Uuden puolison isompi ikäero

Pahoittelen jos aiheesta on jo kirjoitettu, mutta löysin palstan vastikään enkä kaikkia viestejä jaksanut selata läpi.

Onko kenellekään tullut vastaan tilannetta, jossa lasten vanhemman ja hänen uuden puolisonsa välillä on ollut hieman "normaalia" suurempi ikäero?
Kuinka tilanne on hoidettu kaikkien kannalta parhain päin?

Itse olen löytänyt rinnalle uuden miehen, joka on minua 9-vuotta vanhempi. Miehellä on kolme lasta edellisestä liitostaan. Uusperheessä on tietysti jo valmiiksi aina omat ongelmansa, mutta tässä tilanteessa voisin ikäeromme takia olla lähinnä vanhimman lapsen sisko. Olen tavannut lapset kerran, mutta se oli lyhyt tapaaminen ja sattui ikäänkuin "vahingossa". Olemme miehen kanssa pitäneet yhtä noin puoli vuotta ja hänen toiveestaan olen pysytellyt taka-alalla. Nyt kuitenkin yhteinen koti ja perhe olisi toivottua molempien suunnalta ja elämäntilanne suhteellisen tasapainoinen kaikilla.

Lapset ja heidän suhtautumisensa kuitenkin huolestuttaa meitä molempia. Etenkin tämän vanhimman kanssa olemme varmasti molemmat yhtä ihmeissämme miten suhtautuisimme toisiimme. Äitihahmoa minusta ei varmasti tuonikäiselle saa, enkä siihen edes halua pyrkiä. Toivoisin kuitenkin, että tulisimme toimeen ja parhaassa tapauksessa vielä oikein hyvin.
Kukaan ollut vastaavassa tilanteessa tai seurannut sivusta? Mitenköhän lasten edessä olisi paras esittäytyä ja heihin tutustua :/

 

Hei,
Meillä on seuraavanlainen tilanne; avomieheni on minua reilusti vanhempi ja hänellä on ex avioliitosta 17 ja 12 vuotiaat lapset, itse olen vähän yli kaksikymppinen ja mieheni vanhin tytär ei todellakaan ottanut minua ja meitä yhdessä vastaan kovinkaan suosiollisesti heti alussa...
Kun sitten saimme vauvan aika pian , joka on nyt 4 kk vanha, pyysin häntä aina kuin mahdollista mukaan vauvan hoitoon ja se on lähentänyt meitä ns kavereiksi..
Äiti en koskaan halua hänelle ollakkaan ja sen olen kertonut suoraan, lähestymisen olen tehnyt tosi hitaasti ja varoen ja paljolti hänen ehdoilla..( 17 vtytär )
Nyt kun odotan jo uutta vauvaa heti perään on hän jo innoissaan asiasta....
Nuoremman pojan kanssa on ollut ja on hankalampaa, hän kokee 4kk vanhan pojun ottaneen paikkansa mutta mieheni koettaa viettää hänen kera niin paljon aikaa kuin vain mahdollista.....
Älä yritä tutustua tai pakottaa seuraasi väkisin, ajan kanssa pikkuhiljaa varmasi tulette ns kavereiksi ja me mm sovimme nyt että lähdemme Lappiin uudeksi vuodeksi ja otamme teinit mukaan..ensin tuli jyrkkä ei mutta kappas vaan viikon mietiskelyn jälkeen kumpikin on lähdössä...Onhan tämä välillä aika taiteilua mutta pitkällä pinnalla pärjää!!
Mieheni ex vaimolla oli asiassa myös suuri vaikutus, hän koki suhteemme todella negatiivisena ja kun tulin raskaaksi heti alkumetreillä ei sitä katsottu suopeasti...mutta välimme ovat asialliset ihan juuri lasten takia.
Esittäydy ihan omana itsenäsi ja pyri olemaan ihan sellainen kuin olet, kaveri. Lapset näkevät kummasti läpi jos koettaa mielistellä tai olla jotain muuta kuin itsensä...

Tsemppiä ja rohkeasti vaan tutustumaan!

 

Kiitos vastauksesta elisen Antoi hieman toivoa tähän tilanteeseen, jota olen pyöritellyt pitkään päässäni. Mukavaa, että teillä yhteiselo on alkanut pienistä mutkista huolimatta kuitenkin ihan hyvin. Asuvatko lapset jatkuvasti teidän luona vai pääasiassa äitinsä?
Itse en missään nimessä halua hoputtaa tutustumista ja ehdottomasti mennään lasten ehdoilla. En kuitenkaan halua myöskään jäädä ns. lasten varjoon, jos he eivät minusta (alkuunsa) pidäkään tai ota hyvin vastaan. Onneksi mies antaa kuitenkin minulle täyden tuen ja pystymme asiasta keskustelemaan ja miettimään miten tutustuminen olisi parasta hoitaa. Jos joillain on lisää kokemuksia niin mielelläni niistä kuulisin.

 

7v vanhempi minua.mutta kyllähän se tuntuu monia vaivaan, että vaihto nuorempaan.( ei siis eronnut miun takia vaan olivat eronneet jo hyvä tovi ennen ku edes tavattiin).
mies on vanhemmalla iällä tehny lapset eli meillä on nyt aika saman ikäiset lapset mikä ei tietty ole ihan helppoa kun kaikki samaan aikaa teinejä...huoh.
mieheni lapset on tottunut määräämään asioista aika pitkälle.ja taas meillä se on olen ollut minä joka on antanu ne vaihtoehot.(mies ei ole pahemmin uskaltanut puuttua ex vaimonsa sanomisiin tai tekemisiin siinä pelossa ettei nää lapsiaan ikinä).
joten tämmösiä hmh ongelma tilanteita on paljon.yhteiset säännöt on oltava.ja niitä on jopa noudatettava.
eli tule olemaan pitkään aikamoista säätöö ja ittesä toistamista.
totta kai pitää mennä lasten ehdoillakin mutta tiettyyn rajaan asti.