Uskotko tai tunnistatko itsessäsi sen, että ihminen valitsee tietynlaisia kumppaneja yhä uudelleen?

Siis niin, että väkivaltaisen miehen valitsee kerta toisensa jälkeen, vaikkei todellakaan haluaisi?

Miulla on ollut se onni, että kaikki mieheni ovat olleet kilttejä, mutta en ole kyllä tietoisesti valinnut kilttiä miestä, vaan ihaillut jotain kulkurityyppiä. Onneksi en ilmeisesti ole ollut kulkurityyppien naistyyppiä .

 

Tunnistan.. Enkä todellakaan valitse tietoisesti samanlaisia miehiä vaan tietyt asiat paljastuvat vasta kun seurustelua on jatkunut jo monta kuukautta.

 

Tunnistan.En tee sitä kuitenkaan tietoisesti.

 

Tunnistan.. Enkä todellakaan valitse tietoisesti samanlaisia miehiä vaan tietyt asiat paljastuvat vasta kun seurustelua on jatkunut jo monta kuukautta.

Sama. Sit sitä herää ja ajattelee miten tähän on taas päädytty. No kaikesta oppii Toivottavasti seuraava? mies on erilainen :heart:

 

Sama. Sit sitä herää ja ajattelee miten tähän on taas päädytty. No kaikesta oppii Toivottavasti seuraava? mies on erilainen :heart:

Mä kans aikani jaksoin uskoa et seuraava olis erilainen mutta rakastan nykyistä niin paljon huolimatta niistä huonoista puolista että kestän nekin Mut se on varma että jos ero tulee niin mä en ota minkäänlaista miestä moneen vuoteen.

 

Mä kans aikani jaksoin uskoa et seuraava olis erilainen mutta rakastan nykyistä niin paljon huolimatta niistä huonoista puolista että kestän nekin Mut se on varma että jos ero tulee niin mä en ota minkäänlaista miestä moneen vuoteen.

Mulla ei oo ketään tällä hetkellä, ei jaksa aina pettyä ja itkeä.

 

Yhtä lukuunottamatta kaikki poikaystäväni ennen nyk miestäni olivat tosi kilttejä. Olen aina viehättänyt rauhallisista ja turvallisista miehistä. Perusjamppa uhoineen, kännineen, miehisine piirteineen ei kiinnosta minua.
Ja siis nyk mieheni on todella kiltti myös. Sellainen unelma. Ja miehinen, sillä ei mene sormi suuhun töiden kanssa, perhe on ykkönen, minua kohtelee kuin kukkaa jne.

 

Uskon että tuo on mahdollisuus, ja olen itsekin seurustellut parin tyypin kanssa jotka molemmat oli aika vastuuttomia, tosin ihan eri tavoilla.
Otin opikseni kuitenkin ja mieheni on jotain ihan muuta, vastuullinen ja ihana. Mutta kyllä se vaati sitä että oppi miettimään mitä kumppanilta odottaa ja ei tingi niistä vaatimuksista.

 

no uskon tuohon, sillä perustella, että kun seuraan ystäväni toilailuja noiden miesten kanssa, niin ne on kaikki sen miehet saman tapaisia, juoppoja ja väkivaltaisia ja pettureita

 

Miun siskopuoli näyttäis olevan poikkeus säännöstä: oli 20 vuotta naimisissa kiltin ja rauhallisen miehen kanssa, sitten yhtäkkiä neljävitosena löysi neljä kertaa naimisissa olleen miekkosen. Vaan mistäpä sen tietää: ehkä ko. miehellä on vain ollut nuonoja naisia...tosin se taas tarkoittais, että siskopuolenikin on jollakin lailla epämääräinen, jos ajatellaan, että mies valitsisi samanlaisen puolison viidettä kertaa...

 

tunnistan. en vaan voi sille mitään että aina kun ihastun niin mies on tietyn tyyppinen.

 

Uskon silti vaikka itsellä noin ei olekaan käynyt! Sen verran sitä ympärillä on ihmisiä, jotka toistavat virheitään, ikävä kyllä!

