Uusi suhde narsistin jälkeen

Narsisti rikkoi sieluni. Uskoni. Toivoni.
Mutta olen päässyt hänestä, hän vainoaa minua vielä, mutta sieluni ei enää jaksa.
Siis olen päässyt hänestä.

 

[QUOTE="vieras";24009699]Onko ketään kellä olisi ollut narsisti-ex? Mikä tilanteesi on nyt? Oletko uskaltanut/kyennyt uuteen suhteeseen eron jälkeen ja kuinka pian? Millaisia tuntemuksia ja kokemuksia olet joutunut käymään läpi? Oletko ollut hirmu epäluuloinen muita kohtaan erosi jälkeen? Kuinka olet selvinnyt siitä vai oletko? Mulla on erosta 2,5 vuotta ja se rikko mut ihan totaalisesti, mutta nyt tuntuu pikkuhiljaa, että ehkä elämä jatkuu sittenkin, ehkä. Olen varautunut siihen, että olen yksin lopun elämää jos en jaksa tai uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Kuitenkin toivon, että jospa sittenkin. Kuinka teillä muilla?

Ja teille, jotka ette em. problematiikkaa ymmärrä tai ole kokenut (ja mahdollisesti halua tänne palstalle), skipatkaa aloitus, meille ei ole tällä hetkellä omaa foorumia, jossa jakaa ajatuksiamme vaikka se selviämisen kannalta tärkeää olisikin eli älkää tulko kommentoimaan tähän aloitukseen, pyydän. Kiitos etukäteen.[/QUOTE]

Heti suhteen päättymisen jälkeen otin laastariksi monta vuotta tuntemani miehen. No tietenkään siinä ei mitään vakavaa ollut, halusin vaan kuulla kauniita sanoja ja saada läheisyyttä. Seuraavan pidemmän suhteen aloitin puoli vuotta eron jälkeen ja nyt kun ajattelen asiaa niin se oli virhe. Vaikka olenkin tuossa suhteessa edelleen niin olisin tarvinnu aikaa toipumiseen etten olisi kostanut kaikkea sille uudelle miehelle ja hän ei olisi joutunut kärsimään exän tekemistä virheistä.

Erosta on nyt yli kolme vuotta ja vielä en luota ihan täysin oikein yhteenkään mieheen, en edes omaani joka kyllä ansaitsisi luottamukseni. Jollain tavalla pääsin erosta aika pian yli koska olin helpottunut että pääsin pois suhteesta mutta kyllä sen kaiken jättämät jäljet näkyvät mun arjessa vieläkin. En luota enkä usko mihinkään. Ja oma itsetunto on alkanut nyt vasta palautumaan. Terapia auttoi jonkun verran.

 

Olen vastikään muuttanut nykyisen miesystäväni kanssa yhteen, narsistista erosin kohta 2 vuotta sitten, ja muutin saman tien toiselle paikkakunnalle, joten sikäli irtautuminen oli "helpompaa" kuin monessa muussa tilanteessa. Meinasi tuo pahalainen hurauttaa autolla miun yli kun kerroin uudesta suhteesta ja muutakin kiusaa mutta ilmoitin suoriltaan että hänellä ei ole minun elämääni enää minkäännäköistä sanavaltaa. Pientä kiusaa tuo tekee vieläkin, mutta nykyinen mieheni tukee onneksi ja muistuttaa elämän realiteeteista ja siitä että kyseessä on vain pieni ja säälittävä mies, ei mikään imperiumin johtajin.

 

Lisään vielä että paljon on vaatinut kestämistä kyllä kuitenkin nykyiseltä mieheltä kun yrittänyt tuon tuosta hyppiä nenille, ei suoraan uhaten, mutta esim miun aikatauluja sotkemalla, ostelemalla lahjoja jne jne. Ollaan tunnettu nykyiseni kanssa 15-vuotiaista asti, ja sikäli meillä on tosi vankka pohja, jossain toisenlaisessa tapauksessa voi olla että joku olisi murtunut paineen alla.

 

Olen 43 vuotias mies... Olen ollut suhteessa narsisti naiseen 4,5 vuotta...hän on järjestelmällisesti tuhonnut minut täysin joka osa-alueella... Olin 4,5 vuotta sitten loistavasti toimeentuleva eronnut mies... Hyvä työ,hyvin karttunut omaisuus,pari autoa,moottoripyörä ja Rahaa... Tapasin narsistisen naisen joka osasi olla hurmaava ihminen..aivan ihanin enkeli maanpäällä...hän tuli raskaaksi ja saimme ihanan pojan,siitä se sitten lähti...nainen muuttui minua hallitsevaksi hirviöksi joka sai minut tekemään mitä hullumpia temppuja...muumuassa olen tuhonnut koko omaisuuteni ja ja jouduin ulosottoon,olen menettänyt kaikki ystäväni naisen takia koska hän on järjestelmällisesti tuhonnut minun suhteeni muihin ihmisiin... En ole yhteydessä edes omaan perheeseeni koska nainen ei sitä halua...hän manipuloi minua joka suhteessa...eroon olen koittanut päästä hänestä 2-3 kertaa mutta aina hän saa minut palaamaan takaisin vedoten kuinka hyvää seksiä minulta saa ja jos en palaa hän antautuu sitten jollekkin muulle...tiedän olevani säälittävässä tilanteessa mistä en löydä poispääsyä...elämä on helvettiä,pitää olla varuillaan kokoajan kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu...kaikista pahinta on että hän vielä pettää minua...ja siltikin pysyn hänen pihdeissään... Tää on varmasti kuolemaksi koska en pääse hänestä eroon????

