Uuden puolison mustamaalaaminen

Ajattelin tuoda toisenlaisen näkökulman tähän asiaan. Tässä on monesti tuotu esille lähivanhemman roolia, kuinka hän voi vaikuttaa siihen että etävanhemman uusi onni tulee toimeen lasten kanssa.

Entäs se toinen puoli, jos lähivanhemmalla on uusi kumppani (eli lapsille ns. arki-isä tai -äiti). Eikö etävanhemmalla (ja tämän mahdollisella uudella kumppanilla) ole ihan yhtä lailla velvollisuus tukea lasten ja lähivanhemman uuden onnen suhdetta?

Uuden parisuhteen luominen LÄHIvanhempana on erityisen haastavaa, kun kahdenkeskistä aikaa on erittäin vähän jos ollenkaan. Vaatii erittäin paljon kypsyyttä uudelta kumppanilta astua mukaan valmiiseen lapsiperheen arkeen, etenkin jos omia lapsia ei vielä ole. Harvasta on siihen. Etävanhemmallahan tämä uuden suhteen solmiminen ja kehittäminen on huomattavasti helpompaa, kun lapsivapaata aikaa on runsaasti.

Itse olen ihan kypsä siihen, että kerran kuussa tapahtuvien isävierailujen jälkeen aina jonkin aikaa saa kuulla lasten suusta naljailua uudelle miehelleni. Muuten tulevat tosi hyvin toimeen, mutta isävierailuilla etäisä muistaa korostaa lapsille, että tämä uusi mieheni ei ole heidän isänsä joten häntä ei tarvitse totella ym. Arrrrrrrrrrgh! Itse olen yrittänyt parhaani mukaan tukea lasten ja isän kulloisenkin uuden onnen suhdetta, ja toiselta puolelta tulee p...aa niskaan.

Uusi mieheni on arjessa lapsille enemmän isä kuin heidän biologinen isänsä on koskaan ollut, eli lasten isän kanssa suhteessa olin lähestulkoon suhteessa elävä yksinhuoltaja. Nyt vihdoin elämme sellaista perhe-elämää, josta olen aina haaveillut. Taloudessa kaksi tasa-arvoista aikuista, jotka yhtä paljon osallistuvat kotitöihin ja lasten touhuihin, vaikka toinen ei biologisesti vanhempi olekaan.

Ei luulisi tässä mustamaalaamisessa olevan kyse edes mustasukkaisuudesta, sillä lasten isä eroa aikanaan halusi.

 

Lasten etäisä pelkää rooliaan isänä, miehenä, lapsiinsa. Hän pelkää, että tämä sosiaalinen isä muodostuu lapsille tärkeämmäksi ja rakkaammaksi kuin hän, koska sos.isä jakaa arkea lasten kanssa jne.

Totuus on kuitenkin se, ettei mikään eikä kukaan ikinä pysty ohittamaan biologista vanhemmuutta tai biologisen vanhemman roolia, merkitystä, lapsen elämässä.
AINA menee se bio-vanhempi edelle ! AINA!

Pystytkö mitenkään viestittämään bio-isälle tätä asiaa?

Meillä oli myös tätä mustasukkaisuutta lasten isän taholta kun isäpuoli tuli kuvioon mukaan, aika pian onneksi tajusi ja oli vain iloinen että kohtelee hyvin yms.
Kuitenkin: erosimme, ja tapaamiset siis jatkuivat biol.isän luona ja kanssa,e i tämän isäpuolen ! Yhteydenpito vuosien jälkeenkin on sukulaisiin, ei ex-isäpuolen suuntaan laisinkaan ! Tässä siis on ero !

Mutta väittämä, että etävanhemman luona ne tapaamiset olisi helpompia, kun lapsivapaata aikaa on enemmän yms. on kuitenkin vääriä.

Olen ns. äitipuoli mieheni viikoloppulapsille, eikä suhtautumista lapsiin ole yhtään helpottanut se, että lasten lähiäiti 2 viikkoa haukkuu ja mitätöi minua "se ei ole teidän äitinne!" että myös biologista isäänsä lapsilleen, ja v alehtelee meistä kaikenlaista, ja sitten kun lapset tulee tänne 2 päiväksi = yht. 4 pv / kk, heidän on vaikea suhtautua etenkään minuun puolueettomasti, puhtaalta pöydältä ja minun on vaikea olla lasten kanssa, jotka puhuvat ne tapaamispäivät äitinsä katkeroituneella suulla. Suloisia lapsia kuules!