 

Minulla ei ole ollut kuin yksi kumppani, mutta kaikki aiemmat ihastukseni ovat olleet aika erilaisia ihmisiä. Yhteistä on ollut lempeys ja ujous, jotka kumpikin vetoavat minuun.

Mutta olen huomannut, että ihmisillä, jotka tuntuvat valitsevan melkein saman kumppanin uudelleen ja uudelleen on yleensä jotain ratkaisematonta takana. Siis jokin juttu, jonka takia joku mies valitsee aina hämmentävän samannäköisen ja -tyylisen naisen, tai jollakin naisella tuntuu aina olevan mies joka kohtelee tätä kuin roskaa. En usko, että se on ollenkaan tietoista, vaan että monet elävät tietämättään uudelleen jotain traumaa tai menetystä tai itsetunto-ongelmaa.

 

Minulla ei ole ollut kuin yksi kumppani, mutta kaikki aiemmat ihastukseni ovat olleet aika erilaisia ihmisiä. Yhteistä on ollut lempeys ja ujous, jotka kumpikin vetoavat minuun.

Mutta olen huomannut, että ihmisillä, jotka tuntuvat valitsevan melkein saman kumppanin uudelleen ja uudelleen on yleensä jotain ratkaisematonta takana. Siis jokin juttu, jonka takia joku mies valitsee aina hämmentävän samannäköisen ja -tyylisen naisen, tai jollakin naisella tuntuu aina olevan mies joka kohtelee tätä kuin roskaa. En usko, että se on ollenkaan tietoista, vaan että monet elävät tietämättään uudelleen jotain traumaa tai menetystä tai itsetunto-ongelmaa.

Samaa mieltä.

 

Minulla ei ole ollut kuin yksi kumppani, mutta kaikki aiemmat ihastukseni ovat olleet aika erilaisia ihmisiä. Yhteistä on ollut lempeys ja ujous, jotka kumpikin vetoavat minuun.

Mutta olen huomannut, että ihmisillä, jotka tuntuvat valitsevan melkein saman kumppanin uudelleen ja uudelleen on yleensä jotain ratkaisematonta takana. Siis jokin juttu, jonka takia joku mies valitsee aina hämmentävän samannäköisen ja -tyylisen naisen, tai jollakin naisella tuntuu aina olevan mies joka kohtelee tätä kuin roskaa. En usko, että se on ollenkaan tietoista, vaan että monet elävät tietämättään uudelleen jotain traumaa tai menetystä tai itsetunto-ongelmaa.

Liittyykö omaan isään mielestänne? Miun isä oli kyllä kiltti, mutta kuoli, kun olin viisi, joten en oikein voi tehdä johtopäätöksiä, kun en kauan häntä tuntenut.

 

[QUOTE="myö";25314923]Liittyykö omaan isään mielestänne? Miun isä oli kyllä kiltti, mutta kuoli, kun olin viisi, joten en oikein voi tehdä johtopäätöksiä, kun en kauan häntä tuntenut.[/QUOTE]

Mulla ei ainakaan isään liity millään tavalla.

 

En tunnista itsessäni tuota. Kolme pidempiaikaista suhdetta on ollut ja jokainen on täysin toisestaan poikkeava.

Isää ei oikein ole ollut kuvioissa sen kummemmin, mitä nyt kävi hakkaamassa äitiä joskus, haisi vanhalle viinalle ja oli pelottava.

Äidin piirteitä olen tunnistanut, mutta, en osaa sanoa onko ne vaan sellasia hakemalla haettuja samankaltaisuuksia vai ihan oikeita..

Muoks. puhun noissa kahdessa viimesessä kohdassa siis siitä että mistä voi kuvastua tietyt piirteet "valitsemissani" miehissä. Onhan se vähän niin että tuttuutta ihminen hakee helposti parisuhteen toisessa osapuolessa.

 

kyllä. Usein huomaan, että ystävät, joilla on ollut väkivaltaisia suhteita, päätyvät sellaisiin yhä vain uudestaan.