 

Olin narsistisen miehen (psykiatrinkin mielipide että narsisti) kanssa pitkät, helvetilliset 11 vuotta.
Lähdin kolmannen ja viimeisen kerran 6 vuotta sitten. Lapsi oli vuoden ja toivuin suuresta leikkauksesta. Raskausaikana ja lapsen synnyttyä väkivalta ja henkinen väkivalta vain pahenivat. Olin niin loppu, että paikalla kävi ambulanssia jne.ja siskoni auttoi minut turvaan. Lapsen isä sai sosiaalitoimen niin ympärilleen valheillaan, etten uskaltanut mennä edes ensi-ja turvakotiin (mikä harmittaa vieläkin oikeusprosessien jne.vuoksi joissa tämä olisi varmaan ollut hyödyksi).

Lapsen isälä oli heti uusi kumppani, ja vaihtui tiuhaan tahtiin. Uhkausviestejä tuli ja samalla anopilta viestiä, että älä hae lapsen takia lähestymiskieltoa.. Mikä juuri lapsen vuoksi olisi pitänyt hakea, näin jälkiviisaana..

Exälle jäi omaisuu, minulle velat. Hän valehteli kuinka pidin kaiken omaisuuden, sai itse huijattua rahaa lainaa jopa äidiltäni valehdelleen, että ne tuli meille molemmille jne.

Henkinen väkivalta oli pahinta. 6v. aikana minulla on ollut yksi suhde, joka kärsi hieman tästä narskun kanssa olosta aiheutuneesta jatkuvasta varuillaan olosta jne.
Ajattelin hyvin pitkään kuka on narsisti ja mittailin ihmisiä, luin aiheesta myös paljon. Aiheesta tiedon etsiminen auttoi. Vertaistukiryhmistä myös saa osa apua. Itse kävin terapiassa avioliiton aikana vuosia, eron jälkeen en ole terapiaa ja masislääkkeitä tarvinnut.

Irtautuminen on vaikeaa mutta narsisti ei muutu ikinä paremmaksi ihmiseksi.
Lapsesta on yhteishuolto, elarit nykyään 0e, mutta kela maksaa onneksi. Rahaa lapsen isällä on kaikkeen muuhun kyllä.

Vaikka lähdin ähes tyhjin käsin, menetin useat kymmenet tuhannet eurot, niin olen vieläkin sitä mieltä, että se oli sen arvoista. Jos olisin jäänyt, en olisi hengissä. Tappouhkaukset oli arkiäivää, kuristaminen, aseella uhkailu, seinille heittely, kuristaminen ja huuto "minuun lapseen et koske", kun hain lasta pinnasängystä.

Mies nykyään pika-avioliitossa ja lapsi. Säälin uutta kumppania, joka on varmasti tosi kiva ihminen, joskin kuullut minusta niin hirveitä asioita ja valheita etten jaksa edes ajatella.

Tapamisia ex peruu miten haluaa, suuttuu jos ei sovi vaihtaa tapaamisaikaa ja jos en tuo lasta muualle kuin sovittu, peruu tapaamisia ja ilmoittaa pari h aiemmin että hakeekin lapsen, lapsen välityksellä hoitaa myös tapaamisasioita.

Joka asian joutuu tuomari ratkaisemaan, jos en alennu kaikkeen, menee käräjille. Nyt en antanut lasta, koska perui tapaamisen ja oltiin sovittu muu meno. Yhtäkkiä soittelee että hakee lapsen ihan just, ja jos en anna hakee tapaamise täytäntöönpanoa jne.
Viestit kannattaa pitää tallessa. Lastenvalvojat ja asianajajat ovat tuttua porukkaa jo, osa lastenvalvojista ymmärtää heti tilanteen. Mies asuu pienelä paikkakunnalla, jossa hänet tunnetaan ja siellä ei uskota, että olis väkivaltainen, vaikka lupasin aikanaan näyttää vaikka lääkärin lausunnon ja olen yhden ls-ilmon tehnyt, kun kävi lapseen käsiksi..

Tosi vaikeaahan tämä on, mutta jaksan miljoonat kerran paremmin ja nautin elämäst, kun ei tarvi pelätä miten puhuu, mitä puhuu, milloin puhuu, miten katsoo, jos ei katso silmiin, saako turpiin vai mitä..

Ekat yöt nukuin ovi turvalukossa ja olin niin maailman väsynein. Parin kk päästä aloin niin nauttia elämästä, että ne jotka oli luulleet etten selviä, olivat ihmeissään.

