Uniongelmat ja pullolla nukuttaminen 1v1kk

Meillä on siis ongelmallista pojalla nukkuminen. Yöheräilyt on vähentyneet aikaisemmasta 20krt/yö johonkin 3-7krt/yö kuitenkin.
Poika on aika pienestä asti oppinut nukahtamaan pullolla ja kaikki meni ihan ok johonkin 7kk ikäiseksi, sillon alkoi vaatia maitoa ihan älyttömiä määriä, ennen kuin nukahti. Silloin vieroitin pojan pullosta ja tutti tuli tilalle. Tuttia saattoi joutua muutaman kerran yössä laittaan takasin suuhun, mutta rauhoittui saman tien. Nyt syksyn ja talven aikana poika sairastellut jatkuvasti ja kaiken kruunasi noin kuukausi sitten suutulehdus, joka oli tosi paha, poika ei silloin suostunut juomaan eikä syömään, ainoastaan juomaan sängyssä makuullaan, joten pulloon nukahtaminen tuli takaisin. Tutti jäi silloin pois ja sitä ei enää varmaan kannata opettaa takaisin, pari kertaa epätoivon hetkellä olen tuttia tarjonnut, mutta lentää saman tien seinään. Herätessään poika on aina itkuinen ja usein huutaa kurkku suorana ja rimpuilee ja repii ja retkuaa. Sekä päivällä, että yöllä. Sitten yhtäkkiä rauhoittuu. Ei auta, vaikka ottaa syliin. Tai vaikka päällään seisoo.
Nyt taas vaatii maitoa aina heräillessään ja määrät on tosi suuria. Nälkä ei varmasti yöllä ole, vieressä ei ala nukkumaan.
En haluaisi huudattaa, mutta ei ole hyväksi juoda niin paljon, että maha ihan räjähtämispisteessä.
Olen aika hiton väsynyt yh-äiti, joka opiskelee samalla. Tuskin kellään on mitään ratkaisua asiaan, mutta kaipaisin vertaistukea :ashamed:

 

Tuon ikäisen pullolla nukuttamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa mutta jokin ongelma lapsellasi tuntuu olevan. Onko muuten itkuinen vai itkuinen vain nukkumisen aikaan?
Yitä rauhoitella lasta muuten, maitoa pitäis riittää max 2 kertaa yössä tuon ikäiselle. Eli unikolun paikka mutta onko muut syyt suljettu pois? Eli mikä on levottoman unen syynä? Tulehdus, kipu, hampaat tms.?

 

Niin, kun harvoin nukahtaa yhdellä pullollisella ja siinäkin on jo kaks desiä niin eihän sille voi koko päivän maitoja antaa yhdelle nukahtamiselle..
On ollut aina itkuinen ja nykyään ei hereillä ollessa itkeskele, mitä nyt raivoaa pukiessa ja jos jotain kieltää tmv.
Oon hyppyyttänyt poikaa itkuisuuden ja levottomien öiden takia lääkärissä paljon, eipä tunnu olevan niillä apua. Soijamaitoa kokeiltiin pienempänä, se ei vaikuttanut mitenkään. Erikoislastenlääkärin kommentit oli, että koittakaa pärjätä.
Rauhoittelu ei oikein mitenkään auta, yöllä herätessä huutamaan huutaa täyttä kurkkua, eikä reagoi mihinkään. Paitsi jos antaa pullon, niin alkaa juomaan. Mutta vaikka sytyttäisi valot, ei reagoi siihenkään.
Joskus oon kokeillut antaa särkylääkkeen illalla, ei vaikuta heräilyyn. Että luulis, että ei oo kipeäkään.

 

Njoo, tuosta maitohommasta ekaksi että meillä oli nuo älyttömät yötankkauskaudet n. 8 kk iässä (about 4-5 kertaa yössä joi noin desin) ja uudelleen ilta/aamutankkaus 1v 7-8kk iässä. Meni joskus puoli litraa ennenkuin oli tyytyväinen, mutta nyt hyvä että desin illalla juo ennen nukahtamista (nyt 1v 10 kk). Pointti siis että kaipa ovat ohimeneviä juttuja, tarkistaa pelaako ruokahuolto ja hoiva varmasti, eroahdistusta tms?)

Ja tuosta huudosta, ajoittuuko heräämiset yöunten ekalle kolmannekselle? Meillä alkoi nuo yökauhut tuossa hieman yli vuoden vanhana, niitä oli tosin satunnaisesti "ryppäinä". Nyt ovat jo täysin loppuneet, viimeisin oli elokuussa, tyttö silloin 1v5kk. Huuto ei loppunut tunnissakaan jos ei saatu häntä hereille, kerran käytettiin jopa suihkussa kun ei muuten herännyt. Parvekkeelle vieminen toimi myös kun oli vihdoin hoksattu homman nimi, eli kun huuto alkaa niin hereille mahd pian. Sitten kun kunnolla heräsi oli hyväntuulinen ja hiukan pihalla ja nukahti heti uudelleen.

Tuli vaan mieleen jos voisi olla kyse samasta "yökauhuhuudosta" teilläkin.

 

Tää ei varmaan auta ollenkaan, mutta meillä oli ihan sama (poika nyt 1v7kk) ensimmäisen vuoden ajan. Kaunis hiuspehkoni väheni pieneksi hännäksi niskaan kun revin hiuksia ja tiuskin mieheni melkein pihalle.. Mikään ei vaan auttanut. Yhtäkkiä homma kääntyi päälaelleen, joskin poika on vieläkin kovin omatahtoinen. N. 1 vuoden iässä homma helpottui huomattavasti. Veikkaan kuun ja planeettojen asentoa tai ihan vain iän tuomaa itsevarmuutta, en tiedä... Lähetän sylintäydeltä energiaa vaan jaksaa (kävimme myös jokaikisen maitovalmisteen läpi, ruoka-allergiaepäilyt, sängyn paikkaa huoneessa, yöpuvun materiaalit jne.). Tsemppiä :hug:

 

Kiitoksia kaikille vastauksista.
Tosiaan nuo huutokohtaukset on sellasia, että sitten kun sen hereille saa, niin on aivan hyvällä tuulella.
Pitänee uskoa,että ne menee joskus ohi ja maidon kittaaminen loppuu kans.

