Välillä mä mietin, millaista tämä elämä oliskaan...

...jos olisi terveet lapset. Jos tämä arki olisi muuten samanlaista, mutta lapset olisivat perusterveitä, niin herrajumala kun olisi helppoa. Ei sitä osaa oikein edes ajatella, mutta kun mietin että jäisi pois kaikki saakelin rumba sairaalan ja kodin välillä, kaikki huoli, kaikki, niin osaisko sitä enää lainkaan ollakaan?

Ok, jos lapset olisivatkin terveitä, niin voisihan sitä olla jotain muunlaista ongelmaa. Mutta ajattelin nyt että mikäli lähtökohtaisesti olisi sama tilanne muuten, mutta ilman sairauksia.

Välillä munkin on pakko marista. Kun välillä mua väsyttää. Välillä väsyttää ihan pelkästään huolikin, kun pitää miettiä aina jotain. Aina on jotain oiretta minkä aiheuttajaa ei tiedetä, aina on jotain kipuja pienellä, mitä ei voi itse helpottaa.

Helpotti kun sai purkaa tuntojaan. Mä niin harvoin valitan, että kai mullakin on oikeus joskus väsähtää hetkeksi... Viime yöllä täällä itki sekä meidän esikoisemme että minä.
Hänellä kun viimeisin uusi juttu on polvien yliojentuvuus mikä tekee hänelle kovia kipuja (lihaksiin kaiketi). Jalkakipuja on huudettu jo pitkään. Nyt viimeyönä sitten huudettiin käsiäkin, että kyynärpää, ranne ja sormet särkee. Ja poika KIRKUI että sattuusattuusattuu
Enkä minä voi helpottaa mitenkään.
Pitänee hakea jotain tujumpaa kipulääkettä.

|O |O - noi on nyt haukotuksia |O

 

:hug:

 

:hug:

:flower:

Eilen tuli postissa aika fysioterapiaan. Toivottavasti siitä ois apua edes tähän vaivaan. Säälittää tuo pieni NIIN paljon :'(

 

:hug:

Pikkuiselle kivuttomia öitä toivon jatkoon, toivottavasti apu löytyy...

 

:hug: voimia sinne. Tottakai saa nurista, ei asioita saa sisälleen padota! Kyllähän äidillä on täysi oikeus väsyä siinä missä muillakin.

 

:hug:

:flower:

Eilen tuli postissa aika fysioterapiaan. Toivottavasti siitä ois apua edes tähän vaivaan. Säälittää tuo pieni NIIN paljon :'(

Toivottavasti löytyy apuja. Miun siskollani oli myös noita jalkakipuja.

 

:hug:

Pikkuiselle kivuttomia öitä toivon jatkoon, toivottavasti apu löytyy...

Kiitos. Ton fyssarin varaan on laskettu niin paljon toiveita että ei se täti taida sitä itse tietääkään...

 

On sulla oikeus valittaa,jos oloa helpottaa. :hug: Toivottavasti fysioterapiasta löytyy apua lapselle

 

:hug: voimia sinne. Tottakai saa nurista, ei asioita saa sisälleen padota! Kyllähän äidillä on täysi oikeus väsyä siinä missä muillakin.

:flower: Yleensä sitä jaksaa ihan hyvin, mutta tulee aina välillä semmosia "MIKSI?" -mietteitä. Miksi nuo pienet eivät saaneet syntyä terveinä. Ja sitten ihan sikamaisen voimaton olo, kun toiseen koskee niin kovasti, etkä voi mitenkään auttaa

 

voimia! mäkin mietin välillä miten helppoa oliskaan jos ei olis noita allergioita pienellä... ettei menis viikkoja uuden yhden lajin ruokavalioon ottamiseen ja kaikki oiretarkkailut yms.

 

Mutta se on valittettavasti niin, että jos lapset olis terveitä niin et sä edes tietäisi minkälaista se elämä voisi olla niiden sairaiden lasten kanssa. Eli elämä ei tuntuis varmaan helpommalta, kun ei olisi sitä vertailukohtaa.
Marista saat kyllä silti Samat fiilikset oli kyllä täällä viime yönä.

Itse mietin sitä, että jos me nyt saadaan terve vauva, niin tuntuukohan sen hoito sitten ihan oudolta tuon kuopuksen jälkeen :ashamed:

No toi on ihan totta kyllä. Mistäs mä tietäisin sitten tätä asian toista laitaa...

