Uskotko yliluonnolliseen pahaan?

Jonkun amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset on taipuvaisempia uskomaan Saatanan kuin Jumalan olemassaoloon... tosin en sillä lailla ihmettelekään, jotenkin tuntuu että julkisuudessa yliluonnollinen paha hyväksytään, mutta yliluonnollinen hyvä haluttaisiin vaientaa...

Tuo on ehkä totta.

Mutta silti on niin, että "järkevät" ihmiset ei usko yliluonnolliseen, eikä mihinkään, mitä ei näy. Monet uskovaisetkaan ei mielellään puhuisi siitä, että on olemassa myös ne pahat heebot ja siitä, että on olemassa yliluonnollinen maailma myös. Ja varsinkin sitten ajatellaan, et ompa toi aika kukkuu, jos uskoo sen näkymättömän maaiman olevan tässä koko ajan nivoutuneena näkyvään.

 

En haluaisi uskoa. En.

 

Pahalla on valtaa vain siellä, missä sitä pelätään. Koska pelko on sen ravintoa ja ruokkii sitä. Jos siis on uskossa ja ajattelee, että on olemassa hyvä ja paha ja haluaa olla hyvän puolella, ei voi pelätä pahaa, koska Jumala on meidät luvannut pahalta pelastaa, Jumalaan uskovan ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Häntäkin voidaan toki yrittää pelotella, mutta silloin on vain turvauduttava Jumalaan. Paha on olemassa aina siellä, missä sille annetaan valta.

Kyllä VOI pelätä, se on helppoo, vaikka kuinka uskois. Tajusin jokin aika sitten, että raamatussa käsketään monesti että älkää pelätkö. En ole ennen ymmärtänyt asiaa siltä kantilta, että paha ei voi mitään, ellen minä anna sille valtaa.

Olen myös luullut, että jos jokin paha näyttäytyisi minulle, olisin silloin huono uskova tai jotenkin hylätty. Eihän se niin ole. Vaan senhän takia raamatussa käsketään pukea se hengen sota-asu joka päivä. Että voisi vastustaa pahaa.

No joo, voi pelätä, mutta ei kannata eikä tarvitse. Sinä olet uskossa voimakkaampi kuin mikään paha. Pahalla ei ole valtaa ellei sitä sille anneta. Usein paha näyttäytyy uskovalle, koska uskova tiedostaa, että olemassa on myös paha ja se totta kai jollakin tasolla pelottaa. Mutta silloin turvaudutaan siihen hengen sota-asuun jolloin pelko katoaa ja paha menettää valtansa. Usein esim. rukoilu, Jeesukselle laulaminen tai ihan siunauksen pyytäminen auttaa. Raamattu on myös hyvä muistutus uskovalle, kun on peloissaan. Jos esimerkiksi pelottaa mennä nukkumaan, voi ottaa raamatun yöpöydälle muistuttamaan, että ei ole mitään pelättävää. Ristikoru helpottaa joitakin, muistuttaa koko ajan siitä, että Herra on lähellä.

 

Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.

Jos valkeus (valo) on Jumalan luomaa, ja pimeys vallitsi ennen luomistyötä, niin eikö ole luontevaa että päiväsaikaan on turvallisempi olo?

Kunhan mietin.

 

No uskovaisena uskon niin hyvään kuin pahaan. Jumalaan ja Saatanaan, enkeleihin ja demoneihin; joita molempia olen kohdannut.

Mä en ole koskaan nähnyt enkeleitä. Unissa olen nähnyt pahoja juttuja ja joutunut niiden kanssa vastakkain. Ne on aika raskaita unia, ei ollenkaan tavallisia, vaan niiden jälkeen on tosi väsynyt. Mutta onneksi Jumala on alkanut vapauttaa mua noista peloista.

Lapsena rukoilin, etten koskaan näkisi mitään yliluonnollista, edes enkeleitä. Mä pelkäsin niin paljon. Toivon, että Jumala unohtaisi sen mun rukouksen.

 

Uskon yliluonnolliseen, en osaa sen paremmin eritellä.
Nimim. "kokemusta on"

 

Jonkun amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset on taipuvaisempia uskomaan Saatanan kuin Jumalan olemassaoloon... tosin en sillä lailla ihmettelekään, jotenkin tuntuu että julkisuudessa yliluonnollinen paha hyväksytään, mutta yliluonnollinen hyvä haluttaisiin vaientaa...