Ja meilläkin tämä toinen osapuoli, mustamaalaava osapuoli, oli se joka eroa halusi, ja haluamansa sai. Olisi siis onnellinen osassaan.

 

Lasten etäisä pelkää rooliaan isänä, miehenä, lapsiinsa. Hän pelkää, että tämä sosiaalinen isä muodostuu lapsille tärkeämmäksi ja rakkaammaksi kuin hän, koska sos.isä jakaa arkea lasten kanssa jne.

Totuus on kuitenkin se, ettei mikään eikä kukaan ikinä pysty ohittamaan biologista vanhemmuutta tai biologisen vanhemman roolia, merkitystä, lapsen elämässä.
AINA menee se bio-vanhempi edelle ! AINA!

Pystytkö mitenkään viestittämään bio-isälle tätä asiaa?

Meillä oli myös tätä mustasukkaisuutta lasten isän taholta kun isäpuoli tuli kuvioon mukaan, aika pian onneksi tajusi ja oli vain iloinen että kohtelee hyvin yms.
Kuitenkin: erosimme, ja tapaamiset siis jatkuivat biol.isän luona ja kanssa,e i tämän isäpuolen ! Yhteydenpito vuosien jälkeenkin on sukulaisiin, ei ex-isäpuolen suuntaan laisinkaan ! Tässä siis on ero !

Mutta väittämä, että etävanhemman luona ne tapaamiset olisi helpompia, kun lapsivapaata aikaa on enemmän yms. on kuitenkin vääriä.

Olen ns. äitipuoli mieheni viikoloppulapsille, eikä suhtautumista lapsiin ole yhtään helpottanut se, että lasten lähiäiti 2 viikkoa haukkuu ja mitätöi minua "se ei ole teidän äitinne!" että myös biologista isäänsä lapsilleen, ja v alehtelee meistä kaikenlaista, ja sitten kun lapset tulee tänne 2 päiväksi = yht. 4 pv / kk, heidän on vaikea suhtautua etenkään minuun puolueettomasti, puhtaalta pöydältä ja minun on vaikea olla lasten kanssa, jotka puhuvat ne tapaamispäivät äitinsä katkeroituneella suulla. Suloisia lapsia kuules!

Ja meilläkin tämä toinen osapuoli, mustamaalaava osapuoli, oli se joka eroa halusi, ja haluamansa sai. Olisi siis onnellinen osassaan.

 

Tarkoitin sitä, että etävanhemmalla on helpompaa luoda uusi parisuhde, kun eivät ole lapset koko ajan kuviossa mukana. Voi viettää kahdenkeskistä aikaa uuden kumppanikokelaan kanssa ilman lapsia. Voi vaikkapa matkustella kahdestaan ynnä muuta mukavaa. Itse en esimerkiksi voi sellaista tehdä, tai siis lapset on sitten otettava aina mukaan. Eipä ole paljoa kahdenkeskistä aikaa.

Kyllä lähivanhemman uusi kumppani on yleensä paljon haastavammassa roolissa, kun joutuu astumaan todella arkeen mukaan heti alusta alkaen. Ainakin omalla kohdallani ns. normaali seurustelu- ja tutustumisvaihe jäi käytännössä pois, sillä lapset isän luona vain kerran kuussa. Eli ilman lapsia olisi ollut mahdollista tavata kerran kuussa, etävanhempi voi tehdä sitä koko ajan lukuunottamatta sitä yhtä viikonloppua kuukaudesta.

 

\

Tarkoitin sitä, että etävanhemmalla on helpompaa luoda uusi parisuhde, kun eivät ole lapset koko ajan kuviossa mukana. Voi viettää kahdenkeskistä aikaa uuden kumppanikokelaan kanssa ilman lapsia. Voi vaikkapa matkustella kahdestaan ynnä muuta mukavaa. Itse en esimerkiksi voi sellaista tehdä, tai siis lapset on sitten otettava aina mukaan. Eipä ole paljoa kahdenkeskistä aikaa.

