Vaavi ei tahdo isää

Kertokaas väsyneelle äidille löytyykö täältä edes kanssakärsijöitä, jollei hyviä neuvoja tilanteen helpottamiseksi ole kellään heittää?

Tilanne on siis lyhykäisyydessään sellainen, että tyttö 7,5kk viettää aikaansa riemumielin isänsä kanssa päivisin, leikkii, syö ja käy vaipanvaihdossa jne. Mutta jos isä yrittää laittaa tyttöä yöunille tai rauhoitella yöllä, alkaa sellainen huuto kuin oltaisiin henkeä uhkaamassa! Vain äiti kelpaa nukuttamaan, syöttämään, tutittamaan ja hyssyttämään öisin. Eikä yöpuulle saanti useimpina iltoina ole äidillekään mitenkään helppo keikka, vaan vähintään puolen tunnin väsytystaistelu ja toisinaan useamman tunnin mellakka..

Typy on ollut mummillaan hoidossa parina yönä ja siellä mitään ongelmaa ei ole ollut, nukkumaan on menty sopuisasti ja yöt olleet rauhallisempia kuin kotona.

Alkaa käydä kunnon päälle, kun tyttö ei todellakaan ole mikään Prinsessa Ruusunen, vaan heräilee öisin kukkumaan ja kohkaamaan tiheästi. Isäkin on kovasti allapäin, kun tyttärelle ei kelpaa, vaikka isä kovasti tahtoisi hoitaa.

Joten olisiko kellään neuvoja, mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Tai kokemuksia, kestääkö tällainen vaihe kauankin?

 

Jos kerran mummilassakin onnistuu niin voisko kokeilla että isä vaan kylmän viileästi hyssyttelee yöllä niin monta yötä että tyttö tottuu siihen ettei äiti aina tule paikalle?

 

Jos kerran mummilassakin onnistuu niin voisko kokeilla että isä vaan kylmän viileästi hyssyttelee yöllä niin monta yötä että tyttö tottuu siihen ettei äiti aina tule paikalle?

Näin mäkin ehdottaisin. Isä reilusti vaan mukaan touhuihin

 

Kiitos nopeista vastauksista! Viimeksi eilen illalla isä yritti hyssytellä tyttöä huudosta huolimatta, mutta kun huutaa pitkään, niin tyttö alkaa oksentaa (äidiltä peritty mukava piirre). Joten se vähän hankaloittaa huudattamista, kun ei tahtoisi, että tyttö oksenteleekin vielä illat ja yöt läpeensä. :/ Unohdin tämän siis mainita..

 

Meilläkin isän nukuttamisella nukahtaa 2h huudon jälkeen, miun kanssa puolessa tunnissa viimeistää.

Ja luulis tuon oksentamisenkin sit loppuvan kun tyttö alkaa huomata, että kaikki on hyvin ja isä on yhtä hyvä hyssyttelijä kun äitikin

 

Meillä aika auttoi. Poika nyt 3.5v ja on toisinpäin. Välillä ei tahdo enää äiskä kelvata vaan isin perään ollaan. Nyt mies huokailee kun poika herättää hänet joka yö

Mutta asiaan. Tuo samainen poika samassa iässä, siis alta 1v oli aivan järkyttävä mammanpoika. Yöllä jos isi edes tuttia tarjosi raikasi koko talo. Oli se sinänsä rankkaa kun vain äiti kelpasi ja poika heräili todella usein.
Pahimmillaan kun vierasti rankemmat kautta niin vierasti jopa isäänsä.

Vaikka meillä hyvin osallistuva isä joka sattuneesta syystä käy töissämutta muuten on kotona ja touhuaa lasten kanssa.

Mutta niinpä vain meidän super mammanpoikaon reipastunut hurjasti ja isi kelpaa loistavasti.


Mutta me ei siis alettu huudattamaan vauvaa. Aika teki tehtävänsä tässäkin asiassa. Vaikka se silloin tuntui aika hullulta ajalta, ja sitä olikin. Jätkä heräili ekat puolitoistavuotta puolentunnin tunnin välein ja vain äiti kelpasi. Niin kyllä sen jaksoi ja poika valvottaa iskää jos on tarvis ( ja pikkusisko äiskää)

 

Hei, ikävä tilanne. Mutta sanoisin myös että annat isän vaan hoitaa. Vauva vaistoaa kyllä jos olet paikalla, kokeile lähteä kokonaan yöksi pois ja kysy vaan aamulla miten meni. Samalla lailla kun mummikin on hoitanut. Kun äitiä ei yksinkertaisesti ole saatavilla, onnistuu varmasti paremmin.