Tuo on ehkä totta.

Mutta silti on niin, että "järkevät" ihmiset ei usko yliluonnolliseen, eikä mihinkään, mitä ei näy. Monet uskovaisetkaan ei mielellään puhuisi siitä, että on olemassa myös ne pahat heebot ja siitä, että on olemassa yliluonnollinen maailma myös. Ja varsinkin sitten ajatellaan, et ompa toi aika kukkuu, jos uskoo sen näkymättömän maaiman olevan tässä koko ajan nivoutuneena näkyvään.

Miusta taas on aika kukkuu, jos ei usko, että näkymätön ja näkyvä ovat koko ajan nivoutuneena.

Oon luullut, että uskovat ei voi ollenkaan tunnustaa yliluonnollisen olemassaoloa.

 

Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.

Jos valkeus (valo) on Jumalan luomaa, ja pimeys vallitsi ennen luomistyötä, niin eikö ole luontevaa että päiväsaikaan on turvallisempi olo?

Kunhan mietin.

Mä luulen, että valossa ei pelkää, koska näkee hyvin. Pimeässä taas ei näe. Ja on kai ihan biologisesti ajateltuna loogista, että silloin saattaa olla hälytysvalmiudessa.

 

Uskon yliluonnolliseen pahaan, toki. Minulla ei ole kuitenkaan tietääkseni henkien erottamisen armolahjaa...uskon että se on aika raskas armolahja kun tosiaan voi vaikkapa siellä kauppakeskuksessa aistia pahan.

 

Uskon yliluonnolliseen pahaan, toki. Minulla ei ole kuitenkaan tietääkseni henkien erottamisen armolahjaa...uskon että se on aika raskas armolahja kun tosiaan voi vaikkapa siellä kauppakeskuksessa aistia pahan.

Joskus pahan voi nähdä jonkun ihmisen toiminnan takana, motiivina. Eikä välttämättä niin, että se ihminen olisi siinä se paha.

Muoks. Oikeastaan useimmiten tunnistan sen omista ajatuksista tai toiminnasta, mutta ikäväkseni usein jälkikäteen. Joskus tulee jostain ajatuksesta sellainen varoituksen tunne. Että nyt pitäisi laittaa tämä ajatus pois. Esimerkkinä sellaiset ajatukset, kuin että mitä mieltä joku on minusta, inhoaako se minua, dissaako se mua jne. Sellainen saattaa paisua omassa päässä ja on mun mielestä osittain sielunvihollisen lähteistä ja osittain minun omasta luonnosta.

 

Oon luullut, että uskovat ei voi ollenkaan tunnustaa yliluonnollisen olemassaoloa.

Itse asiassa se on niin perusolettamus, ettei sitä tarvitse erikseen mainita. Jumalahan on Raamatun mukaan nimenomaan henki(olento)...

 

Ihminen pelkää eniten sitä mitä se ei nää

 

Monet uskovaisetkaan ei mielellään puhuisi siitä, että on olemassa myös ne pahat heebot ja siitä, että on olemassa yliluonnollinen maailma myös.

Aiemmin kristillinen julistuskin oli enemmän tulikivenkatkuista ja pelko Helvetistä oli paljon esillä. Ainakin Martti Lutherin aikaan 1500-luvulla tämä taisi olla jopa hallitsevaa julistusta. Nykyään kirkko ei taida uskaltaa niistä puhua kun tuntuu että saarnaajat pelkäävät, että Jumalankin mainitseminen loukkaa jotakuta kuulijaa...

 

Oon luullut, että uskovat ei voi ollenkaan tunnustaa yliluonnollisen olemassaoloa.

Itse asiassa se on niin perusolettamus, ettei sitä tarvitse erikseen mainita. Jumalahan on Raamatun mukaan nimenomaan henki(olento)...

Mielenkiintosta, aina sitä oppii jotain uutta.
Mites sitten Pyhä Henki, onko se Jumalasta kokonaan irrallinen, ja miten ne eroavat toisistaan? Jostain syystä ajattelen Pyhän Hengen ikään kuin Jumalan koiraksi, en tiedä miksi.

 

Oon luullut, että uskovat ei voi ollenkaan tunnustaa yliluonnollisen olemassaoloa.

Itse asiassa se on niin perusolettamus, ettei sitä tarvitse erikseen mainita. Jumalahan on Raamatun mukaan nimenomaan henki(olento)...

Mielenkiintosta, aina sitä oppii jotain uutta.
Mites sitten Pyhä Henki, onko se Jumalasta kokonaan irrallinen, ja miten ne eroavat toisistaan? Jostain syystä ajattelen Pyhän Hengen ikään kuin Jumalan koiraksi, en tiedä miksi.

Se on osa Jumalan kolmiyhteistä persoonaa. Jumalan persoona ei ole kovin yksinkertainen juttu ja mun mielestä ihmisen ei ole sitä pakko täysin käsittää, voidakseen palvoa Jumalaa. Mä en ainakaan käsitä, tiedän vaan sen, mitä raamattu ilmoittaa asiasta.

Missään tapauksessa en kutsuisi Häntä Jumalan koiraksi. Ehkä enemmänkin Hän on yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Yksi puoli Hänestä.

 

Oon luullut, että uskovat ei voi ollenkaan tunnustaa yliluonnollisen olemassaoloa.

Itse asiassa se on niin perusolettamus, ettei sitä tarvitse erikseen mainita. Jumalahan on Raamatun mukaan nimenomaan henki(olento)...

Mielenkiintosta, aina sitä oppii jotain uutta.
Mites sitten Pyhä Henki, onko se Jumalasta kokonaan irrallinen, ja miten ne eroavat toisistaan? Jostain syystä ajattelen Pyhän Hengen ikään kuin Jumalan koiraksi, en tiedä miksi.

Kolminaisuusopin mukaanhan Jumala, Pyhä Henki ja Jeesus ovat pohjimmiltaan samaa olemusta, eli vaan "saman asian" eri ilmenemismuotoja.

Jumala on kaiken Luoja ja ylläpitäjä, Pyhä Henki on uskovassa ihmisessä vaikuttava voima, Jumalan Henki, ja Jeesus on sovittaja, johon uskomalla pääsemme taivaaseen. Tai näin olen ymmärtänyt, joku teologisesti mua pätevämpi voipi korjailla... =)

 

Oon luullut, että uskovat ei voi ollenkaan tunnustaa yliluonnollisen olemassaoloa.

Itse asiassa se on niin perusolettamus, ettei sitä tarvitse erikseen mainita. Jumalahan on Raamatun mukaan nimenomaan henki(olento)...

Mielenkiintosta, aina sitä oppii jotain uutta.
Mites sitten Pyhä Henki, onko se Jumalasta kokonaan irrallinen, ja miten ne eroavat toisistaan? Jostain syystä ajattelen Pyhän Hengen ikään kuin Jumalan koiraksi, en tiedä miksi.

Se on osa Jumalan kolmiyhteistä persoonaa. Jumalan persoona ei ole kovin yksinkertainen juttu ja mun mielestä ihmisen ei ole sitä pakko täysin käsittää, voidakseen palvoa Jumalaa. Mä en ainakaan käsitä, tiedän vaan sen, mitä raamattu ilmoittaa asiasta.

Missään tapauksessa en kutsuisi Häntä Jumalan koiraksi. Ehkä enemmänkin Hän on yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Yksi puoli Hänestä.

Okei. Joo, siis en millään pahalla ajattele koiraksi, vaan lähinnä sellaseksi puolustajaksi ja suojelijaksi. En tiedä, mistä tällänen ajatus on tullut

 

En usko yliluonnolliseen pahaan. Saatanaa ei ole, vaan pahuus on jokaisessa ihmisessä, toinen antaa sille vallan toinen ei. Jos jotain henkiolentoja on olemassa niin uskon niiden olevan hyvää tarkoittavia. En usko myöskään helvettiin minään tulimerenä tai vastaavana. Muistan nuorena kun diakonissa piti aamun avauksen aiheesta. Helvetti on samanlainen paikka kuin taivas, mutta kummassakin on erilaiset tyypit. Molemmissa paikoissa vertauskuvallisessa ruokapöydässä oli kulhot ja lusikat joissa oli tavattoman pitkät varret. Taivaassa olijat ruokkivat lusikoilla toisensa ja helvetissä tyypit tappeli, kun lusikkaa ei saanut varren pituuden vuoksi omaan suuhunsa tungettua.

