unikoulusta

Ideoita unikoulutukseen kaivataan...

Meidän 10 kk poika on öisin heräilevää tyyppiä. Useimmiten herää pari kertaa ja tutin suuhun saatuaan nukahtaa uudelleen hetkessä.
Toisinaan, kuten viime yönä, olimme hereillä reilut 2 h, kun herra päätti niin. Nousi aina istumaan kun minä pääsin huoneen ovelle ja rupesi huutamaan.
Yritin sitten tassutalla, mutta aina sama juttu, kun pääsin ovelle tai viimeisään makkarin ovelle, niin johan kaveri oli pystyssä ja itki. Itkua jatkui aina hetkittäin ja taas hetken hiljaista...
Yhdessä vaiheessa jätin itkemään 10 minuutin putkia ja taas kävin rauhoittamassa.
Sitten päätin, että olen sängyn vierellä ja kippaan aina uudelleen makuulle, kun nousee pystyyn, mutta 50. kerran jälkeen luovuin tästäkin.

Lopulta sain sitten puolen tunnin välein 50 ml maitoa syötettyäni ja saman verran vettä päälle kaverin nukahtamaan.

Mitenkähän olisi helpointa saada herra tottumaan nukkumiseen?
Normisti ei enää yöllä saa maitoa eikä ole sitä halunnut.
Olemme harjoitelleet tämän viikon "yksin" nukahtamista, mutta itkettämällä, eli 10 minuutin välein rauhoittamaan. Ja toinen uusi asia tällä viikolla on hoitoon lähtö, nämäkin voivat tosin omalta osalta vaikuttaa viime yön kiekumiseen...

 

Nukahtaako tutti suussa?
Jos näin on niin voisi koittaa vierottaa tutista. Silloin ei heräisi siihen kun tutti yöllä ei olekkaan enää suussa.

Meidän poika kävi varsinaisen unikoulun juurikin 10kk iässä. Silloin hän heräili joka yö eikä rauhoittunut millään vaan huusi n.2tuntia. Unikoulusta oli apua siihen, siinä samalla jätettiin tutti pois.

 

Helppoa tietä ei olekaan...

Meillä ainakin hoitoonlähtö vaikutti niin paljon uniin, että ei olisi ollut toivoakaan saada siinä vaiheessa lasta nukahtamaan yksin. Ja en kyllä olisi yrittänytkään - kaksi isoa muutosta niin yhtä aikaa on minusta vähän liikaa lapselle. Ensin hylätään päivällä hoitoon ja sitten vielä illalla sänkyyn...

Mä odottaisin ensin muutaman viikon, että hoitoonlähtöstressi on ohi ja sitten käyttäisin sitä tassuhoitoa. Huudatus/itkettämisunikoulujahan ei nykyään edes suositella.
Enkä yrittäisi tyyliin "katotaan miten käy" vaan päättäisin, että niin monta kertaa ja niin monena yönä rauhoitellaan lasketaan lasta takaisin sänkyyn kuin tarve on ja pysyisin myös kovana enkä luovuttaisi etenkään ensimmäisenä yönä. Näin meillä on homma onnistunut, vaikka todellakin ekoina öinä on joutunut sen sata kertaa itkevän lapsen rauhoittamaan uudelleen.

Tässä jotain ajatuksia...

 

En tiedä päteekö sama enää 10kk ikäiseen mutta aloitin oman pojan kohdalla jo 1kk ikäisenä unikoulun, eli aloin opettamaan nukahtamaan yksin sänkyyn.

