Usean lapsen äidit

Miten saatte arjen rullaamaan ja montako lasta on? Jääkö itsellesi yhtään omaa aikaa? Miten käy omien yöunien ja onko raskasta? Kuinka kauan olet ollut kotona? Itsellä on tällä hetkellä vasta yksi lapsi, mutta toivoisin lisää. Mietin omaa jaksamista ja myöhemmin työntekoa.

 

mulla on kolme muksua,17v,10v ja 1v ja olen yksinhuoltaja.Mä olen sitä mieltä et se miten arjen saa rullaamaan ja miten jaksaa on hyvin pitkälle asennekysymys.Mä ainakin olen asennoitunut niin et nyt on aika olla täysin lasten ehdoilla eli en edes kaipaa ns omaa aikaa.Tokihan harrastuksiin ja esim leffassa käymisiin on mahdollisuus,lapsilla on isovanhemmat ihan naapurissa,ja isäkin tietysti mielellään on heidän kanssaan.Silti en kaipaa muuta kuin ihan tavallista kotona olemista,kyläilyä lasten kanssa ja seurustelua naapureiden ja tuttavien kanssa pihapiririssä.Se riittää mulle tässä vaiheessa.Sit kun pienin on n3 vuotias olen ajatellut palata työelämään.Aikanaan opiskelin kun keskimmäinen oli 7kk-3v7kk,enkä siltikään kokenut erityisen raskaana arkea.eihän se yöllä lukeminen mitään herkkua ollut,mut kun ei ollut vaihtoehtoja niin sen teki mutisematta.Kaikki on yleensäkin juuri niin helppoa tai vaikeaa kuin itse tekee.toki on naisia joilla mies tekee vähintäänkin puolet kotihommista,kantaa vastuun lapsista jne,mut silti nainen valittaa vastuunsa ja elämänsä raskautta...Asennekysymys,sanon minä edelleen.

 

Välillä on tietenki kauhea härlinki ettei tiedä mihin ryykäis ensin. Meillä on kuusi lasta. Vanhin 17 ja nuorin 10kk. Joskus rassaa toi jatkuva taksina oleminen ku pitää kyyditä lapsia harkkoihin. Yleensä pitää ottaa pienet muksut mukaan( 2.5 v ja 10kk). Jos he eivät nuku autos niin on tosi tylsää. Arki on sitä siivoamista ja pyykin pesua, ruuan laiton lomassa. Onneksi on anoppi joka hoitaa mielellään pieniä että saan käydä edes kaupas ja muuten kaupungilla yksin. Mieheni toki yrittää auttaa minkä töiltänsä ehtii. Itse olen ollut todella vähän työelämässä. Enkä aio mennä kun on pienet lapset. Tämä elämä on tietoinen valinta ja nautin siitä ja lapsista todella.

 

mulla on 4lasta. 10,8,4,ja 2 vuotiaat.arki on tota pyykkäämistä,ruuanlaittoa ja siivoomista.silti mulla ainakin on omaakin aikaa,sitä kyllä saa jos vaan ite haluaa ja vähän järjestelee asioita.mulla myös se asenne et aina ei kodin tarvi olla tip-top-kunnossa mutta kuitenkin niin että siellä on mukava olla ja elää.yöunet on ihan hyvät.tietenkin jos lapset sairastaa niin useamman lapsen kanssa se sairastelu saattaa viedä pitemmän ajan kun jokainen sairastaa tietenkin eri aikaa,eli kun yksi tulee kuntoon niin toinen jatkaa...
meillä mies auttaa jonkun verran mutta enpä häneltä paljon vaadikaan koska hän käy työssä ja minä olen kotona.mä oon jääny äitiyslomalle silloin kun esikoinen syntyi ja sen jälkeen olen ollut työssä kahteen eri oteeseen mutta molemmat työrupeamat oli vain sellaisia 4kuukauden mittaisia eli kävin vain hiukan tuulettumassa.
kyllä jos lapsista tykkää ja viihtyy yhtään kotona niin kyllä se arki sujuu.välillä on raskaampia päiviä mutta välillä nostetaan jalat kohti kattoa ja otetaan rennosti.kyllä sekin lasten kanssa onnistuu.ja eipä se ihan tenava-vaihe niin kauaa loppujen lopuksi kestä.
ja on noista lapsista niin paljon iloakin ja hyviä juttujakin he osaa laukoa eli tälläset kokemukset mulla. =)

 

Meillä on "vain" kolme lasta, 5v 3v ja 1v9kk. Energisiä ja uhmakkaita tehopakkauksia, mutta kaikin mukavuuksin varusteltuina =) . Olin itse kotona 2,5v putkeen ja nyt isukki on ollut lasten kanssa puoli vuotta. Arki on melkosta sirkusta ja karusellia, mutta olemme yhä suht täysjärkisiä. Syksyllä tarkoitus hakea lapsille hoitopaikkaa ja tuolloin kuviot siis muuttuu paljon. Antoisaa, mutta aika ajoin pirun raskastakin aikaa. Plussaa siitä, että meillä ei olla sairasteltu, ei ole allergioita eikä unihäiriöitä. Muuten vain vilkkaammat puoleiset pirpanat (nyt pahimmassa tappeluiässä).

