väärä lahja? mies kännissä? tämä on virallinen "VITUKS SE MÄN TÄÄKIN PÄIVÄ"-ketju

ja minäpä aloitan : kurkku kipeä, kuumeinen olo, mies töissä, muksut valittaa porkkanakakusta (kuka sitä h""in täytekakkua jaksaa aina vääntää?!), naapurissa tehdään remonttia

 

Lapsi ei asu mun kanssa..

 

Olen itkenyt viimeiset 4 h. Mieheni kuulemma vihaa tällaisia päiviä, kuulemma voisi kalenterista viivata yli tämän koko äitiempäivän. Kuulemma näytelmäpäivä. Mies on haastanut riitaa, huutanut, raivosiivonnut koko päivän, valittanut kuinka on väsynyt ja miten inhoaa riitelyä (jota vaan jatkaa ja jatkaa). On haukkunut minua äitinä ja kertonut, ettei tahdo nähdä naamaani.

Kukaan ulkopuolinen ei taatusti uskoisi miehestäni tällaista käytöstä. Hyvä näyttelemään. Oikeasti lähes tunteeton, dominoiva raivopää, jonka tunne-elämä pakko olla jotenkin häiriintynyt. Joskus kivakin, mutta kaikki tää paska jättää sen alleen.

 

ei jaksa taas mitään, tänäänkään..menen takaisin nukkumaan.

 

Olen itkenyt viimeiset 4 h. Mieheni kuulemma vihaa tällaisia päiviä, kuulemma voisi kalenterista viivata yli tämän koko äitiempäivän. Kuulemma näytelmäpäivä. Mies on haastanut riitaa, huutanut, raivosiivonnut koko päivän, valittanut kuinka on väsynyt ja miten inhoaa riitelyä (jota vaan jatkaa ja jatkaa). On haukkunut minua äitinä ja kertonut, ettei tahdo nähdä naamaani.

Kukaan ulkopuolinen ei taatusti uskoisi miehestäni tällaista käytöstä. Hyvä näyttelemään. Oikeasti lähes tunteeton, dominoiva raivopää, jonka tunne-elämä pakko olla jotenkin häiriintynyt. Joskus kivakin, mutta kaikki tää paska jättää sen alleen.

Voi kauheaa
Etkö voisi vain juosta ja kovaa lapset kainalossa?. Älä jää tuollaisen kamaluuden keskelle. Tsemppiä elämääsi!

 

Olen itkenyt viimeiset 4 h. Mieheni kuulemma vihaa tällaisia päiviä, kuulemma voisi kalenterista viivata yli tämän koko äitiempäivän. Kuulemma näytelmäpäivä. Mies on haastanut riitaa, huutanut, raivosiivonnut koko päivän, valittanut kuinka on väsynyt ja miten inhoaa riitelyä (jota vaan jatkaa ja jatkaa). On haukkunut minua äitinä ja kertonut, ettei tahdo nähdä naamaani.

Kukaan ulkopuolinen ei taatusti uskoisi miehestäni tällaista käytöstä. Hyvä näyttelemään. Oikeasti lähes tunteeton, dominoiva raivopää, jonka tunne-elämä pakko olla jotenkin häiriintynyt. Joskus kivakin, mutta kaikki tää paska jättää sen alleen.

Kuulostaa samalta kuin meillä ennen. Pariterapia ja yksilöterapia miehellä auttoi, sai purettua trauman mistä käytös johtui. Nyt menee hyvin? ei kannata luovuttaa jos rakastat, tehkää töitä suhteen eteen. Vaikeaa sekin on kun pitää katsoa peiliin mutta jos sen jaksaa, voi onnistua

 

Olen itkenyt viimeiset 4 h. Mieheni kuulemma vihaa tällaisia päiviä, kuulemma voisi kalenterista viivata yli tämän koko äitiempäivän. Kuulemma näytelmäpäivä. Mies on haastanut riitaa, huutanut, raivosiivonnut koko päivän, valittanut kuinka on väsynyt ja miten inhoaa riitelyä (jota vaan jatkaa ja jatkaa). On haukkunut minua äitinä ja kertonut, ettei tahdo nähdä naamaani.

Kukaan ulkopuolinen ei taatusti uskoisi miehestäni tällaista käytöstä. Hyvä näyttelemään. Oikeasti lähes tunteeton, dominoiva raivopää, jonka tunne-elämä pakko olla jotenkin häiriintynyt. Joskus kivakin, mutta kaikki tää paska jättää sen alleen.