Kyllä lähivanhemman uusi kumppani on yleensä paljon haastavammassa roolissa, kun joutuu astumaan todella arkeen mukaan heti alusta alkaen. Ainakin omalla kohdallani ns. normaali seurustelu- ja tutustumisvaihe jäi käytännössä pois, sillä lapset isän luona vain kerran kuussa. Eli ilman lapsia olisi ollut mahdollista tavata kerran kuussa, etävanhempi voi tehdä sitä koko ajan lukuunottamatta sitä yhtä viikonloppua kuukaudesta.

Tapauksia monelaisia, omalta kohdalta etäperheellisenä - olemme myös ydinperhe koska meillä on yhteinen lapsi - katsottuna en allekirjoita tuota.
Etälapset tulee säännöllisesti joka toinen vkl. Sen 2 viikon aikana, 1 etälapseton viikonloppu välissä, ei kuule ihmeitä tehdä. Töissä ollaan arkipäivät, viikonloppuna tehdään asioita joita joita ei voi noiden lasten kanssa.


Ei niitä lomia oteta noin vaan, ja jos otetaan, ja jos haluaa että siinä on viikonloppu mukana, on kalenteriin katsottava...

Elämä jaksottuu 2 viikon jaksoihin. kun normaalit ydinperheet suunnittelee elämä ja tulevaa sen mukaan, että kalenteri on auki koko vuoden, meillä se katkeaa aina joka toiseen viikonloppuun, eli jos haluamme olla kahdelleen, jos haluamme viedä yhteisen jonnekin hänen ikäiselle sopivaan paikkaan jne, eli perheloma viikonloppuna, ei siellä käykään mikä viikon loppu tahansa...

esim. yritin että me aikuiset saataisi viikonloppuvapaa. Yhtienen lapsi mummolaan.
Ensin etsittiin etälapsivapaat viikonloput, joista yritettiin hakea viikonloppua, joka sopisi mummolle. Ei löytynyt. Asia on haudattu ja toteutuu ehkä joskus tämän vuoden puolella, keväällä kait.

Haluamme toki viettää vapaata viikonloppua perheenä yhteisen lapsemme kanssa, ihan vaan kotonakin ollen, eikä niin että lapsi on aina mummolassa.. ja "perhe-elämää" vain silloin kun etälapset tulee...

En varmaankaan osaa selittää tarpeeksi tyhjentävästi.

En väitä että lähi-puolivanhemman rooli helppo olisi, mutta väittämä että etä-vkl-puoli-vanhemman rooli olisi automaattisesti helpompi tai parsuhde helpompi, ei ainakaan meilä ole totta.

Etälapsista tulee riitaa ja se riidellään tuon 2 viikon aikana, tosi onnellista yhteiseloa. Syynä on lasten lähiäidin oma käytös ja suhtautuminen joka näkyy lasten käytöksenä ja on ne kuule muutenkin omituisia lapsia,e ikä heihin pääse edes kiintymään, kun vain käväsevät, Vieraana pysyvät.

Lähi-puolivanhemmalla on kuitenkin arjen kautta mahdollisuus tutustua lapseen ja kiintyä häneen ja se on helpottavaa parisuhteenkin kannalta.

ja ydinperheissä noin ylleensäkin ei muuten ole ole tämmöisiä lapsivapaita viikonloppuja tai omia kesälomia, kun ei ole sitä exää jonka luokse lapsi laittaa.

 

No edelleen olen sitä mieltä, että kyllähän etävanhemmalla on se seurustelun alku ja uuteen kumppanikokelaaseen tutustuminen helpompaa. Onhan siinä niiden vapaiden viikonloppujen lisäksi kaikki arki-illat käytettävissä. Vai onko joku töissä 24 h?

Kyse olikin uuden suhteen alusta, ei ajasta jolloin uuden onnen kanssa yhteisiä lapsia on jo tehtynä. Eiköhän se tutustuminen ole tapahtunut ennen kuin lapsia ruvetaan lisää tekemään.

 

Kyllä tämä välillä tuntuu työmaalta 24/7 kun työpäivän jälkeen kotiin tulee alkaa toinen työmaa, ja puoliso tekee todella pitkää päivää, 12 h joka arkipäivä, ei näitä lapsia muuten elätellä... niin varmaan tavallaan kaikilla, työ ja kotona toinen työmaa,
"perhevapaata" on kuukaudessa 4 pv kahteen osaan jaoteltuna, eli joka toinen vkl., tapaamisviikonloppujen takia eikä lapsivapaata juuri ikinä, ehkä pari-kolme kertaa vuodessa.

edelleenkään en muuta näkökantaani, etkä sinä omaasi, voidaan inttää vaikka hamaan hautaan asti kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä ja kumpikin on oikeassa :wave:

Eli hyvää tätä vuotta
ja toivottavasti se exäsi asettuu ja huomaa oman tärkeytensä lapsen elämässä, ja sen ettei sinun uusi ole mikään uhka hänelle..

.. meillä muuten kävi niin päin, että lasten LÄHIäiti pelkäsi (pelkää kait edelleenkin??) minun - etäisän tyttöystävänä ja nyttemmin vaimona - vievän hänen asemansa lasten elämässä, :headwall: miten epävarma äitiys !! - koska hokee lapsilleen tätä, etten ole hiedän äiti jne - hänellä on kyllä tieto, että minulla on omia lapsia eikä tämä yhteinenkään salaisuutena ole pysynyt :flower:

 

Eikös teillä ole ollut lapsivapaata aikaa joka toista viikonloppua lukuunottamatta kaikki muu aika, siis ennen yhteisen lapsen syntymää? Eli nimenomaan suhteen alussa, jolloin olette tutustuneet toisiinne ja tämän seurauksena havainneet että yhteinen lapsikin on toivottu

Katsos, kun lähivanhempana on ne lapset suurinpiirtein ensitreffeilläkin mukana... no, tuleepahan toden teolla testattua onko kumppanikokelas lapsimyönteinen

Juu, toivon tosiaan että lasten isäkin voisi alkaa suhtautumaan asiallisesti siihen, että lasten arjen jakaa toinen mies eikä enää rohkaisisi lapsia v...tuilemaan tälle.

 

\

\

Tarkoitin sitä, että etävanhemmalla on helpompaa luoda uusi parisuhde, kun eivät ole lapset koko ajan kuviossa mukana. Voi viettää kahdenkeskistä aikaa uuden kumppanikokelaan kanssa ilman lapsia. Voi vaikkapa matkustella kahdestaan ynnä muuta mukavaa. Itse en esimerkiksi voi sellaista tehdä, tai siis lapset on sitten otettava aina mukaan. Eipä ole paljoa kahdenkeskistä aikaa.

Kyllä lähivanhemman uusi kumppani on yleensä paljon haastavammassa roolissa, kun joutuu astumaan todella arkeen mukaan heti alusta alkaen. Ainakin omalla kohdallani ns. normaali seurustelu- ja tutustumisvaihe jäi käytännössä pois, sillä lapset isän luona vain kerran kuussa. Eli ilman lapsia olisi ollut mahdollista tavata kerran kuussa, etävanhempi voi tehdä sitä koko ajan lukuunottamatta sitä yhtä viikonloppua kuukaudesta.

Tapauksia monelaisia, omalta kohdalta etäperheellisenä - olemme myös ydinperhe koska meillä on yhteinen lapsi - katsottuna en allekirjoita tuota.
Etälapset tulee säännöllisesti joka toinen vkl. Sen 2 viikon aikana, 1 etälapseton viikonloppu välissä, ei kuule ihmeitä tehdä. Töissä ollaan arkipäivät, viikonloppuna tehdään asioita joita joita ei voi noiden lasten kanssa.


Ei niitä lomia oteta noin vaan, ja jos otetaan, ja jos haluaa että siinä on viikonloppu mukana, on kalenteriin katsottava...

Elämä jaksottuu 2 viikon jaksoihin. kun normaalit ydinperheet suunnittelee elämä ja tulevaa sen mukaan, että kalenteri on auki koko vuoden, meillä se katkeaa aina joka toiseen viikonloppuun, eli jos haluamme olla kahdelleen, jos haluamme viedä yhteisen jonnekin hänen ikäiselle sopivaan paikkaan jne, eli perheloma viikonloppuna, ei siellä käykään mikä viikon loppu tahansa...

esim. yritin että me aikuiset saataisi viikonloppuvapaa. Yhtienen lapsi mummolaan.
Ensin etsittiin etälapsivapaat viikonloput, joista yritettiin hakea viikonloppua, joka sopisi mummolle. Ei löytynyt. Asia on haudattu ja toteutuu ehkä joskus tämän vuoden puolella, keväällä kait.

