vierailija
Olen yh-äiti ja en ole tapaillut ketään sitten minun ja lapseni isän eron yli neljä vuotta sitten. Nyt tapasin Tinderin kautta miehen joka vaikuttaa mukavalta. Olemme jutelleet paljon ja tavanneet muutaman kerran. Viimeisen kerran kutsuin hänet kylään luokseni. Olen huomannut että hänelle aloitteen tekeminen ja kaikenlainen eteneminen on vaikeaa. On se osittain minullekin mutta olen jostain syystä myös täysin tottunut että mies tekee aloitteet ja jos kutsun kylään, on mies hyvinkin halukas etenemään omasta aloitteestaan. Se vaan on mennyt niin, en ole asiaa ajatellut. Nyt on ollut täysin toisin. Luonani hän kertoi että hänellä ei ole juuri mitään kokemusta suhteista ja on tässä asiassa todella ujo. Menin jostain syystä lukkoon enkä oikein tiennyt miten suhtautua. Lopetimme illan aika pian, vain juttelimme. Koen yhä häneen vetoa mutta jostain syystä pelkään hänen kokemattomuuttaan. Itselläni on ollut useampia suhteita nuorempana, ei kyllä pitkiä tai kovin vakavia mutta useampia silti. Eikä nyt vähään aikaan. Asia oli joskus hyvin nuorena minulle vaikea ja siksikin jäin aina odottamaan että mies tekisi aloitteet ja sitten niitä miehiä alkoi myös ilmaantua. Koen että en osaa olla luontevasti se aloitteellinen osapuoli. En sinänsä pelkää mutta ahdistun siitä että miten paljon hän sitten tarvitsee "tukea" asiassa tai miten edetä. Siis voisin aloittaa etenemisen mutta en haluaisi olla jotenkin yksin vastuussa siitä. En osaa opettaa ketään. Ehkä. En osaa sanoa koska tilanne on ensimmäinen laatuaan. En koe toisaalta että asia olisi valtavan iso ja koen että en halua jättää tutustumista tähän koska viihdyn hänen kanssaan hyvin ja koen ihastumista muutoin. Onko kellään kokemusta tällaisesta? Pyydän vinkkejä.