Voi ei... Pääsisitkö edes hetkeksi vaikka jonnekin kävelylle tai johonkin irti tuosta tilanteesta, omaan rauhaasi?

 

jos et saa miestä lähtemään niin pakkaa kaikessa hiljaisuudessa laukut valmiiksi ja katoa ilman ennakkovaroitusta joutavanpäiväisen miehesi elämästä, ja vaihda puhelinnumerosi samalla, luulen että pärjäät itekses

 

Ei pitäisi valittaa mutta. Heräsin siihen kun mies kolisteli jotain. Sitten se kiroili lapsille jotain "jumalautaa" jne. SEn kuullessani mulla nousi jo sarvet päähän ja mun äitienpäiväfiilikset oli tasan siinä.
Ok, tulivat laulamaan ja tuomaan kortit ja pikku lahjan. Ei mitään ihmeellistä, en odottanutkaan enkä todellakaan välitä enää noista lahjoista tai tuleeko niitä. Mulle tärkein on fiilis, kortit ja nätti kukka.
Oli ainakin yrittänyt tehdä kakun, siis kaupan valmiista pohjasta. Tällä kertaa oli jopa ihan nätti kukkakin ja pöytä suhta siisti.
Sain pyytämäni ÄIdin kuppi-kupin kerrankin äitienpäivän kunniaksi pöytään. Kakku oli litimärkää ja ylimakeaa mutta tärkeintä oli että se oli tehty ja näytti kivalta. Kahvia maistoin ja meinasin sylkäistä samantien. Kamalaa myrkkyä ja kun kysyin niin sanoi että oli ostanut tummaa paahtoa?! Siis häh? Tummaa paahtoa osti sitten niinnkui "äitienpäivän kunniaksi", kysyin että miksi niin sanoi "että kun halusi kokeilla". Ok, osti siis myrkkykahvia kun tietää etten muutenkaan tykkää liian vahvasta ja ajatteli ihan äitienpäiväksi sitä keitää Ok. En tarttenu siis kahvia ollenkaan.
Oikeesti mä vihaan tota paskaläjää niin paljon että sais tunkee ne myrkkykahvinsa omaan nieluunsa kirosanojensa perään ja sais painua kasvatuslaitokselle joskus miettimän miten otetaan toisia huomioon ja ajatellaan joskus muutakin kuin sitä omaa napaa.
Ei mulla muuta,kiitos!

 

Toivoin, että voisimme jakaa äitienpäiväjuhlat useammalle päivälle. Tänään olisi käyty suvun vanhimman luona ja muuten kierretty mummut. Olisi ehtinyt hieman rentoutua itsekin ja nauttia omasta äitienpäivästä lasten kanssa. Väärin! Pakko kiertää pitkin maakuntaa juuri tänä päivänä, vaikka kyläily jää tunnin mittaiseksi/paikka. Sanoinkin omille lapsille, että sitten kun olette äitejä, nautitte päivästä itse ja juhlitaan mummin kanssa toisena ajankohtana.

 

Täällä ei mies muistanut koko päivää, heräsin itse lapsien kanssa ja tein aamutoimet. Joten ei poikennut mitenkään normipäivästä. Harmittaa ja itkettäähän se toisinaan, kun vois ees lapsille opettaa, että äitiä vois muistaa äitienpäivänä jotenkin, ettei niistä tulisi samanlaisia kusipäitä sitten omille vaimoilleen. Nyt otin jo hiukan kevyemmin, kuin aikasempina vuosina, jolloin ei ole myöskään muistanut. Osasin varautua tähän ja yritin kovettaa ajatukset, niin että Tää on ihan normi päivä, mutta silti itku ollu herkässä välillä. Itse oon kuitenki häntä muistanu lasten kanssa joka isäinpäivä. Tulevaisuudessa harkitsen kokonaan josko jättäis muistamatta, mutta ehkä vain lasten vuoksi haluan pitää sen yllä, että he oppis arvostamaan jollain lailla tuota merkkipäivää.

 

Toivoin, että voisimme jakaa äitienpäiväjuhlat useammalle päivälle. Tänään olisi käyty suvun vanhimman luona ja muuten kierretty mummut. Olisi ehtinyt hieman rentoutua itsekin ja nauttia omasta äitienpäivästä lasten kanssa. Väärin! Pakko kiertää pitkin maakuntaa juuri tänä päivänä, vaikka kyläily jää tunnin mittaiseksi/paikka. Sanoinkin omille lapsille, että sitten kun olette äitejä, nautitte päivästä itse ja juhlitaan mummin kanssa toisena ajankohtana.

