmilta vanhemmilta olen kuullut, että mitä myöhemmäksi opettamisen jättää, sen vaikeammaksi uuden tavan oppiminen tulee. Ja omaan sänkyyn nukahtaminen helpottaa omaa elämää tulevaisuudessa.

Kaikki vauvat eivät välttämättä opi itsenäisen nukahtamisen ja nukkumisen taitoa itsekseen (omassa lähipiirissä ei kukaan...) vaan taito pitää ihan opettaa.

Itse olen järkeistänyt, että vauvan uni olisi enemmän oman unen tarpeen varassa, jos oppisi nukkumaan omassa sängyssä. Jos vauva osaa nukkua vain sylissä, on unen pituus aina riippuvainen mm siitä, koska äidin pitää mennä pissalle.

Ja nyt (jos jotain kiinnostaa), kun noin viikko ollaan harjoiteltu nukkumista/nukahtamista omaan sänkyyn (ei täysin järjestelmällisesti): välillä nukahtaa omaan sänkyyn, välillä ei Rinnalle nukahtamisen jälkeen nukkuu myös omassa sängyssä jo paremmin. Jos heräilee, hyssytellään sylissä uudestaan uneen ja siirretään sänkyyn. Tämä vaihe onnistuu jo aika hyvin! Kapaloinnista on ollut apua. Oma sänky tuntuu käyvän jo turvallisemmaksi paikaksi.

Katsotaan, mikä ""vaihe"" on menossa parin vko päästä...

 

ap:lle tsemppiä, mä uskon että hyvä tulee, kun vain muistatte olla järjestelmällisiä nyt ja sitten tulevaisuudessakin kun tulee niitä ""vaiheita"". Kriittisiä kohtia on noi hampaidenpuhkeamisyöt, kun on kipeänä tmv. kun heräilee usein niin houkutus on nukuttaa syliin/vieressä mutta siitä on sitten taas uusi rupeama vieroittaa pois kun on tervehdytty.

Meilläkin toimi tuo öisin että lohdutteli sylissä (siis heijailin ihan seisten hetken) ja laitoin takaisin sänkyyn (toimii edelleen) kun tuttiakaan ei huolinut niin se oli meillä paras keino rauhottaa. Tietty vauvana meillä annettiin surutta itkuun tissiä aina 10 kk asti öisin, mutta sen jälkeen aina laitoin sänkyyn vaikka oli siis hereillä.

 

Me opetettiin tyttö nukkumaan omassa sängyssä kun oli hieman alle 2kk. Johdonmukaisesti joka kerta vaan omaan sänkyyn, aluksi tietysti huusi kauheasti mutta otettiin aina syliin ja kun rauhoittui laskettiin takaisin. Joidenkin öiden jälkeen riitti, kun paijasi tai piti kättä sen kyljellä (piti lopettaa ennen kuin nukahti, ettei totu uneen saakka paijaukseen). Näin vauva tiesi, että joku on koko ajan vieressä ja se on turvassa. Kymmenisen yötä meni ja kamalaa oli. Mutta sitten tyttö oppi nukkumaan omassa sängyssä, ja on nyt hereillä sänkyyn laitettaessa, ei anneta nukahtaa koskaan syliin tai tissille. Vieläkin joskus itkee itsensä uneen (ehkä yliväsynyt?), toisinaan vain höpöttelee. Auttoi, kun oppi viemään nyrkit suuhun ja imeskelee niitä ja muutenkin kun oppi tarttumaan, että sille pystyi antamaan unilelun.

Kapaloa on meilläkin käytetty öisin, sinänsä huono, että ei osaa nukkua yöllä ilman sitä vaikka päivällä meneekin hienosti. Kai se tosiaan vielä teini-iässä nukkuu siinä niinkuin sinäkin pelkäsit

Ei minusta tuota tarvitse puolustella, miksi vauvaa omaan sänkyyn nukuttaa. Jos perheenne nukkuu niin paremmin, niin eihän se kellekään kuulu. Kyllähän se äiti on lähellä jos vauvalla joku hätä on, ja näin saa vauvakin nukkua hyvät unet omassa rauhassaan.

Kärsivällisyyttä siis, ja tosiaan kannattaa olla aina johdonmukainen ja tehdä asiat samoin, silloin vauva tajuaa nopeammin mistä on kyse ja tietää jo omaan sänkyyn vietäessä että nyt on uniaika.