uusi vauva enkelivauvan jälkeen?

Menetimme vauvamme 11 vrk:n ikäisenä saamatta häntä koskaan kunnolla hoitaa ja sylissäkin saimme pitää muutaman tunnin syntymän jälkeen ja seuraavan kerran saimme hänet syliimme, kun poikamme irroitettiin hengityskoneesta kuolemaan syliimme.

Jäi valtavan tyhjä syli, ja nyt hiipii ajatuksia uudesta sylin täyttäjästä. Menetettyä vauvaa ei toki uusikaan vauva korvaa.
Olisiko täällä muita, jotka enkelivauvan jälkeen ovat alkaneet haaveilla uudesta vauvasta? Millaisia pelkoja ajatus herätti, entä mahdollinen raskausaika tai synnytys? Kuinka pian uskalsitte uutta yrittää tai kuinka pian tärppäsi?

Itselläni on tunne, että haluaisin uuden raskauden mahdollisimman pian...

 

:hug: Olen pahoillani teijän menetyksen puolesta!! :hug: Meillä myös enkelivauva,poika kuoli kohtuun 8.2.07, rv 35+1,istukan irtoamisen takia.Mie oon kuumeillut kanssa jo jonkin aikaa,ja alkuun halusinkin mahd pian aloittaa yrityksen,mikä ei tosiaankaan tarkoita et se korvais millään lailla menetystä.Vaan tunne tyhjästä sylistä on välillä vaan niin musertava.Mut meillä tapahtunut sen jälkeen suhteessa ikäviä asioita joista onneksi nyt ollaan selvitty ja edelleen yhdessä ollaan.Ollaan nyt puhuttu että jos syksyllä alotettais yrittämään,mie haluaisin jo nyt mut mies kokee tarvitsevansa aikaa joten ootellaan ja katsellaan.
Pelkoja on kyllä jo pelkän yrityksen aloituksen suhteenkin,ja varsinkin sen että miten sen raskausajan selviää sitten pelkojensa kanssa,se on kai suurin pelko. Mut apua on onneksi saatavilla ja kannaattaakin hakeutua esim. pelkopolille tms.Ja miulle suositeltiin myös terapiassa käymistä jotta voi keskustella peloistaan ja tunteistaan,ja tottakai mieskin mukaan jos siltä tuntuu.Myökin oltais varmaan alotettu yritys aiemmin jos ei muita suhdesotkuja olis tullut,mut nyt näin ja ollaan onnellisia että meil on vielä toisemme!Voimia teille molemmille hirveesti ja työ ite tiiätte sydämmessänne millon ootte valmiita! :hug: Onnea yritykseen jos se tuntuu ajankohtaiselta! :flower:

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: Teille kaikille!!! :'(

 

Olen pahoillani menetyksestänne. :hug:
Meillä jouduttiin tekemään raskauden keskeytys rv 20 vakavan kehityshäiriön vuoksi. Enkelini syntyi 31.1.08. Ikävä on niin kova. :'( En koskaan saanut lastani syliin... välillä elämän puuttuminen sisältäni on fyysistä tuskaa ja suunnatonta surua. Kuten tänään. Joinain päivinä olen tyyni ja odotan uutta mahdollisuutta. Eihän uusi lapsi korvaa menetettyä tietenkään. Mutta auttaisi pääsemään eteenpäin elämässä.

Mulla kamala halu tulla uudestaan raskaaksi. Odottelen vielä ensimmäisiä kuukautisia tulevaksi, kunhan saan kierron kuntoon alamme yrittää uutta.

Olen sitä mieltä, että jokainen itse tietää onko valmis vai ei. Minä olen.
Oli se uusi raskaus nyt tänä keväänä tai kolmen vuoden päästä, niin olen peloissani koko raskauden ajan, se on varmaa. :/

Mutta ei ole epäilystäkään, ettenkö haluaisi tulla raskaaksi pian. Heti kun mahdollista. +++++++ plussaa täälläkin odotetaan kevättuulien tuovan.

Aiheesta kirjoitan blogia, joka auttaa käsittelemään tunteitani. Jos kiinnostaa lukea, niin osoite löytyy profiilistani.

