Uusin Meidän perhe: vanhemmat vaihtavat kotia vuoroviikoin. Mitä mieltä?

Parempihan tuo on minusta kuin se että lapset joutuisivat alvariinsa muuttamaan kuten lähes kaikissa eroperheissä on! Juttua en ole lukenut, ehkä voiskin ostaa lehden Mut tuntuu että nuo vanhemmat on oikeesti ajatellu lastensa parasta!

 

En suostuisi moiseen itse, enkä halua lapsillekaan järjestelyä, jossa hypätään kahden kodin väliä joka viikko.

 

[QUOTE="vieras";28186598]Joillekkin sopii, minusta vähän pumpulissa kasvattamisen meininki. Vanhemmat eroaa ja sen kanssa lapset on ennenkin oppineet elämään.[/QUOTE]

Miksi on huono asia järjestää asiat niin, että lapset kärsisivät mahdollisimman vähän? Ero on lapselle kuitenkin aina kriisi eikä millään tavoin lapsen syytä. Onhan tuossakin vanhemmat eronneet, mutta lasten ei tarvitse muuttaa jokatoinen viikko. Positiivista, että joku on miettinyt ratkaisua, jossa vain lasten ei tarvitse sopeutua ja oppia.

 

Toi vois periaatteessa olla ihan hyvä systeemi. Parempi kuin se, että lapset elää matkalaukkuelämää. Ja ne uudet parisuhteet - jos vanhemmilla on viikko-viikko-järjestely, kai aikuinen ihminen voi lastensa vuoksi olla viikon erossa uudesta kumppanista? Kun oletetaan että lapsetkin kestävät viikon eron vanhemmastaan...

 

Miksi te puhutte muuttamisesta? Ei mun lapsi ainakaan muuta mihinkään koko ajan vaikka onkin puolet ja puolet molemmilla. Ei meidän tarvitse mitään muuttoa tuon takia koko ajan suorittaa.

 

Ja lapselle syötetään harhakuvaa siitä, että kaikki on hyvin, vanhemmat vaan jotenkin kummallisesti vuoronperään vuoroviikoin ovat poissa/läsnä? Eronnut perhe ei ole KOKO perhe tai kokonainen perhe. Lapsen pitää oppia se, että vanhemmat ovat eronneet ja että isällä tai äidillä voi olla uudet kumppanit. Tuollaisessa mallissa vaan jotenkin hyssytellään ja silitellään erotilanne lapsen silmiin kauniiksi.

Miten se eroaa siitä, että lapset matkustavat jokatoinen viikko toisen vanhemman luo? Kyllähän tuossakin perheessä isällä on jo uusi kumppani. Lapset kyllä tietävät, että vanhemmat ovat eronneet ja asuvat lasten kanssa vuorotellen. Artikkelissa lapset kommentoivat, että on kivaa kun saa asua yhdessä kodissa.

 

Miksi te puhutte muuttamisesta? Ei mun lapsi ainakaan muuta mihinkään koko ajan vaikka onkin puolet ja puolet molemmilla. Ei meidän tarvitse mitään muuttoa tuon takia koko ajan suorittaa.

Onhan se tietyllä tavalla raskasta vaihtaa kotia säännöllisesti. Olisi aikuisellekin, miksei sitten lapselle? Varmasti se on joissain tilanteissa paras ratkaisu, mutta ei se yhtä autuutta ole. Itsekin aiemmassa viestissä pohdit, ettet jaksaisi vaihtaa vuorotellen kotia.

 

Onhan se tietyllä tavalla raskasta vaihtaa kotia säännöllisesti. Olisi aikuisellekin, miksei sitten lapselle? Varmasti se on joissain tilanteissa paras ratkaisu, mutta ei se yhtä autuutta ole. Itsekin aiemmassa viestissä pohdit, ettet jaksaisi vaihtaa vuorotellen kotia.

Ei, vaan en kestäisi sitä että mun pitäisi edelleen erosta huolimatta jakaa koti exän kanssa. Mä haluan ihan oman kodin joka on myös lapsen koti. Lapsella on kaksi kotia eikä se häntä haittaa. Ei kannata olettaa toisista mitä tahansa kun ei edes tunne toista. Lapsen parasta ei olisi se, että vanhempi voi huonosti.

Ja kerropa mulle miten opiskeleva yh maksaisi tuollaisen kahden kodin lystin? Ei mitenkään.