 

meillä 5 lasta välillä 12v-8kk. arki on todellakin pyykkäämistä, ruuan laittoa, siivoomista ym. mutta meillä isi auttaa lasten hoidossa, että saan sitä omaakin aikaa :heart: ja siinä apuna 3 koiraa. työelämässä en pahemmin ole ollut, mutta nyt käyn 3x viikossa siivoilemassa joka on tehnyt erittäin hyvää, vaikka ihan kuin ei siivottavaa olisi kotona riittämiin.. mä kuitenkin onnellinen tämän laumani kanssa ja yksi vielä saisi ainakin tulla parin vuoden päästä.. :heart: :heart:

 

Meillä lapsia kolme (12v, 3v7kk ja 7kk). Ensimmäisellä kova murrosikä, keskimmäisellä kova uhma ja viimesellä vauvan jutut. Kyllä vaatii organiseerausta ja pitkää pinnaa. Mies väittää armeijan menettäneen minussa hyvän kapiaisen ja "...kyllä olisi alokkaat kurissa ja ojennuksessa, kun meidän äippä käskisi..." :kieh:

Kaikkien kanssa olen pyrkinyt olemaan kotona mahdollisimman pitkään, vaikkei tuolla kotihoidontuella kituuttaminen kivaa ole. Pidän itseäni kuitenkin etuoikeutettuna, kun minun ei ole pakko töihin äitiysloman jälkeen heti mennä. Toimeen ollaan tultu, koskaan ei olla nälkää nähty ja aina lapsilla on ollut asianmukaiset vaatteet. Äiti ja isä ovat toki joutuneet luopumaan, siis luopumaan ei uhraamaan, mutta kaikella on hintansa ja lapset meidän yhteiskunnassa valitettavasti kalliita...

Tekisin lisää vielä, mutta mies ei halua ja väittää, että olen masokisti...

 

meillä viisi lasta. Arki välillä ihanaa, välillä tympii tosi kovaa! Kodinhoito ei aina niin mielekästä, haluaisi jo jotain muuta kun ollut kolmosen odotuksesta kotona jo 7 vuotta...tosin suhdekkaan ei niin kukoista, joten syynsä tympimiseen siinäkin :\|

Omaa aikaa saan, kun OTAN! Jokaikistä rakastan paljon, aina ei kuitenkaan ole mieli ruusuja täynnä...vanhin kun murkku ja nuorin 2vee :heart:

 

Itselläni 5 lasta (12v,7v 6v, 5v ja 3v).Arki sujuu hyvin, vaikka olenkin lähes yksin vastuussa kodista ja lapsista.Käyn myös puoli päivä työssä.Ehdin kuitenkin harrastaakin.Ja haaveilla vauvasta..

 

Meillä on viisi lasta ja kuudes syntyy lokakuussa. Olemme mieheni kanssa molemmat töissä, joten vapaa-aikaa ei ole oikeastaan kuin iltaisin ja viikonloppuisin. Ja se riittää meille. Pidän myös kotini tip top kunnossa eikä sekään ole koskaan käynyt voimille. Kiva olla, kun vaatekaapit on ojennuksessa eikä pölyjä löydy mistään. Kai se on niin, että itsestähän se riippuu miten stressaa asioista. Meidän muksut on 13, 12,11,9 ja 8-vuotiaat. En ole koskaan ollut mikään hiekkalaatikkoäiti eli omatoimisiksi olen lapset alusta asti opettanut. Niinpä on ihanaa, ettei aina ole heissä kiinni, vaan ovat ikäisiksiin todella itsenäisiä. Toki keskenämmekin teemme vaikka mitä eli esim. harrastamme paljon matkustelua.

Toki tämän kaiken jaksaa myös siksi, että parisuhde kukoistaa ja on häät ym. tulossa. Se on paljon se, koska tiedän eronneena kuinka vaikea on elää huonossa suhteessa. Ja vaikka meillä on jo noin monta lasta ja vauveli tulossa, niin kun haluamme jonnekin lähteä (rakastamme tanssimista), niin sitten lähdemme. En ole koskaan kokenut, että lapset olisivat este omalle elämälle.

 

Meillä tytöt 9, 7 ja 3. Neljäs syntyy elokuussa. Omaa aikaa yritän järjestää aina silloin tällöin. Kolmonen on onneksi nukkunut nyt vuoden täysiä yöunia, ennen sitä heräili useasti yössä. Silloin tuntui, että silmät putoo päästä, kun oli niin väsynyt. Aina joku paikka kaipaa siivoamista, pyykkiä on korit täynnä ja soppakauhan kanssa saa kulkea kellon ympäri, mutta en taitaisi tätä vaihtaa toisenlaiseen elämään kuin silloin tällöin, pahimpina päivinä
Kotona olen ollut kohta 10 vuotta.

 

Meillä lapsia neljä, 6, 5, 3 ja 1-vuotiaita. Kotona oon ollu esikoisen syntymästä lähtien. Välillä meinaa hermot mennä kun aika lailla itekseni hoitelen kaikki kotihommelit, mutta osaan ottaa nykyään aika rennosti. Eli meillä ei tosiaankaan ole paikat tip top, vaan jatkuva kaaos. Miulla ei varsinaista omaa aikaa oikeestaan ole. Riittää kun joskus pääsen vaikka itekseni kauppaan. Viihdyn lasten kans kotona enkä kaipaa omia harrastuksia. Perheen kanssa on mukava touhuta ja yritän nauttia tästä ajasta. Työelämään ehtii varmasti vielä sitten kun lapset on isompia... =)

 

Hei,

meillä on 5 lasta, vanhimmat 11 v ja nuorin 2 v. Olemme molemmat töissä, lapset koulussa ja päiväkodissa. Koti on ihan kauheessa kunnossa, mutta ei se mitään.
Mulla on omaa aikaa ihan tarpeeks, samoin miehellä.
Se on pitkälti asenne- ja järjestelykysymys.