Kuukausi siinä meni ja yksi ilta vaan huomasin että jäi mielellään sänkyyn yksin tutti suussa ja nukahti itsekseen. Helppoa se opettelu ei tosiaan ollut. Me aloitettiin niin että syötin pojan hämärässä ja hiljaisessa makuuhuoneessa oman pinniksensä vieressä peittoon käärittynä ja nostin syötön jälkeen peittoon käärittynä sänkyyn. Aluksi alkoi aina huuto kun sänkyyn laski ja joutui monta kertaa nostamaan syliin rauhoittumaan. Tätä jatkettiin niin monta iltaa että se ensin onnistui. Sitten aloin tehdä niin että en enää käärinyt peittoon vaan syötin samalla lailla samassa paikassa mutta ilman peittoa ja nostin sitten sänkyyn. Samat huudot mutta sitkeän yrittämisen jälkeen sekin alkoi onnistua tutin kanssa. Seuraava vaihe oli se että syötin pojan olohuoneessa ihan normaalissa valossa ja pidin hetken aikaa syötön jälkeen sylissä ja kannoin sänkyyn ennen kuin nukahti syliin, niin että tiedosti sen että sänkyyn nukahdetaan. Poika sänkyyn, tutti suuhun ja äkkiä itse pois, koska ei malttanut käydä nukkumaan jos jäin sängyn viereen. Siinä sitten meni pari viikkoa että joka ilta nukutus saattoi kestää jopa 5 h kun piti minuutin välein käydä nostamassa tuttia suuhun, tassutella ja joskus jopa nostaa syliin että rauhottui. En siis huudattanut poikaa kuitenkaan, koska siitä olisi voinut tulla pelko omaa sänkyä kohtaan. Lopulta tämä alkoi toimia ja huomasin että jos on väsynyt niin rimpuilee sylissä ja kaikkialla muuallakin, PAITSI omassa sängyssä johon rauhoittuu.

Nykysin nukuttaminen on tosi helppoa: iltasyöttö aina samaan aikaan, sen jälkeen vaipanvaihto, hieman sylittelyä ja sitten sänkyyn. Unirätti kainaloon, tutti suuhun, peitto päälle ja tarvittaessa muutama silitys otsalle, siihen nenän yläpuolelle. Niin ummistaa silmät yleensä. Joskus saattaa valvoskella itsekseen hiljaa melkein puolikin tuntia, syödä tuttia ja sit kun käyn katsomassa niin on nukahtanut. Aluksi tuli ihan julma äiti olo kun tuolla lailla kannan lapsen sänkyyn yksikseen valvoskelemaan, mutta ilmeisesti kokee sen niin turvalliseksi paikaksi että mielellään jää sinne nukahtamaan nykyisin.

Näin meillä, en tosiaan yhtään tiedä auttaako tämä tarina teitä kun vauvat on niin eri ikäisiä.. mutta jokatapauksessa kauheesti tsemppiä teille unikouluun! :heart:

 

En tiedä päteekö sama enää 10kk ikäiseen mutta aloitin oman pojan kohdalla jo 1kk ikäisenä unikoulun, eli aloin opettamaan nukahtamaan yksin sänkyyn.

Kuukausi siinä meni ja yksi ilta vaan huomasin että jäi mielellään sänkyyn yksin tutti suussa ja nukahti itsekseen. Helppoa se opettelu ei tosiaan ollut. Me aloitettiin niin että syötin pojan hämärässä ja hiljaisessa makuuhuoneessa oman pinniksensä vieressä peittoon käärittynä ja nostin syötön jälkeen peittoon käärittynä sänkyyn. Aluksi alkoi aina huuto kun sänkyyn laski ja joutui monta kertaa nostamaan syliin rauhoittumaan. Tätä jatkettiin niin monta iltaa että se ensin onnistui. Sitten aloin tehdä niin että en enää käärinyt peittoon vaan syötin samalla lailla samassa paikassa mutta ilman peittoa ja nostin sitten sänkyyn. Samat huudot mutta sitkeän yrittämisen jälkeen sekin alkoi onnistua tutin kanssa. Seuraava vaihe oli se että syötin pojan olohuoneessa ihan normaalissa valossa ja pidin hetken aikaa syötön jälkeen sylissä ja kannoin sänkyyn ennen kuin nukahti syliin, niin että tiedosti sen että sänkyyn nukahdetaan. Poika sänkyyn, tutti suuhun ja äkkiä itse pois, koska ei malttanut käydä nukkumaan jos jäin sängyn viereen. Siinä sitten meni pari viikkoa että joka ilta nukutus saattoi kestää jopa 5 h kun piti minuutin välein käydä nostamassa tuttia suuhun, tassutella ja joskus jopa nostaa syliin että rauhottui. En siis huudattanut poikaa kuitenkaan, koska siitä olisi voinut tulla pelko omaa sänkyä kohtaan. Lopulta tämä alkoi toimia ja huomasin että jos on väsynyt niin rimpuilee sylissä ja kaikkialla muuallakin, PAITSI omassa sängyssä johon rauhoittuu.