Toivottavasti teille tulee terve vauva. Ja kaiketi siihenkin hoitamiseen tottuu :heart:

 

voimia! mäkin mietin välillä miten helppoa oliskaan jos ei olis noita allergioita pienellä... ettei menis viikkoja uuden yhden lajin ruokavalioon ottamiseen ja kaikki oiretarkkailut yms.

Kyllä se riesa on pienikin "riesa" ja tuo oman lisänsä arkeen. Että mieluummin eläisi ilman. Mutta minkäs teet :/

 

en voi sanoa että tiedän miltä susta tuntuu, mulla ei ole sillä tavalla sairaita lapsia, mutta kaikilla kuitenkin on jonkinlainen tuleva diagnoosi.... Pojalla ADHD, tytöllä dyspraxia, ja pikkupojalla infektioastma. Tuntuu siltä et koko ajan pitää juosta lääkärillä tai terapialla....

:hug: :hug: :hug: sinnepäin

 

nii... ku tolla11kklla on 9 ruoka-ainetta sallittuja. lääkärin mukaan menee näinki jonku ajan ok,eli saa joka ruokaympyrä ryhmää... olis niin helppoo vaan antaa tavallisia juttuja ja tavan ruokaa. ja ku kaikki yrittää tunkee eri ruokia suuhun, isomummo täytekakkua ja mummi tikkaria :headwall:

 

en voi sanoa että tiedän miltä susta tuntuu, mulla ei ole sillä tavalla sairaita lapsia, mutta kaikilla kuitenkin on jonkinlainen tuleva diagnoosi.... Pojalla ADHD, tytöllä dyspraxia, ja pikkupojalla infektioastma. Tuntuu siltä et koko ajan pitää juosta lääkärillä tai terapialla....

:hug: :hug: :hug: sinnepäin

:hug: Kyllä mä uskon että se rumba rasittaa ihan yhtä tehokkaasti vaikkei kyse olisikaan hengenvaarasta joka kerta. Eihän meilläkään ole. Mutta silti se...no rasittaa. Ja mä en jaksais nyt enää yhtään helvetin paperiakaan täyttää. Mua ei vaan huvittais. Ei ollenkaan. Vaan pakko se on :headwall:

 

nii... ku tolla11kklla on 9 ruoka-ainetta sallittuja. lääkärin mukaan menee näinki jonku ajan ok,eli saa joka ruokaympyrä ryhmää... olis niin helppoo vaan antaa tavallisia juttuja ja tavan ruokaa. ja ku kaikki yrittää tunkee eri ruokia suuhun, isomummo täytekakkua ja mummi tikkaria :headwall:

Kivat mummuset!

Meillä on sukulaisista tullut nyt ihan turhankin varovaisia... Tai silleen että eilenkin kun olin itse ratsastamassa ja esikoinen oli mukana, niin hän jäi sitten mummu(puolensa) kanssa siksi aikaa kun minä ratsastin. Niin mummunen sitten oli hädissään kun palasimme että "hän ajeli tossa tolla kuorma-autolla vähä lujaa ja sitten tuli yskäkohtaus. mä sitten otin sen auton pois ja laitoin huilimaan" :heart:

Ja juhannuksena kummitäti oli huolissaan kun toinen pojista puuskuttaa kuumalla niin paljon.

...mä en taida itse ees huomata noita enää kun katon niitä joka päivä.

 

en voi sanoa että tiedän miltä susta tuntuu, mulla ei ole sillä tavalla sairaita lapsia, mutta kaikilla kuitenkin on jonkinlainen tuleva diagnoosi.... Pojalla ADHD, tytöllä dyspraxia, ja pikkupojalla infektioastma. Tuntuu siltä et koko ajan pitää juosta lääkärillä tai terapialla....

:hug: :hug: :hug: sinnepäin

:hug: Kyllä mä uskon että se rumba rasittaa ihan yhtä tehokkaasti vaikkei kyse olisikaan hengenvaarasta joka kerta. Eihän meilläkään ole. Mutta silti se...no rasittaa. Ja mä en jaksais nyt enää yhtään helvetin paperiakaan täyttää. Mua ei vaan huvittais. Ei ollenkaan. Vaan pakko se on :headwall:

Koko se paperisota.... Ja nyt kesällä kun kaikki seisoo paikoilleen kun kaikki ovat lomalla. Turun seudulla ei ole kun pari ruotsinkielistä puheterapeuti, ja niillä talvisin ihan täynnä, tyttö saa sit kesällä terapia, maksulappu ei ole vaan näkyny... Eilen soitin sit ja kysyin missä se viipyy kun on puoltoistkuukautta kun laittoin paperit sisään, se nainen joka päättää näistä asiosta on vielä kolme viikkoa lomalla.... Et saa nyt nähdä jos tyttö saa ollenkaan puheterapia.