Haluamme toki viettää vapaata viikonloppua perheenä yhteisen lapsemme kanssa, ihan vaan kotonakin ollen, eikä niin että lapsi on aina mummolassa.. ja "perhe-elämää" vain silloin kun etälapset tulee...

En varmaankaan osaa selittää tarpeeksi tyhjentävästi.

En väitä että lähi-puolivanhemman rooli helppo olisi, mutta väittämä että etä-vkl-puoli-vanhemman rooli olisi automaattisesti helpompi tai parsuhde helpompi, ei ainakaan meilä ole totta.

Etälapsista tulee riitaa ja se riidellään tuon 2 viikon aikana, tosi onnellista yhteiseloa. Syynä on lasten lähiäidin oma käytös ja suhtautuminen joka näkyy lasten käytöksenä ja on ne kuule muutenkin omituisia lapsia,e ikä heihin pääse edes kiintymään, kun vain käväsevät, Vieraana pysyvät.

Lähi-puolivanhemmalla on kuitenkin arjen kautta mahdollisuus tutustua lapseen ja kiintyä häneen ja se on helpottavaa parisuhteenkin kannalta.

ja ydinperheissä noin ylleensäkin ei muuten ole ole tämmöisiä lapsivapaita viikonloppuja tai omia kesälomia, kun ei ole sitä exää jonka luokse lapsi laittaa.

Ap tarkoitti nimeenomaan aikaa,kun etsii itselleen uutta kumppania,ei aikaa,kun suhde on luotu ja siihen jo hankittu yhteisiä lapsia!!!
Itse olen siinä tilanteessa,että exä lähti naimisissa olon aikana etsimään itselleen uuden ja hyppäsi tämän luona joka toinen viikonloppu 500km päässä!!!
Nyt kun yhdessä asuvat niin eipä pelaa ajaminen omien lastensa takia tännepäin!!!
Jos aion itse kumppania itselleni hakea,on se tehtävä alusta lähtien lasten ehdoilla.Siksipä olenkin hyvin varauksella suhtautunut ja luonut oikeestaan vaan ystävä pohjalta tuttavuuksia miehiin.

 

On varmasti lähivanhemmalla vähemmän lapsivapaata aikaa jne. Mutta kirjoitit muustakin. Se, mitä täällä on kirjoitettu siitä, että lähivanhemman pitäisi tukea etävanhemman uutta suhdetta, ei yleensä liity siihen, että etsii uutta kumppania. Vaan siihen, kun lähivanhemmat ruikuttavat, miten isän nykyinen ei pidä heidän lapsistaan ym. Ja tähän on vastattu, että siihen, miten uusi kumppani lapset kokee, vaikuttaa paljon sekin, miten lasten äiti toimii. Meillä esim. teki kaikkensa pilatakseen minun ja lasten välit ja melko hyvin onnistuikin... Ja tietenkään myöskään etävanhemman ei pidä mustamaalata lähivanhemman uutta puolisoa.

 

En väitä, etteikö olisi lähivanhempia jotka suhtautuvat vihamielisesti exien uusiin puolisoihin. Varmasti on, mutta täällä saa sen käsityksen, että he eivät muuta tee kuin mollaavat nyxää lapsille. Mutta monesti uudella puolisollakin voisi auttaa peiliin katsominen. Ei kaikista ongelmista voi syyttää sitä exää. Mistä te oikeasti tiedätte, mitä siellä lasten kotona puhutaan? Vai voisiko sitä vikaa olla ihan itsessä? Ei lapset ole tyhmiä, kyllä aika pienetkin vaistoaa milloin he ovat tiellä ja saattavat reagoida ikävällä tavalla, ei siihen lähivanhempi vaikuta.