 

... Veikkaan kuun ja planeettojen asentoa tai ihan vain iän tuomaa itsevarmuutta, en tiedä... Lähetän sylintäydeltä energiaa vaan jaksaa (kävimme myös jokaikisen maitovalmisteen läpi, ruoka-allergiaepäilyt, sängyn paikkaa huoneessa, yöpuvun materiaalit jne.). Tsemppiä :hug:

Kuulostaa ihan samalta kuin meillä, kohta varmaan aletaan jo tutkia kahvinpuruista seuraavan yön valvomisia .
Meillä on kanssa ihmetelty tuota yöhuutamista ja valvomista kakkosen kohdalla. Ensimmäinen lapsi on tyttö, joka jo alle vuoden vahana nukkui ehjiä öitä ja heräsi korkeintaan etsimään tuttia kerran tai kaksi yössä.

Tämä toinen (1 v 2 kk) on alusta asti ollut "huono nukkuja", tissitelty on yöt pitkät ja sitten siirryttiin pulloon, kun luultiin, ettei maito riitä, eikä ainakaan äidin pää olisi riittänyt
:ashamed:

Yöllä herätään keskimäärin nykyään joko niin, että alkaen puolen yön jälkeen (menee nukkumaan n. klo 20.30) n. 15-20 min välein huudetaan äiti (isän mennessä itku kestää kauemmin) paikalle, poika on huutaessaan joko seisomassa pinnasängyn reunaa vasten silmät auki ja huuto jatkuu vasta, kun kellistän takaisin sänkyyn tai sitten poika makaa sängyssä kummallisessa asennossa silmät kiinni huutaen, ja huuto jatkuu aina, kun lopetan silittämisen... joskus huuto jatkuu silittämisestä huolimatta. :headwall: Toinen vaihtoehto, kuinka yöt sujuvat meillä on, että lapsi aloittaa huutamisen (ei saa kontaktia kunnolla kuin juuri herättämällä valoilla tms.) ja huutaa/ kitisee noin kaksi tuntia, jonka jälkeen nukahtaa ihan hyvin ja nukkuu pari tuntia vielä. Viime yönä kitistiin ja vaadittiin huomiota klo 02-04:20.

Kokeiltu on kanssa suurinpiirtein joka asia, mitä on keksitty, mutta mikään ei auta. Maitopullo vaihdettiin lopulta nyt maitomukiin, sillä pullomaitokaan ei aina auttanut, niin luovuttiin sitten siitä periaatteella:" Jos on nälkä tai jano, niin sitten voi juoda mukistakin."

Tuntuu, että ainakin meillä joskus helpottaa se, että kun lapsi on valvonut jo noin tunnin, että otan syliin ja silittelen sen seuraavan tunnin. Ainakin silloin muut saavat nukkua ja lapsi rauhoittuu itsekin.

Kummitätinsä, kahden pienen pojan äiti lohduttaa aina, että tämä on aivan normaalia, liittyy kehitykseen ja menee ohi. Hän ainakin on antanut tietääkseni pojille täyden turvansa ja tukensa öisin, mikä helpottaa omaa jaksamistani, kun ajattelen, etten ole ainoa valvoja.

Mielessäni on pyörinyt ajatuksia hammas-/pääkivun lisäksi myös:
- allergiasta ja sen aiheuttamista kivuista (mitään muita allergiaoireita ei ole havaittu, joskus on myös hyviä jaksoja, jolloin lapsi nukkuu, ruokavalio on muuttumaton)
- liian maidon aiheuttamista mahavaivoista (eipä ole auttanut, vaikka maito on jäänyt minimiin)
- nälästä (maha on killillään ruokaa ja maitoa, ei voi olla nälkää)
- kauhukohtauksista (joskus yöllä selvästi vain hakee huomiota, eikä ole kauhuissaan)

....jne.

Noh, vielä mieleen on tuon eroahdistuksen tyynnyttämisen lisäksi tullut esimerkiksi se, että josko esikoisen katselemat lastenohjelmat ovat liian kamalia ja aktivoivia taaperon pääkopalle. Vielä on kokeilematta telkkarilakko. Esikoisella ei telkkaria katsotettu näin pienenä. Nyt telkkulakko tarkoittaa myös esikoisen lastenohjelmalakkoa, mikä ei sinänsä kuulosta sekään pahalta


Kiitos kaikille, jotka olette vastanneet tähän viestiin, ainakin minulle tämä tuo lohtua. Kertokaa lisää ajatuksianne, meillä ainakin ollaan jo aika väsyneitä ja epätoivoisia tilanteeseen. :hug:

ps. Ja kaikille myös tiedoksi, että meillä ei nukahdeta viereen, vaikka sitä viereen ottamistakin on kokeiltu. Siinä sitten heittäydytään, riehutaan, revitään äitiä ja isää tukasta, kaivellaan vanhempien nenää yms. se kaksi tuntia, minkä voisi myös vaihtoehtoisesti kitistä sängyssä.

 

:hug:
Voimia kovasti. En ehdi nyt kommentoimaan muuta, mutta lähetän paljon myötätuntoa, koska tiedän kuinka rankkaa on olla yksin vastuussa lapsesta, eikä niin helposta lapsesta.