Sama kävi pojan tuen kanssa, piti lähetä suoraan sairaalasta kelaan se lappu, mut kun eilen kävin kysymässä kelassa ei siellä ollutkaan todistusta. No soitin sairaalan, lastenpolikliniikka kiinni vielä tän viikkon...

 

Valita pois vaan. Tama on justiinsa sopiva paikka valittamisille. :hug:

Mulla on 6 ihan perustervetta lasta, ja kun esim sun juttuja lukee,opin ma ainakin arvostamaan sita itsestaanselvana pitamaani terveytta hurjasti enemman.

Toivottavasti terapiasta loytyy apua edes jonkin verran.

 

en voi sanoa että tiedän miltä susta tuntuu, mulla ei ole sillä tavalla sairaita lapsia, mutta kaikilla kuitenkin on jonkinlainen tuleva diagnoosi.... Pojalla ADHD, tytöllä dyspraxia, ja pikkupojalla infektioastma. Tuntuu siltä et koko ajan pitää juosta lääkärillä tai terapialla....

:hug: :hug: :hug: sinnepäin

:hug: Kyllä mä uskon että se rumba rasittaa ihan yhtä tehokkaasti vaikkei kyse olisikaan hengenvaarasta joka kerta. Eihän meilläkään ole. Mutta silti se...no rasittaa. Ja mä en jaksais nyt enää yhtään helvetin paperiakaan täyttää. Mua ei vaan huvittais. Ei ollenkaan. Vaan pakko se on :headwall:

Koko se paperisota.... Ja nyt kesällä kun kaikki seisoo paikoilleen kun kaikki ovat lomalla. Turun seudulla ei ole kun pari ruotsinkielistä puheterapeuti, ja niillä talvisin ihan täynnä, tyttö saa sit kesällä terapia, maksulappu ei ole vaan näkyny... Eilen soitin sit ja kysyin missä se viipyy kun on puoltoistkuukautta kun laittoin paperit sisään, se nainen joka päättää näistä asiosta on vielä kolme viikkoa lomalla.... Et saa nyt nähdä jos tyttö saa ollenkaan puheterapia.

Sama kävi pojan tuen kanssa, piti lähetä suoraan sairaalasta kelaan se lappu, mut kun eilen kävin kysymässä kelassa ei siellä ollutkaan todistusta. No soitin sairaalan, lastenpolikliniikka kiinni vielä tän viikkon...

Joo, just tommosta hemmetin sekavaa touhua aina joka paikassa :headwall:

Mulle sanottiin sentäs nyt ihan suoraan että jos ei fyssarista kuulu mitään parin viikon sisällä niin ala pommittaa sitä, kun "näin kesäaikaan meillä on kaikki vähän sekaisin, ja onpahan noita papereita mennyt hukkaankin..."
No, ihme kyllä, se aika tuli nyt kuitenkin meille asti ilman hätyyttelyjä.

 

Valita pois vaan. Tama on justiinsa sopiva paikka valittamisille. :hug:

Mulla on 6 ihan perustervetta lasta, ja kun esim sun juttuja lukee,opin ma ainakin arvostamaan sita itsestaanselvana pitamaani terveytta hurjasti enemman.

Toivottavasti terapiasta loytyy apua edes jonkin verran.

:flower:

On se hyvä että mun valittamisistani on hyötyäkin

 

Hiukan tiedän teidän arjesta, sillä meillä vanhempi poika huutaa myös polviaan aika usein öisin ja 5-v neuvolassa asiasta puhuttiin niin heti saatiin aika fysioterapeutille joka karkoittaa tilannetta että mistä johtuu. Kerran on käyty jo ja ens kuun alussa mennään toisen kerran ja sit mietitään mitä jatkossa. Ja elokuun lopulla mennään lääkäriin jotta saatais maksusitoumus vielä toimintaterapeutille niin se tekee oman arvionsa. Jospa sais apua kans koska ei ne voi olla pelkästään kasvukipuja.
Jaksamista teille :hug: :hug:

 