Se on niin kaksipiippuinen asia tuokin.

Haikeana muistan niitä aikoja kun vielä niitä kierreltäviä paikkoja oli. Rakkaita muistoja.

 

hetkeks tähän kertoon miehen näkökulmaa siis joo ku ol ise mikä tahansa merkattu päivä ni sit sitä rupee miettiin liikaa itse. jo paljon etukäteen ja se pilaa sitä ehkäpä ku se ei ole sellanen spontaani juttu.

siis ku miettii liikaa sitä päivää jo etukäteen mut sit ku ei ookkaan sitä fiilistä vaik kuin yrittäis ni siit tulee ristiriita ja sellanen semi vituts vaik kuitenkin yrittäis parhaansa.
ku just sillon voi tullakin se huono päivä.

saatto olla hiukka nyt taas sekavaa settiä.

 

et joo ei sitä niinku tarvis näyttää sille toiselle kuitenkaan.

itsellä parempaan tapahtunu juurikin näissä "virallisissa juhlissa" Mut on siin vielkin sellasta nyt pitää tehdä näin ja näin fiilistä.

 

Ei pitäisi valittaa mutta. Heräsin siihen kun mies kolisteli jotain. Sitten se kiroili lapsille jotain "jumalautaa" jne. SEn kuullessani mulla nousi jo sarvet päähän ja mun äitienpäiväfiilikset oli tasan siinä.
Ok, tulivat laulamaan ja tuomaan kortit ja pikku lahjan. Ei mitään ihmeellistä, en odottanutkaan enkä todellakaan välitä enää noista lahjoista tai tuleeko niitä. Mulle tärkein on fiilis, kortit ja nätti kukka.
Oli ainakin yrittänyt tehdä kakun, siis kaupan valmiista pohjasta. Tällä kertaa oli jopa ihan nätti kukkakin ja pöytä suhta siisti.
Sain pyytämäni ÄIdin kuppi-kupin kerrankin äitienpäivän kunniaksi pöytään. Kakku oli litimärkää ja ylimakeaa mutta tärkeintä oli että se oli tehty ja näytti kivalta. Kahvia maistoin ja meinasin sylkäistä samantien. Kamalaa myrkkyä ja kun kysyin niin sanoi että oli ostanut tummaa paahtoa?! Siis häh? Tummaa paahtoa osti sitten niinnkui "äitienpäivän kunniaksi", kysyin että miksi niin sanoi "että kun halusi kokeilla". Ok, osti siis myrkkykahvia kun tietää etten muutenkaan tykkää liian vahvasta ja ajatteli ihan äitienpäiväksi sitä keitää Ok. En tarttenu siis kahvia ollenkaan.
Oikeesti mä vihaan tota paskaläjää niin paljon että sais tunkee ne myrkkykahvinsa omaan nieluunsa kirosanojensa perään ja sais painua kasvatuslaitokselle joskus miettimän miten otetaan toisia huomioon ja ajatellaan joskus muutakin kuin sitä omaa napaa.
Ei mulla muuta,kiitos!

Ensimmäinen lauseesi sen kertoo. Ei pitäisi valittaa.

 

No, mä oon krapulassa, mies lähti riidan päätteeks ryyppäämään, eksä eli lasteni isä ei muistanu mua millään lailla ja lapset riitelee eikä kään muistanu mua mitenkään.

 

Vauva 8kk korvatulehduksessa ja flunssassa, eli on jäänyt koko päivä vähän unholaan tässä huolehtiessa. Unohdettiin eilen käydä kaupassakin kokonaan.. No mies onneksi haki jätskiä huoltoasemalta ja keitettiin kahvit vauvan nukkuessa <3 Mutta kyllä toisen kipeily vie vähän oman fiiliksen :/

 

Meillä on ainakin pari äitienpäivää mennyt pieleen, mistä lie syystä pahimmat riidat ajoittuneet juuri niihin. Ei tänäänkään ihan putkeen mennyt. Tai oikeastaan alkoi jo eilen illalla mennä pieleen, mies joi minusta paljon enemmän kuin kotioloissa on suotavaa ja jankkasi humalaiseen tyyliin jostain pikkujutusta loppuillan. Ei olisi yhtään jaksanut sellaista kuunnella, joten se vei jo vähän tältäkin päivältä fiilistä etukäteen.

