Uskaltaako vai eikö

Onko täällä ketään joka mahdollisesti voisi haluta vauvan, mutta ei tiedä uskaltaako vai ei. Lapset jo suhteellisen isoja ja kaiken alusta aloitus pelottaa ja mietityttää. Ennen kaikkea mitä muut ajattelevat jos tulen raskaaksi esim. työpaikalla. Mietityttää myös mitä lapset ajattelevat, meillä yhteensä 6 lasta, mutta ei yhtään yhteistä ja yhteisen lapsen saaminen houkuttaisi. :headwall:

 

Kun päätimme heinäkuussa, että kierukka otetaan pois minulta, alussa oli kaikkia hassuja ajatuksia, mutta nyt olen/olemme molemmat tottuneet, että joskus saisimme toivottavsti pikkuisen ihmisen vielä, meille ensimmäisen yhteisemme :heart:

onnea sinulle/teille myös onnistumiseen saada pieni! :heart:

-pikkumyy- :heart: :wave:

 

Hyvä, että Sinullakin on ollut kaikenlaisia ajatuksia vauvan suhteen. Olen lukenut paljon Sinun kirjoituksia täällä palstalla. Miten Sinulla lapset suhtautuu ajatukseen? Voisin kuvitella, että minun 19-v (joka muuttanut pois kotoa) ei välttämättä ihan heti hyväksyisi ajatusta, koska hänhän itse jo iältään voisi olla äiti ja minä isoäiti. Pelkäätkö oman aikasi puolesta? Tarkoitan, että minä olen niin tottunut jo, että on omaa aikaa ja meillä siipan kanssa yhteistä laatuaikaa, en tiedä haluako menettää sitä. Voi jessus mitä mielenmyllerrystä, mutta joka tapauksessa pieni käärö on jatkuvasti ajatuksissa ja jopa unissa

 

Meillä kaikki lapset tietävät yrityksestämme ja kaikki ovat hyväksyneet asian, osa jopa kyselee, että oletko nyt raskaana, ja jos on hetki jolloin sitä ei tiedä vielä, niin vaikeaahan se on selitellä, mutta mukana ovat! :heart:

Me olemme niin monta vuotta saaneet olla kaksin, niin pikkuihminen olisi mukava, olisi erilaista elämää olla yhdessä perheenä, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Harrastamme mm moottoripyöräilyä, nyt olemme miettineet josko vaikka siirtyisimme asuntoautoiluun, meillä on ihan kiva motska, mutta olemme kolunneet kaikki Suomen tiet, sillä ehkä vaihteluakin siihen kaipaamme. Harrastimme aktiivisesti tanssia jopa 2-3 krt viikossa, nyt sekin on vähän jäänyt. Tanssipaikkoja on niin vähän.
Naimisiin siis menemme 23.11.-07 ja lähdemme laivalle sen jälkeen, siellä varmaan vähän tanssahtelemme, häävalssikin;=) :heart:

Hei taas, menen hakemaan slomalappua nyt , palaan sen jälkeen

Lueppa tuolta toisesta pinosta , mitä minulle tapahtui, olenkuin Mr Bean

-pikkumyy- :heart: :wave:

 

Kaikkea sitä mielessä liikkuukaan, epävarmuutta vaiko pelkoa, tiedä häntä. Mut vauvakuume kyl olis. Olen lukenut mitä Sinulle on tänään tapahtunut, valitettavaa. Minulla itselläni oli epäilys viime kuussa kierukkaraskaudesta, oireet olivat aivan selvät, mutta sitten alkoi kuukautiset. Ehkä tämä episodi oli alkusysäys nyt olevaan vauvakuumeeseen.

