Hei
olen 39 vuotias nainen ja kirjoittelin täällä toisella nimimerkillä viime kesänä kun odottelimme avokin kans hoitojen alkuja jotka siis piti aloittaa elokuussa 2011, mutta juuri hoitoja edeltävällä viikolla mies puhalsikin pelin poikki ja sanoi että ei ole vielä valmis:ashamed:. Meille ainoa mahdollisuus saada lapsia on koeputkihedelmöitys.
Avokki on minua 5 vuotta nuorempi ja lapseton, minulla on edellisestä liitosta 3 lasta- 2 täysikäistä ja 1 murrosikäinen joka on asunut vakituisesti isänsä luona.Avokki kyllä tulee erittäin hyvin toimeen lasteni kans ja tykkää lapsistani hyvin paljon ja lapseni tykkäävät Avokista tosi paljon. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta.
Tuo kesällä tapahtunut peruutus oli minulle tosi iso pettymys mikä oli erittäin katkera pala niellä. sen jälkeen päätin että itse en enään ikinä ota asiaa esille enkä uskaltanut enään toivoa että meille yhteinen vauva vielä tulisi:'(. joten päätin sitten että kauan haaveilemani koira,jonka ottamista olen siirtänyt vauvahaaveitten takia,on tervetullut talouteemme. Nyt näyttäisi sitten siltä että pentu olisi mahdollisesti tulossa tänä keväänä,mutta mutta mitä tekeekään avokki
, otti itse tänään asian esille ja sanoi miettineensä asiaa että ehkä se vauva olisikin nyt tervetullut, asian esitti kyllä hieman varoen ja silleen että ei nyt ihan täpinöissään sitä ilmoittanut. Avokki on aikaslailla ujo tälläisissä asioissa joten siinä mielessä olin tosi yllättynyt ja otettu että otti asian ihan itse esille.
mutta mutta.....vihdoin pitkän sepustuksen jälkeen pääsen asiaan eli
uskallanko vielä toivoa ja antaa sisälläni kytenee ja haudatun vauvakuumeen nostaa päätään ylös?
Kiitos jos olette jaksaneet lukea loppuun
olen 39 vuotias nainen ja kirjoittelin täällä toisella nimimerkillä viime kesänä kun odottelimme avokin kans hoitojen alkuja jotka siis piti aloittaa elokuussa 2011, mutta juuri hoitoja edeltävällä viikolla mies puhalsikin pelin poikki ja sanoi että ei ole vielä valmis:ashamed:. Meille ainoa mahdollisuus saada lapsia on koeputkihedelmöitys.
Avokki on minua 5 vuotta nuorempi ja lapseton, minulla on edellisestä liitosta 3 lasta- 2 täysikäistä ja 1 murrosikäinen joka on asunut vakituisesti isänsä luona.Avokki kyllä tulee erittäin hyvin toimeen lasteni kans ja tykkää lapsistani hyvin paljon ja lapseni tykkäävät Avokista tosi paljon. Yhdessä olemme olleet 5 vuotta.
Tuo kesällä tapahtunut peruutus oli minulle tosi iso pettymys mikä oli erittäin katkera pala niellä. sen jälkeen päätin että itse en enään ikinä ota asiaa esille enkä uskaltanut enään toivoa että meille yhteinen vauva vielä tulisi:'(. joten päätin sitten että kauan haaveilemani koira,jonka ottamista olen siirtänyt vauvahaaveitten takia,on tervetullut talouteemme. Nyt näyttäisi sitten siltä että pentu olisi mahdollisesti tulossa tänä keväänä,mutta mutta mitä tekeekään avokki
, otti itse tänään asian esille ja sanoi miettineensä asiaa että ehkä se vauva olisikin nyt tervetullut, asian esitti kyllä hieman varoen ja silleen että ei nyt ihan täpinöissään sitä ilmoittanut. Avokki on aikaslailla ujo tälläisissä asioissa joten siinä mielessä olin tosi yllättynyt ja otettu että otti asian ihan itse esille.mutta mutta.....vihdoin pitkän sepustuksen jälkeen pääsen asiaan eli
uskallanko vielä toivoa ja antaa sisälläni kytenee ja haudatun vauvakuumeen nostaa päätään ylös?
Kiitos jos olette jaksaneet lukea loppuun