 

Paskamyrsky uhallakin: Mua hämmentää pikkusen nää kommentit, joissa sanotaan että aikuiset sopeutuvat lapsia vaikeammin muutoksiin. Useimmat lapset sopeutuvat normaalin elämän vastaan tuomiin vastoinkäymisiin aikuisia paremmin. Lasten aikakäsityskin on erilainen (joka on muuten hyvä ottaa huomioon erotilanteissakin), pienelle lapselle kuukausikin on ikuisuus, kun aikuiset voivat vatkata vuosia sitten tapahtuneen asian äärellä kuin se olisi sattunut eilen.

Toki lapsuuden kokemukset muokkaavat meitä. Mutta tarkoittaako se sitä ettei niitä saisi olla?

Syntyy niitä lapsia sirkuksiinkin.

 

Ei, vaan en kestäisi sitä että mun pitäisi edelleen erosta huolimatta jakaa koti exän kanssa. Mä haluan ihan oman kodin joka on myös lapsen koti. Lapsella on kaksi kotia eikä se häntä haittaa. Ei kannata olettaa toisista mitä tahansa kun ei edes tunne toista. Lapsen parasta ei olisi se, että vanhempi voi huonosti.

Ja kerropa mulle miten opiskeleva yh maksaisi tuollaisen kahden kodin lystin? Ei mitenkään.

Kuten sanottua, eihän tuo kaikille sovi. On siinäkin silti etunsa lasten kannalta.

 

Miksi on huono asia järjestää asiat niin, että lapset kärsisivät mahdollisimman vähän? Ero on lapselle kuitenkin aina kriisi eikä millään tavoin lapsen syytä. Onhan tuossakin vanhemmat eronneet, mutta lasten ei tarvitse muuttaa jokatoinen viikko. Positiivista, että joku on miettinyt ratkaisua, jossa vain lasten ei tarvitse sopeutua ja oppia.

Minusta eron voi hoitaa niin että kaikki kärsii mahd. vähän, kuitenkaan ns. kieltämällä tosiasioita. Ero tilanteessa kaikkien tarvitsee asiaan sopeutua ja oppia, myös vanhempien. Niinkuin sanoin, kaikki tekee miten parhaaksi näkee, itse en lähtisi tuollaiseen mukaan. Minusta tuo tarkoittaa aikuisillekkin jopa 20 vuoden ns. kaksoiselämää ja katkoa omaan elämään, kauhean moni uusi kumppani tuskin edes suostuu tuollaiseen. En mä ainakaan suostuisi. Minusta se on vähän kohtuutonta jo vanhempiakin kohtaan.

Parempi minusta että erotaan ns. sovussa, vanhemmat hankkii molemmat omat kodit ja sinne lapsille oman/omat huoneet ja kaikki jatkaa elämäänsä. Ja asuvat lähekkäin, jotta lapset voi käydä samaa koulua ja ovat aina tervetulleita kumman tahansa vanhemman luokse.

 

Kuulostaa lasten kannalta ihanteelliselta tilanteelta, varsinkin jos lapset voivat jäädä vanhaan kotiinsa. Lapsilla ja vanhemmilla on avioerotilanteissa se ratkaiseva ero, että ero on aina aikuisten päätös ja syntyy aikuisten tarpeista, lapset joutuvat vain hyväksymään ja sopeutumaan. Siksi on mielestäni ihan kohtuullista, että vanhemmat joustavat ja lapset saavat pitää vanhat puitteet.

Siitä en ole varma, miten pitkään aikuiset noin keskimäärin jaksavat kuvatun kaltaista systeemiä; aika monella kuitenkin näyttää olevan haaveissa se uusi kumppani ja mahdollisesti uusi perhekin. Hatunnosto niille, jotka pistävät lasten tarpeet ensimmäiseksi.

 

Ja lapselle syötetään harhakuvaa siitä, että kaikki on hyvin, vanhemmat vaan jotenkin kummallisesti vuoronperään vuoroviikoin ovat poissa/läsnä? Eronnut perhe ei ole KOKO perhe tai kokonainen perhe. Lapsen pitää oppia se, että vanhemmat ovat eronneet ja että isällä tai äidillä voi olla uudet kumppanit. Tuollaisessa mallissa vaan jotenkin hyssytellään ja silitellään erotilanne lapsen silmiin kauniiksi.

Ei lehtijutun perhe mitään harhakuvaa syöttänyt. Isä oli jo uusissa naimisissakin ja vaimo mukana lasten luona. Toivovat myös lisää lapsia.

 

Miksi te puhutte muuttamisesta? Ei mun lapsi ainakaan muuta mihinkään koko ajan vaikka onkin puolet ja puolet molemmilla. Ei meidän tarvitse mitään muuttoa tuon takia koko ajan suorittaa.

Meillä on uusperhe, jossa yksi lapsi asuu sekä täällä että äidillään. Kyllä se muuttamista on siinä mielessä, että koti, sen tavarat/lelut, naapurit, kaverit, koko elinympäristö, vaihtuu joka viikko. Jos itse asuisit joka toinen viikko muualla, millä nimellä sitä kutsuisit?

 

mä olen miettinyt tuollaista ratkaisua, tai sitten sellasta, että ostetaan toinen asunto samasta kerrostalosta, saa kumpikin tavata lapsia ihan koska vaan...

 

[QUOTE="vieras";28186690]Ei lehtijutun perhe mitään harhakuvaa syöttänyt. Isä oli jo uusissa naimisissakin ja vaimo mukana lasten luona. Toivovat myös lisää lapsia.[/QUOTE]

Entäs nämä lapset sitten? Muuttavat joka toinen viikko isän vanhaan perheeseen? Asuvat pysyvästi äitinsä kanssa isän kakkoskodissa, ja isä häviää joka toinen viikko vanhaan perheeseen?

 

mun luona ja vierailevat isällänsä lomillaan koska on pitkät välimatkat mutta mun ex jolla on jo uusi on aina tervetullut myös meille ja majoitan siis exääni ja hänen uuttaan. Ei mitään ongelmia. Me ollaan erottu mutta perhe on edelleen olemassa ja se vaan muuttuu ja kasvaa tarvittaessa

 

[QUOTE="Jenis";28186695]Meillä on uusperhe, jossa yksi lapsi asuu sekä täällä että äidillään. Kyllä se muuttamista on siinä mielessä, että koti, sen tavarat/lelut, naapurit, kaverit, koko elinympäristö, vaihtuu joka viikko. Jos itse asuisit joka toinen viikko muualla, millä nimellä sitä kutsuisit?[/QUOTE]

No voihan vanhemmat eron jälkeenkin asua lähellä toisiaan, että on ne samat kaverit ja piirit, oli sit kumman luona tahansa. Jos leluista puhutaan, lapsille lienee usein vaan kivaa kun on mahd. paljon erilaisia leluja, sen suosikin sit voi kuljettaa mukana tai hankkia kumpaankin kotiin. Sohvan väristä tuskin yksikään mukula edes välittää. Koti voi olla kahdessa paikassa, sekä isällä että äidillä. Se voi olla jopa rikkauskin, kun alkujärkytyksestä kaikki selviää.

 

Entäs nämä lapset sitten? Muuttavat joka toinen viikko isän vanhaan perheeseen? Asuvat pysyvästi äitinsä kanssa isän kakkoskodissa, ja isä häviää joka toinen viikko vanhaan perheeseen?

Niinpä. Ehkä niitä sit voi rieputtaa kodista toiseen, kun ne ei ole eroperheen lapsia?

 

Entäs nämä lapset sitten? Muuttavat joka toinen viikko isän vanhaan perheeseen? Asuvat pysyvästi äitinsä kanssa isän kakkoskodissa, ja isä häviää joka toinen viikko vanhaan perheeseen?

En ole juttua lukenut, mutta varmaan he ovat siellä missä vanhempansakin. Uskoisin, että viikoittain muuttaminen on heille kevyempää kuin erolapsille, he sentään saavat olla molempien vanhempiensa kanssa koko ajan.

 

[QUOTE="vieras";28186713]No voihan vanhemmat eron jälkeenkin asua lähellä toisiaan, että on ne samat kaverit ja piirit, oli sit kumman luona tahansa. Jos leluista puhutaan, lapsille lienee usein vaan kivaa kun on mahd. paljon erilaisia leluja, sen suosikin sit voi kuljettaa mukana tai hankkia kumpaankin kotiin. Sohvan väristä tuskin yksikään mukula edes välittää. Koti voi olla kahdessa paikassa, sekä isällä että äidillä. Se voi olla jopa rikkauskin, kun alkujärkytyksestä kaikki selviää.[/QUOTE]

Voivat asua, mutta useinkaan eivät asu - joissain tapauksissa asuvat jopa eri maissa eron jälkeen. Me ollaan eletty uusperheessä kohta 10 vuotta, ja olen edelleen sitä mieltä että ydinperhe olisi lasten kannalta se paras ratkaisu. Meillä toimii kaikki aivan loistavasti, aikuiset ovat kaikki keskenään puheväleissä, yhteistyö ja avunanto onnistuu jne, ja silti olen sitä mieltä että tämä ei ole ihannetilanne etälasta ajatellen. Toki lapset sopeutuvat mm. siihen, että kaipaavat jompaa kumpaa vanhempaansa koko ajan, mutta ei se asiasta ideaalia tee.

 

En tunne mutta olen lukenut samanlaisesta ratkaisusta. Mun mielestä noin pitäisi tehdä aina kun vaan suinkin on mahdollista, että lasten koti säilyy. Kunpa kaikki vanhemmat pystyisivät tuohon! Olen usein palstallakin ehdottanut tuota ratkaisua.

 

[QUOTE="Jenis";28186732]Voivat asua, mutta useinkaan eivät asu - joissain tapauksissa asuvat jopa eri maissa eron jälkeen. Me ollaan eletty uusperheessä kohta 10 vuotta, ja olen edelleen sitä mieltä että ydinperhe olisi lasten kannalta se paras ratkaisu. Meillä toimii kaikki aivan loistavasti, aikuiset ovat kaikki keskenään puheväleissä, yhteistyö ja avunanto onnistuu jne, ja silti olen sitä mieltä että tämä ei ole ihannetilanne etälasta ajatellen. Toki lapset sopeutuvat mm. siihen, että kaipaavat jompaa kumpaa vanhempaansa koko ajan, mutta ei se asiasta ideaalia tee.[/QUOTE]

Eihän se ero ideaalia ole koskaan. Tuskin kukaan niin edes ajattelee. Tietysti on lasten kannalta parasta, jos vanhemmat asuvat yhdessä ja ydinperhearki toimii, mutta tässä kai mietitään, mikä eron jälkeen olisi ideaaleinta. Eikä mielestäni yksikään ratkaisu eron jälkeen ole täydellinen.

Suoraan sanoen en osaa sanoa, mikä on lasten ja kokonaisuuden kannalta parasta. Jos lapset vaihtavat kotia vuoroviikoin, pitää vaihtaa kotia (mahd. kaveripiiriä ym. myös) jatkuvasti ja ikävöidä sitä toista vanhempaa. Toisaalta, jos on yksi "pääkoti" ja etävanhempi, jonka luona käy vierailemassa, ei side vanhempaan välttämättä pysy yhtä vahvana. Tässä ketjun mallissa taas vaaditaan aikamoista kypsyyttä vanhemmilta, jotta kumpikin voi tuntea lasten kodin omakseen ja pitää siellä järjestystä yllä. Lisäksi kuvio tosiaankin menee hankalaksi, jos kuvaan astuu uusia kumppaneita ja lapsia. Jotkuthan tekevät päätöksen, että eivät eron jälkeen asu enää yhdessä toisen aikuisen kanssa niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Sellaisessa tilanteessa voi toimiakin se, että vanhemmat vaihtavat kotia. Useimmissa tilanteissa helpointa ja parasta olisi varmaan, että vanhemmat asuisivat ihan lähekkäin ja tapaamiset olisivat joustavia.

 

[QUOTE="Jenis";28186695]Meillä on uusperhe, jossa yksi lapsi asuu sekä täällä että äidillään. Kyllä se muuttamista on siinä mielessä, että koti, sen tavarat/lelut, naapurit, kaverit, koko elinympäristö, vaihtuu joka viikko. Jos itse asuisit joka toinen viikko muualla, millä nimellä sitä kutsuisit?[/QUOTE]

Koittakaa nyt tajuta, että tilanteita on erilaisia. Mun lapsella ei vaihdu kuin koti välillä ja osa tavaroista kulkee mukana. Kaverit ei muutu miksikään. Asumme exän kanssa lähellä toisiamme ja lapsi osaa kulkea tuon matkan itsekin.

Miksi teette tästä väkisin ongelmaa kun se ei ole sitä meille vanhemmille eikä meidän lapselle? Miksi ette voi hyväksyä toisten tapoja?

 

Siinäpä ajattelemista niille aikuisille, jotka kauhistelevat moista ratkaisua, koska MINÄ ITSE en sellaiseen kykenisi.
Lapsenne joutuvat sopeutumaan sellaiseen tilanteeseen, vieläpä täysin syyttä, toisin kuin eronnut aikuinen..

Hieno ratkaisu tosiaan tuolta perheeltä, vaikka isän uusi puoliso voi tuoda ongelmia, jos rupeavat lisääntymään.
Jos edes rupeavat. Voihan se olla, että ajattelee isä lastensa parasta siinäkin, eikä rupea enää lisääntymään.