Uusioperhe-äitejä?...vai mikä se hieno nimitys onkaan?...

Olisi oikein mukava kuulla kokemuksia muiden uusioperhe-elämästä.... tuntuu että omassa lähielämässäni olen tämän perhesysteemin kanssa ihan itsekseni

 

Niin mustakin aina välillä tuntuu...millainen kuvio teillä on? Mulla on aikaisemmasta avioliitosta kolme lasta ja nyt neljäs tulossa (miehelle ensimmäinen). Onhan tämä ollut aikamoista hakemista ja totuttelua puolin ja toisin, mutta nyt kahden vuoden yhdessä olemisen jälkeen tuntuu että arki on astunut uomiinsa ja mukavasti menee

 

Mulla yksi lapsi aikaisemmasta liitosta., ja nyt toinen tulossa joka miehelle ensimmäinen. Aikamoista tunne myräkkää tässä käydään läpi varmaan puolin ja toisin Kovastihan se jännittää miten tämä elämä tästä asettuu.... (pessimistin vikaa?) Sitä vaan pyörittelee kaikenlaista päässään. Mukava tietää että siellä jossain on ihmisiä samoilla asiolla ja mukavasti menee

 

moikka, täällä yks uusERHEonnea nauttiva. Yks laps aikasemmasta liitosta, ja tammikuussa synty meidän yhteinen lapsi. Ja puol vuotta on ollu melkosta hullunmyllyy... kun eihän nää perhesuhteet tasoitu ihan heti kun uusperheen jäsen tulee kuvioihin. Raskausaika oli kans yhtä pähkimistä, et miten kaikki menee.

 

Täälläkin on uusioperhe muodostumassa kovaa vauhtia. Itselläni ei lapsia eikä edellisiä avioliittoja, miesystävälläni 7-v poika ja 4-v tyttö. Lapset ovat isänsä luona joka toinen viikko.

Tapasin lapset jo viikon päästä tutustumisestamme, eikä ongelmia ole ollut. Poika ehkä hieman pelkäsi alussa "menettävänsä" isänsä ja murjotti pari päivää, mutta siihen se jäi. Nykyään poikakin tykkää halata ja on aidosti innoissaan nähdessään minut. Parisuhteemme alku ajoittui kesän alkuun ja kesälomiin, jolloin pääsimme nelistään tekemään hurjasti kaikkea mukavaa yhteistä, mikä on varmasti siivittänyt meidät hyvään alkuun uusioperheessämme.

Opintojen takia minulla on vielä asunto, mutta suurimman osan vapaa-ajasta vietän mieheni luona. Arjessa on kyllä ollut hieman totuttelemista, kun sinkkutaloudesta siirtyy suoraan kaksilapsiseen perheeseen asumaan, mutta hetkeäkään en ole katunut! Elämä on hyvää toki jo nyt, mutta haaveilen jo tulevaisuudesta valmistuttuani, kun voimme hankkia yhteisiä lapsia entisten pikkusisaruksiksi.

 

Meilläkin sama "järjestely" kuin Hippihiirellä. Paitsi että mulla ja miehellä jo yksi yhteinen lapsi.
Miehellä edellisestä liitosta 5v. tytär, joka meidän luona joka toinen viikonloppu.

Tapasin tytön ensimmäisen kerran puoli vuotta seurustelun aloittamisen jälkeen. Asuttiin silloin itse Tampereella ja tyttö äitinsä kanssa Oulussa. Samoihin aikoihin tulin myös raskaaksi. Sitten vierähti toinen puoli vuotta, ennen kun tavattiin uudelleen juhannuksena miehen mummon luona. Siinä sitten tytön leikkiessä alettiin tutustua, lapsen ehdoilla tietenkin. Ensi alkuun oli siis sitä silmäilyä ja tarkkailua puolin ja toisin.

Nykyään tyttö pitää mun jo äitipuolena, joskus jopa tarkistaa asian kysymällä. "Sähän olet Ellan äiti ja minun äitipuoli." Tytöt tykkäävät toisistaan paljon.
Asutaan nykyään Oulussa, muutettiin miehen toiveesta. Halusi olla myös toista tytärtään lähellä ja auttaa kasvatuksessa!
Vanhemman tytön äitiä en ole tavannut henk.koht. eikä ole kyllä tarviskaan, kun ei kuitenkaan koskaan törmätä missään juhlissa ym.

Että tälläistä meillä. =)

 

Meillä tilanne se, että miulla ei ole omia lapsia ennestään, miehellä kohta 8 vuotias poika. Itse olen raskaana ja tämä siis eka virallisesti yhteinen.

Mie olen ollut mukana kuvioissa pojan ollessa 2 vuotias ja pojan äiti on kuollut. Poika siis asuu kotona, ja tää on meidän perhe ollut jo monta vuotta Kyllä se alkuun tuotti ongelmia lähinnä miulle, opiskelijatytölle joka oli tottunut viikonloppusin rientämään baareissa Pojan kanssa tullaan hyvin toimeen ja hän on innoissaan tulostaan isoveljeksi!

 

Kiva lukee toisten erilaisista kuvioista., hui kun vierähtikin aikaa siitä kun kävin täällä. Tässä kesä meni jotenkin niin hulinalla...Muutettiin isompaan asuntoon ja virallisesti olemme siis nyt uusioperhe.. 4v poika ollut varmasti meistä se joka on sujahtanut tähän tilanteeseen helpoiten... on kun kala vedessä ja nauttii "isäpuolen" seurasta kyllä lapsen välittömällä asenteella ja odottelee pikkuveljeä syntyväksi.
Oikein hirvittää kuinka hienosti kaikki on nyt mennytkin.....

Vielä kun saadaan tämä tuore terveenä ja voimissaan "ulos" niin voi siitä huokaista ja odotella uusia huolenaiheita PALJON TSEMPPIÄ JA JAKSAMISTA KAIKILLE::::::: :heart: