Uskonnottomat koululaisten äidit!

  • Viestiketjun aloittaja Kyselen
  • Ensimmäinen viesti
Kyselen
Osallistuuko lapsenne koulun uskontotunneille vai onko hän elämänkatsomustiedossa?

Täyttelen kouluunilmoittautumislomaketta ja mietin tätä. Kyseessä on todella pieni koulu ja en ole varma, olisiko poikani ainoa elämänkatsomustietolainen. Ja toisaalta, uskonnnonopetushan ei saa enää olla tunnustuksellista..

Kumman te valitsitte ja jos lapsenne osallistuvat uskontotunneille, voisitteko kertoa miten olette asiasta puhuneet kotona?

Kiitos! :)
 
Mies valitsi pojallensa ev.lutin, kun juuri pieni koulu kyseessä ja olisi ainut ET:ssä ja lapsen äiti halusimyös ev.lutin. Meidän tyttö kasvaa täällä Helsingin seudulla niin menee ET:hen, kun mielestäni se on avartavampaa kuin ev.lut.
 
metsänpeitto
Meidän lapsi käy pienessä koulussa, jossa ei ole järjestettynä et-opetusta. Et-opetukseen olisi mahdollisuus 20+ kilometrin päässä, ja se taas ei käytännössä onnistu.

Koulu antoi vaihtoehdoiksi ensin joko osallistua uskontotunneille (heille mieluisin vaihtoehto), istua käytävällä kun muut ovat uskontotunnilla tai sitten niin, että lapsi suorittaa et-opinnot kotona. Valitsimme viimeisen vaihtoehdon, jolloin koulu alkoikin hannailla että pitäisi olla joko uskonto-opetuksessa tai istua käytävällä tunti (päivän viimeinen tunti).

No, kuitenkin tehdään niin, että lapsi on et-opetuksessa kotona. Koulu toimittaa materiaaleja, jotka me käydään täällä kotona lapsen kanssa läpi, ja tehdään yhdessä. Ajattelin ostaa lapselle itse sen et-kirjan, kun koulu toimittaa pelkkiä monisteita vihkossa.
 
ap
Kiitos vastauksista:) Voisitteko vielä perustella ratkaisuanne kunkin valinnan kohdalla? Tämä on minulle jotenkin hankala paikka, en tahtoisin lastani välttämättä uskontotunneille, mutta toisaalta en haluaisi häntä ns. eristääkään. Poika on tosi arka, tulisiko tuosta sitten huono fiilis, jos olisi eri opetuksessa kuin muut..

Mitään isompaa minulla ei ole uskonnonpetusta vastaan, mutta jotenkin mietityttää, että toteutuuko tuo ei-tunnustuksellinen puoli varmasti.
 
vieras
Tiedän tapauksen, jossa lapsi ei eri uskontokuntaan kuuluvana saanut osallistua päiväkodin kirkollisiin juhliin, esimerkiksi joulujuhlaan. Joulunäytelmässä esiintyminenkin oli häneltä kielletty. Minusta tuo tuntui aika äärimmäiseltä ottaen huomioon, että tuolla tavoin hän joutui täysin eristetyksi muusta porukasta. Lapsen pahan mielen huomasi myös ulospäin, mutta vanhemmat eivät asiassa halunneet joustaa. Jos lapsi olisi ainoa, joka et. opetukseen menisi, voisi hän kokea olonsa ulkopuoliseksi.

En usko, että koulun uskonnontunnit ovat ne, jotka tulevat lapsen katsomuksen maailmasta määrittelemään. Kodin opetuksilla on paljon suurempi painoarvo (myöhemminkin elämässä). Jos opetus herättää lapsessa kysymyksiä, sehän on vain hyvä. Sitten niistä mieleen johtuneista ajatuksista voi yhdessä vanhempien kanssa keskustella.

 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En usko, että koulun uskonnontunnit ovat ne, jotka tulevat lapsen katsomuksen maailmasta määrittelemään. Kodin opetuksilla on paljon suurempi painoarvo (myöhemminkin elämässä). Jos opetus herättää lapsessa kysymyksiä, sehän on vain hyvä. Sitten niistä mieleen johtuneista ajatuksista voi yhdessä vanhempien kanssa keskustella.

Tätä en suinkaan pelkää ja minun puolestani lapsi saa uskoa mihin tahtoo :) Minulla ei tosiaan olisi mitään ns. uskontotieteen opetusta vastaan, pelkään vain, että pikkukoulun opetus saattaa olla hieman.. no :) Kotona keskustelemme paljon eri uskonnoista ja olemme vierailleet kirkoissa, asia siis on tapetilla eikä sen olemassaoloa kielletä.
 
metsänpeitto
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tiedän tapauksen, jossa lapsi ei eri uskontokuntaan kuuluvana saanut osallistua päiväkodin kirkollisiin juhliin, esimerkiksi joulujuhlaan. Joulunäytelmässä esiintyminenkin oli häneltä kielletty. Minusta tuo tuntui aika äärimmäiseltä ottaen huomioon, että tuolla tavoin hän joutui täysin eristetyksi muusta porukasta. Lapsen pahan mielen huomasi myös ulospäin, mutta vanhemmat eivät asiassa halunneet joustaa. Jos lapsi olisi ainoa, joka et. opetukseen menisi, voisi hän kokea olonsa ulkopuoliseksi.