 

Hei, ikävä tilanne. Mutta sanoisin myös että annat isän vaan hoitaa. Vauva vaistoaa kyllä jos olet paikalla, kokeile lähteä kokonaan yöksi pois ja kysy vaan aamulla miten meni. Samalla lailla kun mummikin on hoitanut. Kun äitiä ei yksinkertaisesti ole saatavilla, onnistuu varmasti paremmin.

Mä ehdottaisin samaa. Eli rohkeasti vaan äiti "lomalle"!

 

Meillä esikoisen aikaan kaksi vuotta sitten oli sama tilanne, että isä ei kelvannut sitten just niin mihinkään muuhun kun leikkiin ja vaipan vaihtoon. Mies teki paljon töitä ja kotiin tullessaan siirtyi remonttihommiin, eli käytännössä oli illalla kyllä paikalla, muttei ollenkaan läsnä. Ja päivässä saattoi olla parhaimmillaan tunti kun poika isäänsä näki. Jo kolme nelikuisena poika "vierasti" isäänsä niin, että ei kelvannut syöttämään, tutittamaan jne.
Tietenkin miestä harmitti ja asialle yritettiinkin jotain tehdä, kuten se että vauva söi maitoa pullosta sitterissä ja minä aloin syöttämään ja lennossa sitten isä vaihtui siihen syöttäjän paikalle. Mutta mielestäni aika oli se joka parhaiten auttoi ja se että mies oikeasti pyrki olemaan läsnä pojan elämässä enemmän eikä vain joku hahmo joka asuu samassa taloudessa.
Niin on kyllä vieläkin, että isä ei kelpaa kaikkiin pojan tarpeisiin, yleensä vain minä kelpaan puhaltamaan pipiin ja yleensä mun pitää olla sitten mukana syömässä välipalaa jne. Mutta hyvin nuo pärjäävät varsinkin silloin kun olen pois paikalta.

Kuopuksen kanssa ei ainakaan vielä ole tullut tätä isän "vierastamista" mutta kun me jo oltiin viisaampa ja tiedettiin miten voi käydä, ei nyt aloitettu mitään remppaprojektia tai muuta kun kuopus on pieni vauva, isäntä edelleen tekee pitkää päivää töissä, mutta on viisastunut ja ottaa oikeasti osaa lastensa elämään.

Mutta aikaa ja hermoja varmasti hetken teilläkin vaatii ja varmaan ainakin kannattaa kokeilla että teette eka juttuja yhdessä, sitten isä tekee niitä kun olet vain paikalla ja lopulta vois onnistua ihan isän ja lapsenkin kesken.

 

mun veikkaus että tytöllä on nyt "äitivaihe" vaan menossa ja potee kovaa eroahdistusta iltaisin jos äiti ei tule hyssyttämään...menee ajan kanssa kyllä ohi.

elkää nyt hyvät ihmiset huudattako lasta 2 h niin että oksentaa! Mun mielestä lapsi kokee tällöin kyllä pahaa eroahdistusta...mä en henkilökohtaiseti edes pystyisi kuuntelemaan lapseni itkua montaa tuntia putkeen ainakaan silloin jos en itse tekisi kaikkeani rauhoitellakseni. eri asia tietty jos itkee minun tai isän rauhoitellessa (me kelvataan kummatkin samalla lailla toistaiseksi)

muoks: miksei äiti voi lasta hyssytellä jos on kerta kotona?? Jos äiti ei ole kotona niin varmasti rauhoittuu isän kanssa. Lapsi huutaa todennäköisesti sitä että kun äiti on paikalla niin ei voi ymmärtää että miksei äiti tule (aika karmaisevaa vauvan näkökulmasta, haistaa ja näkee äidin mutta äiti ei tule vaikka vauva kutsuu) jos äiti on poissa talosta niin ei haista äitiä jolloin rauhottuu isänkin kanssa. Näinhän teillä jo mummolassa käynyt, lapsi kyllä sopeutuu tilanteesen, mutta ei voi ymmärtää että jos äiti on paikalla nin miksei tule lohduttamaan.

no tämä nyt on minun mielipiteeni aisaan.

 

Meilläkin oli sama tilanne yhdessä vaiheessa, vaikka läsnäoleva isä meillä onkin. Mutta aika siihen auttoi, nykyään mies laittaa tytön aina nukkumaan kun on kotona.
Me ei siis huudatettu kyllä pitkiä aikoja, en kestä sitä kuunnella itse, vaan mies aina yritti mutta kun meni huudoksi niin minä sitten menin jatkamaan.