 

Totta kai sitä miettii kaikenlaista ja mieli myllertää, mutta jos itse tunnet sisimmässäsi olevasi asiaan valmis ryhdy ihmeessä toimeen, meille on tulossa pikkukakkonen poika 4v. jonka sain 38 vuotiaana silloin minulle yksi ihminen sanoi että kuinka viitsit mutta tulin tulokseen ettei muitten sanomisia niin kannata välittää, omat aatteet on tärkeimmät, meillä myös tyttö 30v isännän aiemmasta liitosta ja on innoissaan asiasta!kyllä minä uskon että sinun 19v. asiaan osaa sitten suhtautua kun tosi on kyseessä ennenvanhaanhan lapsia tehtiin niin kauan kun tuli eikä kukaan äidin ikää kysynyt ja ihmetellyt. se on tämä nykyaika mikä tästä on tehnyt paineen ja ongelman.rohkeutta ! minäkin mamma kohta 43 v

 

Hei!

Mulla on pieni iltatähti ja sitten murkkuikäinen tyttö, joka sanoo pikkuveljen olevan parasta mitä hänelle on tapahtunut. Eli meillä ainakin on vanhempi lapsi hyväksynyt asian täysin. Ja ihminen kasvaa ajatuksissaan, vaikka vanhemmat lapset eivät heti hyväksyisi uutta tulokasta, muuttuvat ajatukset jonkin ajan kuluttua. Uusi tulokas on heille lopulta rikkaus.

Oman ajan menetyksestä olen sitä mieltä, että kun se uusi elämäntilanne on käsillä, niin se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa kahdenkeskistä aikaa varten. Silti en ole kertaakaan kokenut, että se olisi erityisen huono asia tai että nyt omat menot ovat kurjasti päättyneet. Ajattelen, että tähän elämänvaiheeseen kuuluu omat kuviot ja tämä lapsi on tässä nyt tärkein. Olen konkreettisesti nähnyt vanhemman lapsen kohdalla, että hänellä on jo omat menonsa eikä äitiä tarvita niin paljon. Ajattelen siis, että tämä vaihe kestää niin hirveän lyhyen aikaa. Haluan oikein nauttia tästä ajasta satasella.

Työpaikan ajatteluja ei mielestäni kannata pohtia. Itse jäin työjärjestelyjen suhteen todella huonoon aikaan äitiyslomalle. Työnantaja kuitenkin tietää, että alle 5-kymppinen nainen on vielä hedelmällinen ja se riski on, että hän jää äitiyslomalle. En kokenut työpaikalla mitään karsastamista raskauteni suhteen. Päinvastoin!

Kaikkea hyvää sinulle!

 

Ikää tulee 40 marraskuussa ja kolmatta odotan syntyväksi ensi kesäkuussa. Kellekkään ei olla kerrottu vielä kun halutaan odottaa kakkien tutkimusten olevan ok juuri tän iän takia. Eniten ehkä minua "pelottaa" mitä ystäväni sanovat, osalla ei lainkaan lapsia ja osalla saman ikäisiä kuin minulla ja tässä ollaan jo vuosikaudet porukassa menty ilman "esteitä" yhteisen harrastuksen parissa, ja tietysti että miten 19 ja 23 -vuotiaat poikani asian ottavat ?!
Kyllä tätä asiaa melkein vuosi mietittiin ennen kuin alettiin "tehdä" ..... mutta kyllä tämä aika ihanaa vaan on ...kunhan kaikki menisi loppuun asti ok =)

 

Tunnistin paljon omia ajatuksia sinun kirjoituksessa, kyllä ne lapset yleensä hyväksyy vaikka ensin ovat vastaan minun ystäväni joka odottaa vauvaa samoihin aikoihin kun minä hänen 13v. oli sanonut hänelle että voi että hän saa taas hävetä. lapsilla menee nämä jutut silleen kausittain ja joskus muka hävettää jopa omat vanhemmat kun tulevat kaupungilla vastaan mutta uskon että kaikille ovat sisarukset aika rakkaita kuitenkin.minun isoveli halusi myydä minut talonmiehelle kun synnyin kun ei tykänny siskosta minullakin itseasiassa huono aika töitten kannalta mennä äippä lomalle mutta so what ehdin vielä tehdä töitä 20 vuotta ainakin eikä minuakaan ole kohdeltu huonosti työpaikalla sen takia.