Minun mieheni järjestään ovat olleet kilttejä ja huomaavaisia, mutta koska olen luonteeltani vastuunkantaja, huomaan, että päädyn kerta toisensa jälkeen äidiksi miehelle

 

Kaksi pitempää suhdetta ja sitten tämä nykyinen. Ulkonäöltään kaikissa on vähän samaa. Ikäero minun ja miehen välillä on aina kasvanut vaihdon yhteydessä. Jotenkin olen aina alkanut kaipaamaan kypsempää. 8 vuotta todettu hyväksi ikäeroksi nykyisen kanssa Toki niissä miehissä on erojakin, yksi oli aika pihi, yksi hiljaisempi ja nykyinen paljon urheilullisempi kuin muut. Kysymykseen en osaa vastata joten jaarittelen tässä lämpimikseni.

 

Kyllä tässä sivusta saa seurata kun taas mennään. Juuri pääsi eroon edellisestä petturista ja uuden otti heti tilalle.

 

Mulla exä ja nykyinen ovat olleet aivan eri tyyppisiä muuten, mutta yhden yhteisen piirteen huomaan - viimeistään jonkin ajan seurusteltuamme kummallakin oli/on ollut vaikeuksia pitää kiinni omasta elämästään. Kotiin ovat jumittaneet. Mielestäni kyse ei voi olla siitä, että alistaisin miehet sellaisiksi, koska en ikinä ole suhtautunut toisen harrastuksiin ja kavereiden tapaamisiin negatiivisesti, vaan päinvastoin kannustanut menemään. En liioin ole antanut aihetta huoleen minun "yksin jättämisestäni" tyyliin "juon täällä sit suruuni ja viiltelen itseäni mut mene vaan ja pidä sä hauskaa", koska suorastaan nautin yksinolosta ja jopa olemisesta vain lasten kanssa keskenään. Enkä edes ole niin kaunis ja hurmaava, että kanssani kukaan haluaisi koko aikaa olla .

Tuo piirre on vaan jännä, kun yhdistää kahta niin erilaista ihmistä. Itse asiassa lapsuudessa/nuoruudessa parilla läheisellä ystävälläni (peräkkäin, ei yhtäaikaa) oli vähän samaa piirrettä.

 

Joo, ite ihastuin periaatteessa edellisen miehen henkiseen peilikuvaan, mutta tarkemmin tutustuessa kävi ilmi, että tietyt syvemmät jutut oli aika samansorttisia sittenkin. Ja yhteneväisyyksiä vanhempiini löytyy niin, että yllättää. Tämä peilikuva oli sentimentaalinen mutta sen alla lopultakin sisäänpäinkääntynyt ja kylmä. Tajusin vasta jälkikäteen isästäni, että sama piirre löytyy hänestäkin.

Tässä edellisessä miehessä taas on kiltteyttä, jonka alla on paljon uhmakasta elämästäluopumista ja se kiltteys ei ole aivan totta vaan reaktiivista. Samaa potee ilmeisesti isäänikin.

Eli ilmiasu saattaa olla päällisin puolin eri, mutta pinnan alta löytyy silti tuttu juoni. Paitsi että enhän minä edes tajunnut noita asioita isästäni, ennen kuin olin tutustunut niihin perusteellisesti toisissa.

Sivistävää, mutta satuttavaa.

 

Uskon tuohon. Kaikki poikaystäväni ja puolisoni ovat olleet alkoholistiperheiden lapsia. Vaikka poikaystävät olivat erilaisia, niin aina heille oli yhteistä lapsuus alkoholistiperheessä. Myös sisarukseni ovat naimisissa alkoholistiperheiden lasten kanssa.

 

"Naiset eivät voi valittaa miehistä, ennen kun he itse hankkivat paremman maun heidän suhteen”
- Bill Maher

 

en todellakaan ja se on ihan hyvä,oon tavannut vaikka minkälaista persoonaa.nykyisen kanssa alkaminen oli aika riskialtis juttu,oli just sen tyylinen ihminen jonka ajattelin kaikista vähiten minulle sopivan.mut me ollaan muutettu toisiamme molemmat parempaan suuntaan.