 

Kiitoksia jälleen vastauksista, vinkeistä ja mielipiteistä. On kiva kuulla, että muissakin perheissä on kamppailtu saman ongelman kanssa ja selvitty voittajina!

Meillä isä on kyllä vahvasti kiinni arjessa ja vauvan hoidossakin ihan alusta asti, joten varsinaisesta vierastamisesta ei ole kyse, vaan vain äidin suosimisesta nukutushommissa. Isä kyllä kelpaa kaikkeen muuhun ja on ihan tuttu ja turvallinen tyyppi muksulle.

Olen miettinyt itsekin tuota, että varmaan saisivat isän kanssa homman pelaamaan ihan mainiosti kunhan vauva olisi vakuuttunut siitä, että ovat kaksistaan eikä äiti ole missään nurkissa lymyilemässä. Reilun kuukauden päästä olenkin poissa kotoa yhden yön ja silloin viimeistään sitten saavat kokeilla kaksistaan pärjäämistä. Aikaisemmin se on onnistunut hyvin, mutta ennen ei isää olekaan syrjitty samalla tavalla.

labebelle sen verran, että viestisi tuntui jokseenkin syyllistävältä, vaikken tiedä haitko sitä tarkoituksellisesti. Lasta ei todellakaan huudateta tuntikausia vaan oksentaminen alkaa toisinaan jo parin minuutin jälkeen, kärsin itse samasta vaivasta. "miksei äiti voi lasta hyssytellä jos on kerta kotona??" Niin, siinäpä rohkaiseva kysymys. En tiedä sitten, josko kaikki muut äidit todellakin jaksavat, mutta itse olen toisinaan niin väsynyt yövalvomisista, arjen pyörityksestä ja vauvan kiukuttelusta, että jos isä tahtoo hoitaa lastaan ja auttaa nukutusrumbassa joinakin iltoina, ottaisin avun riemumielin vastaan.

Aloitettiin nyt sellainen rutiini, että isä viettää tytön kanssa aikaa iltaisin ennen nukkumaan menoa, lukevat kirjoja ja kuuntelevat musiikkia jne ja sitten, kun typy alkaa uuvahtaa, tulen minä nukuttamaan. Tällä nyt mennään hetki ja kokeillaan välillä, josko isä vaikka yllättäen kelpaisikin jonain iltana. Rohkaisevaa kuitenkin kuulla, että muillakin se on ollut ohimenevää..

 

Meillä oli tuollaisia vaiheita useita Välillä kelpasi vain äiti,sen jälkeen vain isä, parhaat kaudet oli niitä kun kelpasi kummatkin! Eli sanoisin olevan ihan normaali kehitysvaihe. Omien voimiesi rajoissa,jos vauva haluaa sinut nukuttamaan niin nukuta. Toki se kuulosti tosi hyvältä idealta että isä viettää iltaisin aikaa juuri ennen nukkumaanmenoa mutta ainakaan meillä en usko sen vaikuttaneen (isä osallistuu myös meillä normaalisti hyvin paljon) näihin kausiin.

Vieläkin,vaikka poika on 1v10kk tulee näitä vaiheita,useitakin päiviä kun äiti tai isä pelkästään kelpaa =) Aluksi tuntui itsestä pahalta, kun pojalle en yhtäkkiä enää kelvannutkaan auttamaan missään mutta nykyään osaan nauttia siitä
Ohimenevää se on kuitenkin.

 

hei ei ollut tarkoitus syyllistää, saattoi siltä vaikuttaa sillä olen allerginen sille että lasta koulitaan itkun kautta (mikä onneksi on lähes kaikkien mielestä vanhentunut ja vahingollinen tapa lasta kasvattaa), mutta näin ilmeisesti ei ole teillä kyse, vaikka hieman sellaisen kuvan sai tuosta kuvailemastasi parin tunnin huutokohtauksesta. Joskus kantsii aatella asioita ihan peruslogiikalla vaikka vaikeaa se on välillä kun parhaansa haluaa tehdä. Yllättävän fiksuja noi vauvat meinaa on eli lapsi kyllä vaistoaa jos äiti on lähimailla ja silloin jos äiti kutsusta huolimatta ei tule niin on kyllä aika hyvä itkun aihe...

Lapsille on normaalia kaivata äitiä eri tavalla kuin isää. Molemmat on yhtä tärkeitä, mutta hengissäsäilymisen kannalta äiti on olennainen (imetys mm.) joten siksi näitä kausia tulee. Ei kannata tapella vastaan vaan mennä niin että kaikilla on helpompaa ja vastata lapsen tarpeeseen.

Olen varma että lapsi hyväksyy isän hoitajaksi kun et ole lähimailla.

Tsemppiä =)