Voimia teille lapsenne menettäneille. Ei se pelko enää pääty siihen rv 12, kuten luulin... :'(

 

Kuinka vahvoja ihmisiä teidän täytyy olla että teille tällainen taakka annettiin kannettavaksi.Ihailen kykyjänne purkaa ja kirjoittaa tunteista.Uusi raskaus on aina uuden elämän mahdollisuus ja hienoa että koette uskaltavanne antaa sillä tilaisuuden.Pelko on varmasti suuri,mutta täytyy muistaa että jokainen raskaus on aivan erillinen ja erilainen ja teille kaikille myös loppun asti sujuva normaali raskaus täysin mahdollinen.

Plussatuulia ja suuria :hug: kaikille :wave:

 

Tuttemui :hug: :'( :hug: Sanaton on suru, kun sitä katsoo silmiin, sanaton on mieli, kun enkeliä käsivarsilla keinuttaa. Tyhjä on sydän, kun kotiin palaan, täyttyköön onni taivaassa, rakkaan enkelin.

Syvä osanotto suruunne. Oman eneklityttöni sain syliini viimeisiksi hetkikseen ja tunnen hänet siinä edelleen, vaikka siitä on kohta 16 vuotta. Kaksosveli jäi eloon, mutta se ei surua millään tavalla vähentänyt. Pieni tyttöni eli vain kolme tuntia keuhkossa olevan kystan takia. Sitä ei voit leikata eikä vauvaa parantaa.

Tulin kuitenkin aika pian uudelleen raskaaksi ja 1v4kk edellisestä synnytyksestä sain tytön. Pelkäsin meneekö kaikki hyvin. Masun kasvaessa ja liikkeiden tuntumisen jälkeen rauhoituin ja raskautta seurattiin tarkemmin. Kaikki meni kuin pitikin ja se hetki, kun sain tyttären syliin ja hän oli terhakka ja hyvinvoiva iso vauva, niin elämä oli niin suloista sillä hetkellä, että voin tuntea sen vieläkin, kuin se oisi just tapahtunut.

Eihän menetettyä lasta voi kukaan tai mikään korvata. Kaikki ovat ainutlaatuisia. Minulla tosin uusi raskaus ja vauvan saanti helpotti sitä tyhjän sylin tunnetta. Eihän pieniä enkeleitä koskaan unohda, eikä ole tarkoituskaan. Toivon vain, että tekin pian saatte uuden vauvan odotuksesta nauttia ja saada pienen ihanan vauvelin syliin ja pitää siinä :heart:

Oma viimeisin raskauteni päättyi 9.2.-08 pienen pikkuruisen enkelipojan syntymään rv16. Hänellä todettiin anankefalia (aivottouus, suuri osa päästä kehittymättä) ja emme voineet muuta, kuin antaa hänen lähteä sisarustensa luo taivaan kotiin. Nyt hiljalleen palataan kohti parempaa oloa ja toiveissa olisi vielä toinen yhteinen lapsi.

Voimia kaikille menetyksen kokeneille :hug: Lumi-Marja, viiden enkelin äiti

 

meillä tärppäs ekasta kierrosta enkelin jälkeen ja nyt on sylissä 1,5vuotias poika.voimia kaikille.suru muuttaa muotoaan vaikka tuntuu että kuolee kun vauvan menettää....

 

Olen todella pahoilleni teidän kaikkien menetyksestä. Itse olen tuntenut menetyksen surun välillä todella voimakkaasti.
Itse synnyttin enkelipoikamme rv23 21.1.08. Ikävä on suuri, mutta pitää koittaa jaksaa vain eteenpäin, vaikka välillä tuntuu kun kaikki kaatuisi päälle.
Hautajaisten jälkeen oloni on ollut rauhallisempi. Suru ja itku tulee aina välillä, sille ei voi mitään..
Uusi vauva on jo haaveissa. Minulla taisi olla jo kuukautiset. Ne olivat kuitenkin todella niukat ja kestivät pari päivää, onko normaalia, että kuukautiset alussa ovat niukat?
Voimia kaikille!

 

Tuttavani, joka menetti poikansa muutaman tunnin ikäisenä, sanoi että "salama ei iske samaan perheeseen kahta kertaa". Mun mielestä se on hyvä ajatus lähteä yrittämään uutta! :heart: Voimia! :hug:

 

Kaikille vastanneille enkelivauvojen äideille :hug: Ja onnea yritykseen :heart:

Klara, Muistan jostain lukeneeni, että muutamatkin kuukautiset voi olla niukat tai epäsäännölliset ennen kierron tasaantumista. Mulla ei ole vielä näkynyt...Tosin ainakin kuvittelin tuntevani oviksen ystävänpäivänä. Odottelen...