Hiukan tiedän teidän arjesta, sillä meillä vanhempi poika huutaa myös polviaan aika usein öisin ja 5-v neuvolassa asiasta puhuttiin niin heti saatiin aika fysioterapeutille joka karkoittaa tilannetta että mistä johtuu. Kerran on käyty jo ja ens kuun alussa mennään toisen kerran ja sit mietitään mitä jatkossa. Ja elokuun lopulla mennään lääkäriin jotta saatais maksusitoumus vielä toimintaterapeutille niin se tekee oman arvionsa. Jospa sais apua kans koska ei ne voi olla pelkästään kasvukipuja.
Jaksamista teille :hug: :hug:

Tää meidän kipuilija on 2v7kk ja sanottiin tosiaan että polvet on yliojentuvat. En tiedä nyt että miten meillä ton fyssarin kanssa jatkossa, käydäänkö aina siellä vai ihan joskus vaan ja tehdään kotona harjoituksia.

Tämä on nyt meidän uusin vaiva, ja on jotenkin... no, merkillistä, että vaikka tällä pojalla on synnynnäinen sydänvika, niin se häiritsee häntä miljoona kertaa vähemmän kuin nuo kivut jaloissa (ja nyt käsissäkin??).

 

Vasta pohdiskelin itsekin että oisin varmaan täysin eri ihminen jos en olisi lähes koko elämääni eläny kipuhelvetissä.. pistää nöyräksi mutta toisinaan kapinoimaan.

Onneksi lapsella on toistaiseksi vain ruoka-aineallergiat jotka suurella todennäkösyyellä helpottaa siellä parin kolmen vuoden iässä. -tai niin lekurit on ainaki sanoneet.

jaksamisia jokaiselle huolineen.

MendedHearts: toivottavasti saatte apua fysioterapiasta!! -itellä ikävä kyllä vähän sellainen mielikuva että sinne tyrkätään kun ei muuta keksitä. Mutta jos hyvä tyyppi osuu kohdalle niin osaa opastaa eteenpäin ellei pysty auttamaan!!

 

Vasta pohdiskelin itsekin että oisin varmaan täysin eri ihminen jos en olisi lähes koko elämääni eläny kipuhelvetissä.. pistää nöyräksi mutta toisinaan kapinoimaan.

Onneksi lapsella on toistaiseksi vain ruoka-aineallergiat jotka suurella todennäkösyyellä helpottaa siellä parin kolmen vuoden iässä. -tai niin lekurit on ainaki sanoneet.

jaksamisia jokaiselle huolineen.

MendedHearts: toivottavasti saatte apua fysioterapiasta!! -itellä ikävä kyllä vähän sellainen mielikuva että sinne tyrkätään kun ei muuta keksitä. Mutta jos hyvä tyyppi osuu kohdalle niin osaa opastaa eteenpäin ellei pysty auttamaan!!

Jos se ei auta niin ryhdytään kai kuvailemaan.
Meidät laitettiin onneksi tonne keskussairaalaan suoraan, siellä on ainakin tietotaitoa, mitä oon törmännyt noihin fyssarin vierailuihin neuropuolella.
Että osaavat tosiaan laittaa sitten eteenpäin jos ei apua löydykään jumppaamisesta...

 

Tämä on nyt meidän uusin vaiva, ja on jotenkin... no, merkillistä, että vaikka tällä pojalla on synnynnäinen sydänvika, niin se häiritsee häntä miljoona kertaa vähemmän kuin nuo kivut jaloissa (ja nyt käsissäkin??).

No kyllä meilläkin häiritsee lasta tällä hetkellä miljoona kertaa enemmän ruoka-aineiden aiheuttama kutina tai mahakivut, kuin mikään tuohon maksansiirtoon liittyvä juttu. Ei se onneksi jää miettimään, että silloin vuosi sitten oli muuten paljon pahempi olo, kun oli just leikattu.

Ja eihän noilla ole mitään vertailukohtaa. Kun ei ole ollut missään vaiheessa terve, niin tavallaanhan siihen olotilaan tottuu. Tai siis ne uudet jutut häiritsee aina enemmän, kun ne on uusia eikä niihin ole tottunut. Eikä onneks kaikki pysyvät jutut aiheuta kipua samalla tavalla.

Näinhän se on. Ja kun aina tietyt jutut pistää väsyttämään yms. niin ei ne ole lapsellekaan mitenkään merkillisiä asioita enää, kun aina on ollut niin.

Kipuun vaan ei totu, tätä on nyt ollut jo jonkin aikaa tätä kipuilua. Eikä siihen kyllä pitäisi tottuakaan. Pitää varmaan soitella jotain tujumpaa lääkettä. Eikä se jokailtainen suppoilukaan voi kovin terveellistä kyllä olla....