Nykysin nukuttaminen on tosi helppoa: iltasyöttö aina samaan aikaan, sen jälkeen vaipanvaihto, hieman sylittelyä ja sitten sänkyyn. Unirätti kainaloon, tutti suuhun, peitto päälle ja tarvittaessa muutama silitys otsalle, siihen nenän yläpuolelle. Niin ummistaa silmät yleensä. Joskus saattaa valvoskella itsekseen hiljaa melkein puolikin tuntia, syödä tuttia ja sit kun käyn katsomassa niin on nukahtanut. Aluksi tuli ihan julma äiti olo kun tuolla lailla kannan lapsen sänkyyn yksikseen valvoskelemaan, mutta ilmeisesti kokee sen niin turvalliseksi paikaksi että mielellään jää sinne nukahtamaan nykyisin.

Näin meillä, en tosiaan yhtään tiedä auttaako tämä tarina teitä kun vauvat on niin eri ikäisiä.. mutta jokatapauksessa kauheesti tsemppiä teille unikouluun! :heart:

Me ollaan tehty samalla tyylillä ja nyt lapsi 8kk ja ei tarvii kuin sänkyyn viedä niin sinne nukahtaa...olen erittäin tyytyväinen että alusta asti noin olen toiminut, nyt voin vaan lueskella muiden lasten nukuttamis sessioista eikä käy kateeks

 

Niin ja nyt siis meidän poju on 3kk vanha, eli kuukausi ollaan tätä ihanuutta päästy nauttimaan!

 

Meilläkin on nukahdellut ihan ok, nyt pari viikkoa ollut tuota ongelmaa.
Ja nyt eilen kyllä poika nukahti suht helposti. Mutta heräsi taas puolen yön aikaan, enkä saanut millään nukahtamaan. Annoin vähän maitoa, johon nukahti.
Mutta ensi yönä en meinaa tarjoilla mitään sänkyyn. Yritetään sitä... Ja tassuttamalla siis. Voi tulla pitkä yö mammalle!

 

10 minuttin huudastus kuullostaa minusta aika julmalta....ja tosiaan ei ehkä kannata unikouluttaa yhtäaikaa tarhan aloituksen kanssa...*huokaus*

mä olen ymmärtänyt että noita "huudatus" unikouluja ei just enää suositella koska ovat aika rankkoja lapselle, vaan että toistojen kanssa alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta kun kärsivällisesti vaan lohduttaa ja laskee sänkyyn takaisin

 

Munkin mielestä tuo 10min huudatus on kaameaa. Lapsen turvallisuudentunne kehittyy ensimmäisen vuoden aikana ja hää kyllä oppii nukahtamaan yksin, jos tarpeisiin ei vastata. Oppii sen, ettei hänestä välitetä joten lopulta on turha itkeäkään. Eikä se todellakaan tee lapselle hyvää

 

Lapsi ei kyllä huuda onneksi koko 10 minuutin aikaa.
Mutta olen kyllä yrittänyt tassutusta, mutta siinä joudun olemaan koko ajan sängyn vieressä, kun pystyyn nousu / itku alkaa lähes heti kun saan käteni selästä irti ja itseni pois sängyn vierestä.
Toissa yönä olin 2 tuntia sängyn lähellä, kun ei millään rauhoittunut...

No katsotaan miten tämä menee.

 

Kurjaa kun noin pitkään pitää taistella Turhauttavaa ja väsyttävää varmasti. Mieki yritin poikaa nukuttaa uudelleen uneen pari tuntia viime yönä ku heräs kolmelta eikä meinannu rauhoittua. Tsemppiä ja toivot. seuraava yö sujuisi paremmin :hug:

 

Kuulostaapa tutulta!! =) Meillä 7kk typykkä ja olen myös kyllästynyt yöllisiin kukkumisiiin. Tassuttelua olen myös tehnyt. Tyttö käy yö unille n.20.00-20.30. Ihan ok. Mutta herää ekan kerranjo yhdeltä. Päätin,että silloin en anna minkäälaista maitopullo juttua. No,siitäkös riemu repesi ja huutoa kseti tunnin. Minä siis tassuttelin siinä hikistä huutajaa!! No,sitten kun nukahti, uudestaan taas neljältä. Siinä vaiheessa hain jo pullon. Mies on jo nukkunut nelisen kuukautta sohvalla ja isoveli (11V) tulpat korvissa.