En usko, että koulun uskonnontunnit ovat ne, jotka tulevat lapsen katsomuksen maailmasta määrittelemään. Kodin opetuksilla on paljon suurempi painoarvo (myöhemminkin elämässä). Jos opetus herättää lapsessa kysymyksiä, sehän on vain hyvä. Sitten niistä mieleen johtuneista ajatuksista voi yhdessä vanhempien kanssa keskustella.

Mä vähän ihmettelen sitä, että toisaalta väitetään ettei uskonnollisella opetuksella ole nyt niin suurta merkitystä, mutta samaan aikaan kuitenkin sanotaan että jos lapsi jättää osallistumatta uskonnonopetukseen, hän tulee eristetyksi joukosta ja jää ulkopuoliseksi.
 
ai se on muuttunut.. itse kun olin pieni eka ja tokaluokkalainen niin olin koulun ainoa et joten sitä ei järjestetty, piti olla vähintään kolme. pääsinkin aikasemmin sitten kotiin ja sain mennä myöhempään kouluun :D
 
Borkku
Keskustelin aikoinaan koulun rehtorin kanssa asiasta ja tyttäreni aloitti koulun osallistumalla uskonnon tunneille.
Näitä tunteja voi myös käydä itse seuraamassa kun vaan opettajan kanssa asiasta sopii.

Vuosi sitten neiti oli aika kypsä noista tunneista, koska niillä tunneilla ei käsitelty oikeastaan mitän muuta kuin kristinuskoa, nyt 5lk on ollut toista kun ovat käsitelleet muitakin uskontoja, joten edelleen hän jatkaa samoin.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan sit.
 
Nuorempi, alakoululainen, osallistuu normaaliin uskonnonopetukseen. Seiskaluokkalainen opiskelee ET:tä omin päin sillon ku muilla on uskontotunti, tai on semmoisen tukiopetusryhmän tunnilla ja lukee siellä.

Nämä ratkaisut siksi, kun pienempi halusi itse olla muiden mukana uskonnontunnilla, ois kai tuntenut muuten itsensä liian erilaiseksi kuin muut (käy pientä kyläkoulua). Vanhempi puolestaan on jo niin iso, että osasi itsekin haluta tuon ET-vaihtoehdon ja omatoimisen opiskelun.
 
too
Itse halusi tavis uskototunneille,saa käydä,yleistietoahan se on. En kuulu kirkkoon ,poikaa ei ole kastettu,mutta voi mennä riparille ja liittyä kirkkoon jos haluaa,on kyllä sanonut että ei liity,on 13v.
 
Meillä oli yläasteella valinnaisena "elämäntietotaito", joka ehkä vähän poikkeaa tuosta elämänkatsomustiedosta. Mitä kaikkea tuossa elämänkatsomustiedossa on? Meillä tämä sama kysymys edessä reilun vuoden päästä, kun vanhin aloittaa koulun. Ja luultavasti aloittaa sen pienessä kyläkoulussa.
 
vieras
Kirjoitin aiemmin tuosta mihin kommenttiakin oli tullut, että lapsi saattaa tuntea jäävänsä ulkopuoliseksi jos ei uskonnonopetukseen osallistuisi. Tarkoitin samaa mitä Hallatar kommentoi:

Nämä ratkaisut siksi, kun pienempi halusi itse olla muiden mukana uskonnontunnilla, ois kai tuntenut muuten itsensä liian erilaiseksi kuin muut (käy pientä kyläkoulua).

Itse pienen kyläkoulun kasvattina ajattelin automaattisesti asiaa siis tuosta perspektiivistä. Siitä lapsen "porukkaan kuulumisen tunteesta".
 
Onneksi aihe ei ole vielä meidän perheessa ajankohtainen, mutta ihan hyvä tietää muiden ajatuksia jo tässä vaiheessa. Oletin itse tähän asti, että poikamme ei saa osallistua uskontotunneille, koska ei kuulu kirkkoon - eikä tule kuulumaankaan. Muistan itse pitäneeni lapsena (pienellä paikkakunnalla) jotenkin "erilaisina" niitä koulukavereita, jotka eivät osallistuneet meidän muiden "normaalien" uskontotunneille.

Itse erosin kirkosta heti 18 vuotta täytettyäni enkä aio uskontoa pojalleni tuputtaa. Valitkoon hän itse omat uskomuksensa elämänsä varrella. Mielestäni jumalat ja jeesukset sun muut ovat ihan satuja - ja näin asian olen myös pojalleni tähän asti esittänyt. Ehkä tekisi ihan hyvääkin, jos uskontotunneille tulisi poikani kaltainen opponentti... ;)
 

Yhteistyössä