 

sain kuopukseni kun olin jo täyttänyt 41v. ja isoimmat lapset olivat silloin 17v ja 12v ja mietin myös jonku verran asioita että kun oon jo sen ikänen ym. itse en tuntenut kertaakaan itseäni liian vanhaksi enkä oo nytkään tuntenu, jotkut tosin jauhaa asiaa koko ajan enkä korvzaani lotkauta..

 

ihanaakuulla ett' ihmisillä menee hyvin..ja sitä kautta lapsilla kaiken tämän surun keskellä..mitä nyt on tapahtunut.
voimia meille kaikille.ja rohkeutta tosiaan ja itseöluottamusta ja rakkautta.

 

Hei! Just edelliseen viestiin kirjoitin, että miksi äidit haluavat lapsia yli nelikymppisinä, ei se ole normaalia. Hoitojen kanssa vielä! Pitäisi ajatella lastakin, äiti on "mummutaudissa" ja isällä samat jutut. Kaikki tutkimukset ja muuta, onko se oikeasti normaalia? Oliko ennen niin?

 

Monihan on raskautunut kyllä ilman hoitoja jopa useimmat yli 40 vuotiaat? Minä/me ainakin olemme onnellisia , jos vaavin/ pienen ihmisen vielä elämäämme saamme. Kun me olimme Niin nuoria kun saimme lapsemme, eli sitten liian nuoria?

Jokaisella on mielipiteensä ja saa olla, mutta täällä tuemme toisiamme jo odottavia ja vauvasta vielä haaveilevista! :heart: +++++++ :heart:

Rakkaudella -pikkumyy- :heart: :wave:

 

Toivottavasti "onkohan" osaa nauttia kuitenkin lapsestaan muuten kova sääli tulee. Kyllä tällä palstalla me mammat tuemme toisiamme minäkin raskaana oleva sekä he jotka sitä toivovat. Kaikki eivät nuorena saa lapsia ja abortti ei ole minun elämässäni "itsekkäistä" syistä vaihtoehto ollut koskaan lapset ovat aina olleet tervetulleita. Mummotautiakaan ei ole näkynyt eivätkä lapset niin kovin helposti traumaisia ole. muuten kaikesta muustakin voidaan kiusata toisilla ei ole äitiä tai isää tai vääränlaiset vaatteet jne. Ollaan kaikki hyviä äitejä. :heart: :heart: Sinulle onkohan jaksamista lapsen kanssa toivottavasti ei tunnu pakolta lapset ovat suuri lahja :heart: :wave:

 

Oletko nyt aivan oikeassa keskusteluosiossa. Täällä ei tuomita ketään vaikka yli 4-kymppisenä tekisikin lapsen, siksi tämä osio on tehtykin. Joten voit härdätä muualla. Ja kun kysyit, että onko tämmöistä tapahtunut muinoin, vastaus kyllä. Äitini on synt. v. 1938 mummoni ollessa melkein 40-vuotias, otappa huomioon millaisia tutkimuksia tai neuvolapalveluja silloin oli??? Siihen aikaan naiset tuli raskaaksi heti kun kynnelle kykenivät ja tekivät lapsia niin kauan kuin saivat, eikä heitä kukaan osoittanut sormella. Miksi nyt ei saisi yli 40-vuotias tehdä lapsia, kun on lääketiedekin mennyt eteenpäin ja yms.

 

Mulla vanh. pojalla23v- 2,5v tyttö, toinen poika on17v ja nyt itelle 6kk poika(kuva on viimeisessa kaks+);-).Elossa ollaan ja ei mitään hätää. Isännän ajemmasta liitosta poika 39v ja tyttö 24v.Lapsia ei oo niillä...viellä. Kyllä tä vauva oli toivottu, vaikka ups-se tapahtui. Nyt on aikaa myös enemmän...tai ilmeisesti teen asioita toisin ja aikaa lapselle on enemmän.