 

\

En väitä, etteikö olisi lähivanhempia jotka suhtautuvat vihamielisesti exien uusiin puolisoihin. Varmasti on, mutta täällä saa sen käsityksen, että he eivät muuta tee kuin mollaavat nyxää lapsille. Mutta monesti uudella puolisollakin voisi auttaa peiliin katsominen. Ei kaikista ongelmista voi syyttää sitä exää. Mistä te oikeasti tiedätte, mitä siellä lasten kotona puhutaan? Vai voisiko sitä vikaa olla ihan itsessä? Ei lapset ole tyhmiä, kyllä aika pienetkin vaistoaa milloin he ovat tiellä ja saattavat reagoida ikävällä tavalla, ei siihen lähivanhempi vaikuta.

Ei olisi auttanut peiliin katsominen... Lähiäiti ei ainoastaan haukkunut minua lapsille, vaan kyse oli paljon suuremmasta kiusanteosta, jossa lapsia käytettiin välikappaleina. Ja lähinnä se tietysti kohdistui mieheeni, mutta minäkin sain oman osani siinä sivussa. Kiristystä, valehtelua ja puhelinterroria. Ja voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, ettei siitä MIKÄÄN ollut minun syytäni. Eikä tietysti lastenkaan.
Ja toki lapset voivat keksiäkin juttuja, mutta aika usein kyllä huomaa, milloin puhuvat jonkun muun suulla... Meidän tapauksessamme ei tarvinnut lasten puheita tulkita, exä kyllä ihan itse mieheni kuullen käski esim. lasten kertoa kaikille, että isällä on h.uora.

 

\

\

En väitä, etteikö olisi lähivanhempia jotka suhtautuvat vihamielisesti exien uusiin puolisoihin. Varmasti on, mutta täällä saa sen käsityksen, että he eivät muuta tee kuin mollaavat nyxää lapsille. Mutta monesti uudella puolisollakin voisi auttaa peiliin katsominen. Ei kaikista ongelmista voi syyttää sitä exää. Mistä te oikeasti tiedätte, mitä siellä lasten kotona puhutaan? Vai voisiko sitä vikaa olla ihan itsessä? Ei lapset ole tyhmiä, kyllä aika pienetkin vaistoaa milloin he ovat tiellä ja saattavat reagoida ikävällä tavalla, ei siihen lähivanhempi vaikuta.

Ei olisi auttanut peiliin katsominen... Lähiäiti ei ainoastaan haukkunut minua lapsille, vaan kyse oli paljon suuremmasta kiusanteosta, jossa lapsia käytettiin välikappaleina. Ja lähinnä se tietysti kohdistui mieheeni, mutta minäkin sain oman osani siinä sivussa. Kiristystä, valehtelua ja puhelinterroria. Ja voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, ettei siitä MIKÄÄN ollut minun syytäni. Eikä tietysti lastenkaan.
Ja toki lapset voivat keksiäkin juttuja, mutta aika usein kyllä huomaa, milloin puhuvat jonkun muun suulla... Meidän tapauksessamme ei tarvinnut lasten puheita tulkita, exä kyllä ihan itse mieheni kuullen käski esim. lasten kertoa kaikille, että isällä on h.uora.

samaa meillä kyllä on ihan tämä lasten äiti joka meill'ä on tämä hankala tapaus suorastaan mielenvikaista käytöstä tänne päin ensimmäisen kerran kun tapasimme asia päättyi oikeuteen hänen käydessään päälleni tuli ovesta sisään ja kävi kiinni!! ja just tota samaa puhelin terroria kirjeitä mustamaalaamista vaikka mista selitti lapsille että jos ei minua olisi asuisi isä kotona, joka ei pidä paikkaansa oli jo ero voimassa!!!
ja tosiaan käski lapsien tehdä mitä kummalisempia jutuja meillä isällä saa olla idiootti ja pitääkin olla siitä saa sit kiitosta äidiltä!! varsinkin minua ei tarvitse totella!! kassiin kamallimat rytkyt mitä löytyy samoin kengät takit ym.. ei kelpaisi ees pelastus armejalle ja sateella esim kesäkengät ym....
ja sisaruksia pitää kohdella kuin ilmaa ovat kamalinta mitä voi olla!! ym.. että en tiedä kans että mitä tässä tuo peiliin katsominen auttaa!!!