Tänään mies herätti minut ja lapsen ihan liian aikaisin. Lahjaa oltu paketoitu ja aika lailla hutiostos se oli, mutta en minä odottanutkaan mitään, joten en harmistunut. Sain mennä takaisin nukkumaan, mies jäi lapsen kanssa hereille. Ihan jees, mutta herättyäni en ollut kovin ilahtunut, kun lapsi oli syönyt aamupalaksi vain suklaata ja vessassa oli pienimuotoinen vedenpaisumus, kun lapsi oli käynyt yksin suihkussa ja ruiskuttanut vedet vessan puolelle.

Kävin myös kävelyllä tontillamme ja huomasin, että mies oli siirtänyt pari tuijaa naapurin tontin puolelle, vaikka rajamerkki oli siinä ihan vieressä, joten en ymmärrä, miten muka voi olla vahinko. Ei kiva, kun naapurin kanssa on muutenkin ongelmia. Lapsi ei halusi välttämättä jäädä äidilleni kyläilyn päätteeksi ja minua väsyttää vieläkin. Pitäisi tehdä vähän töitä, mutta ei jaksaisi.

Mutta ei sentään mitään suurta draamaa ja äitienpäivä on jo voiton puolella!

 

Meillä mies ei huomioi äitienpäivää, koska "et oo mun äiti" eikä ystävänpäivää, koska "et oo mun ystävä". Itkuksi aina menee nämä päivät...

 

Aamu ja päivä meni mukavasti, mutta nyt repes... Mies haukku mut lasten edessä valehtelijaksi kun tarkasti läksyjä ja intti kaunokirjoituksessa kynän nousuja väärin, yritin selittää asiaa..
Mä en niin tykkää, että mua AINA nimitellään riitojen yhteydessä ja lapset kuulee (mies tietää tän!)
Ei se vaan kunnioita mua yhtään. HUOH!

 

Miks mua äitinä nyt pitäs jotenkin juhlia? Olen itse halunnut lapseni - samalla sitoutunut sen tuomiin velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Mua ei tartte yhtenä päivänä julistaa jotenkin ylemmäksi olennoksi. Kun sitä en ole. Olen tavallinen, virheitä tekävä ihminen kuin kuka tahansa.

Sitten kun vielä lukee että jotkut kilahtelee milloin mistäkin kun ei oo oikeaa kakkua tai mies ei muista tai tai. TOki toista täytyy muistaa. Mutta senhän pitäs olla ihan arkea. Puolisot kunnioittaa ja muistaa toisiaa arjessa. Samoin vanhemmat lapsiaa ja lapset vanhempiaan.

Nämä päivät ON TEENNÄISIÄ. Todella sellaisia. Olis vaikka mieluummin kevään juhla, sinällään on toki kiva jos läheiset kokoontuu yhteen viettämään aikaa jne.

 

No, mä oon krapulassa, mies lähti riidan päätteeks ryyppäämään, eksä eli lasteni isä ei muistanu mua millään lailla ja lapset riitelee eikä kään muistanu mua mitenkään.

Minkä vitun takia exän ois pitäny muistaa sua yhtään millään tavalla????

 

No, mä oon krapulassa, mies lähti riidan päätteeks ryyppäämään, eksä eli lasteni isä ei muistanu mua millään lailla ja lapset riitelee eikä kään muistanu mua mitenkään.

no ei sen tarttekaan sua muistaa:O

 

Lahjaa ei ollu ostettu ja mies jäi taas kiinni viestittelystä kakkosnaisensa kanssa, vaikka suhteen piti olla ohi. Kumpikaan ei sitten pystynyt keskittymään omaan perheeseensä edes äitienpäivänä. Mahtavaa!

 

[QUOTE="okei";29889447]

Nämä päivät ON TEENNÄISIÄ. Todella sellaisia. Olis vaikka mieluummin kevään juhla, sinällään on toki kiva jos läheiset kokoontuu yhteen viettämään aikaa jne.[/QUOTE]

Nämä on niin outoja kommentteja aina lukea. Eikös susta ole hienoa juhlia sitä että sulla on ne lapset ja saat olla äiti? Se mitään yli-ihmiseksi korottamista ole.