 

Mun suvun naisista sanotaan 'piruja vailla sarvia', mutta yliluonnollisia ei olla Uskon ainoastaan pahaan ihmisessä

 

En usko yliluonnolliseen pahaan tai pahoihin henkiolentoihin. Ei ikinä käynyt mielessäkään, että sellaista olisi. Enkä usko näihin erilaisiin energioihin ja kenttiin, enkä jaksais kuunnella kenenkään "tietoiskuja" sellaisista, viimeksi eilen minulle yritettiin myydä reiki-hoitoa, ja sanoin, että ei ole mun juttuni lainkaan.

Kummitukseen olet saattanut tosin kerran törmätä... sain tietää vasta seuraavana päivänä, että muutkin olivat ko. englantilaisessa talossa kuulleet saman kolistelut.

 

Uskon ja uskon siihen että pahat henget kärkkyvät ihmistä heikoimmalla hetkellä. Tiedän sen henk.koht. kokemuksesta. Olen kyl uskonut Jumalaan aina mutten antanut Jumalan koskaan tulla konkreettisesti elämääni ja Pyhä Hengen koskettaa. Kun koin todellisen uskoontulon niin lakkasin pelkäämästä pahaa. Usko Jumalaan on kuin panssari josta paha kimpoaa loitolle jos vain muistaa keskittää ajatukset Jumalaan.

Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. 2. Tim. 1:7

Piti vielä tarkentaa ettei tuo tarkoita sitä että Jumalaan pelkästään passiivisesti uskomalla pahat asiat vaan häviää kuin taikaiskusta ympäriltä. Usko Jumalaan antaa ihmiselle halun toimia moraalisesti oikein ja seisoa hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden puolella. Sellaista pahuus inhoaa. Paha henki haluaa hallita ihmistä joka rimpuilee epävarmuuden ja pelon kourissa. Paha henki saa ihmisen katkeroitumaan ja tuntemaan alemmuutta. Niiden tunteiden kourissa ihminen toimii yleensä väärin ja itsekkäästi.

 

En. En muuhunkaan yliluonnolliseen.

 

Pahalla on valtaa vain siellä, missä sitä pelätään. Koska pelko on sen ravintoa ja ruokkii sitä. Jos siis on uskossa ja ajattelee, että on olemassa hyvä ja paha ja haluaa olla hyvän puolella, ei voi pelätä pahaa, koska Jumala on meidät luvannut pahalta pelastaa, Jumalaan uskovan ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Häntäkin voidaan toki yrittää pelotella, mutta silloin on vain turvauduttava Jumalaan. Paha on olemassa aina siellä, missä sille annetaan valta.

Kyllä VOI pelätä, se on helppoo, vaikka kuinka uskois. Tajusin jokin aika sitten, että raamatussa käsketään monesti että älkää pelätkö. En ole ennen ymmärtänyt asiaa siltä kantilta, että paha ei voi mitään, ellen minä anna sille valtaa.

Olen myös luullut, että jos jokin paha näyttäytyisi minulle, olisin silloin huono uskova tai jotenkin hylätty. Eihän se niin ole. Vaan senhän takia raamatussa käsketään pukea se hengen sota-asu joka päivä. Että voisi vastustaa pahaa.

Näyttäytyihän paholainen Jeesuksellekin.

 

Uskon kaikkeen yliluonnolliseen; Jumalaan, enkeleihin ja pahuuteenkin. Uskon, että Jumala on kaikkialla, sisimmässäkin jos antaa tulla. Mitään yliluonnollista en halua nähdä.

 

En tiedä uskonko, mutta se on mahdollista. Juuri äskettäin tuntemani ihminen kertoi että
hän tietää että pahan kanssa voi tehdä liiton. Henkilö kertoi tietävänsä ihmisiä jotka ovat
tehneet näin.
Kysyin ovatko he vielä elossa. Vastaus oli"en kerro".
Tarkemmin ei suostunut puhumaan. Puhuttiin ensin muuta yliluonnolliseen viittaavaa asiaa.

Mitä mieltä olette, voiko ihmisessä olla riivaaja?
Ja mistä sen tietää jos näin olisi?