En kykene uuteen suhteeseen, vei minulta niin uskon suhteeseen että ei kiinnosta. Luotan siskooni ja pariin hyvään ystävään. Kaikki eivät ole petollisia ja on kunnon miehiä ja naisiakin olemassa.
Elämäni paras päätös on ollut erota siitä ukosta.

Raskas tie tämä on, oma lapsi säälittää kun lapsi tapaa miten sattuu.. Lisäksi puhuu anopille ym.ihan muuta kuin tekee, mutta ihan sama minulle nykyän mitä kuka uskoo, itse tiedän totuuden.

Kun olin raskaana, sain kuulla, ettei lapsi olis hänen, on huoran pentu/äpärän pentu ja haluaa isyystestin. Ei koskenut minuun raskausaikana paitsi hakkasi kerran ja kuristi kerran.

Pyörittelee asioita ja väittää että olen lapselle puhunut hänestä asioita. Väitti aina että olen hullu, luulosairas, oletan ja haluan asiat niinkuin haluan, mulla on hyyvä mielikuvitus, olen ahne.. Se on sitä peilaamista kun ei kykene kohtaamaan omia tunteitaan.

Lapsen takia en haluaisi välttämättä yksinhuoltajuutta hakea ja se on niin vaikea saada, täytyy siis kärsiä.
Perättömiä ls-ilmoja ex on uhannut tekevänsä, samoin hakevansa yksinhuoltajuutta ja kun vein elarit käräjille, että lapsen huollon kans tulee ongelmia, sittenpä näet.. Säälittävä uhkailija, puheet pitäis ottaa nauhalle niin sais oikeuteen hyvät ainekset ja varmaan sen yksinhuollonkin.

Lapsi kertoo usein ahdistuneena ex:n ja uuden kumppaninsa riidoista, ihan järkyttävää kuultavaa, mm.että lapsi ei voi enää sinne mennä jne.

Muistan aina ja ikuisesti, kuinka vaikeaa oli lähteä suhteesta, syitä oli aina vaikka mitä (tekosyitä). Riippuvuushan se on pahin. Miksi sitä on sellaisen ihmisen kanssa, mitä siitä saa?

Ex oli puhunut minun puolen suvulle kuinka olen väkivaltainen, valehdellut ties mitä. Pikku hiljaa osa alkoi uskoa minua ja ne ketkä eivät usko, ovat uskomatta ja en voi sille mitään.

 

up

 

Kannattaa mennä Narsistien tuki ry:n sivuille. Siellä on oma keskustelufoorumi.

 

Mulla on kokemuksia kaverista jolla oli narsisti puolisona. Mä näin heti totuuden miehestä puheiden ja käytöksen perusteella, kaveri yritti tietysti peitellä asiaa ihan loppuun asti. Ryhtyi jopa sepitteleemään ja valehtelemaan asioita, huomasin senkin.
Kun autoin ystävääni useissa hätätilanteissa, niin hän kuitenkin käänsi asian miehelle niin, että sain itse pelätä. Eli vika heidän tilanteistaan siirtyikin minuun!
Kaveri ei siis mitenkään halunnut turvata häntä auttanutta ihmistä, vaan saattoi minut suoranaiseen vaaraan.
No, kaveri on yhä "kaveri" mutta koskaan en tule häneen luottamaan. Hän onneksi pääsi miehestä eroon, koska mies lähti (tietysti uuden matkaan), haikaili tosin pahoinpitelijänsä perään vielä kauan.
En tajua! Kummatkin mielestäni lähipiirille yhtä vaarallisia niin narsisti kuin narsistin uhrikin.
Eli näinhän toimiessa niistä ystävistä pääsee eroon!

"Kiva" huomata, että jollain samoja kokemuksia! Aina tuntuu siltä, että ystäviä myös syyllistetään takin kääntämisestä ja uhrin hylkäämisestä. Kokemukseni mukaan uhrin päätä ei saa käännettyä vaikka sanoisi mitä. Sen sijaan itse joudut vaaraan. En enää luota tähän ystävääni, emmekä ole tekemisissä. Uhrin parhaan ystävän kannattaa väistyä ajoissa takavasemmalle ja jättää kuitenkin se väylä auki, että uhri saa ottaa myöhemmin elämässä yhteyttä. Olen estänyt ja salannut kaikki tietoni tämän jälkeen, mutta entinen ystäväni edelleen tietää vähän käytetyn sähköpostiosoitteeni.

Uhrit, kun olette päässeet tilanteesta ulos: jos haluatte olla yhteydessä menetettyihin ystäviinne, laittakaa rehellinen viesti siitä mitä tapahtuu. Älkää piilotelko puolison narsisimia, sillä se on jo tässä vaiheessa ystäville varmasti aika selvää. Pyytäkää myös anteeksi. Saattaa vaikuttaa epäreilulta, että uhri pyytelee anteeksi lähipiiriltään MUTTA. Uhri on ainoa, joka on pitänyt narsistia lähipiirissä ja puolustellut käytöstä, vaikka osoittautuisi minkälaista kaltoinkohtelua lähipiiriä kohtaan. Samalla siis ollut osana ja hyväksynyt kohtelun. Näin välin voivat varmasti korjautua ajan kanssa.