Välillä poden vauvakuumetta, välillä tuntuu etten sittenkään jaksa toista??!!

Moi kaikille ja hyvää juhannusta!

Ajattelin tässä kirjoitella aiheesta "toinen lapsi, kyllä vai ei". Meidän poika on nyt 1 v 10 kk ja välillä poden ihan kamalaa vauvakuumetta: haaveilen kasvavasta vatsasta, synnytyksestä, vauvan saamisesta rinnalle syntymän jälkeen, imetyksestä jne. ja siitä ajatuksesta että esikoisella olisi sisarus ja tulevaisuudessa leikkikaveri. Ja että jos nyt lähiaikoina tulisin raskaaksi niin lapsille ei tulisi kamalan isoa ikäeroa.

Mutta sitten se toinen puoli. Epäilyttää, että jaksanko taas aloittaa kaiken vauvarumban alusta: yöherätykset, imetykset, kiinteiden aloitukset, vatsavaivat, esikoisen mahdollinen mustasukkaisuus jne. Jaksanko minä kahden kanssa??? Tämä kysymys vaivaa vaan mieltäni, toisaalta haluaisin vauvan, toisaalta oma jaksaminen mietityttää.

Onko täällä kenelläkään samanlaisia ajatuksia? Tämä asia todella mietityttää ja ahdistaakin minua välillä. Mietinkö liikaa, pitäisikö vaan antaa mennä ja elämän kuljettaa ja ottaa vastaan mitä tulee eikä etukäteen miettiä omaa jaksamista liikaa? Kun toisen joka tapauksessa joskus haluaisin. Kertokaa omia ajatuksianne, onko muilla tällaisia ajatuksia?

 

Tuo teksti oli kirjoitettu ihan kuin minun ajatuksista. Mie olen miettinyt ja paljon samaa asiaa ! Ehkäpä juuri liikaakin. Jos vaan uskaltaisi antaa asioiden mennä omalla painollaan, kai niitä voimia aina jostain itsestään löytää?! :saint:

Meillä yksi lapsi jolla ikää nyt 1v 3kk ja vauvakuume kova :heart:

 

Ja aivan kuin minunkin "kynästä" tuo tekstisi! Lapsemme on nyt 1v 2 kk ja olemme päättäneet miehen kanssa että teemme päätöksen toisesta lapsesta kesän jälkeen; jos silloin tuntuu että lapsi saa tulla niin yritetään, jos ei niin sitten teemme tietoisen päätöksen että lapsiluku saa jäädä yhteen. Tuntuu todella rankalta ajatuskin vauvasta ja uhmaikäisestä, toisaalta emme halua lapsille kovin suurta ikäeroa jos toisen lapsen saamme. Poden huonoa omaatuntoa että jos lapsemme ei saa sisarusta kun itse olen todella onnellinen sisaruksistani nyt (lapsena tappelimme koko ajan, hehee) ja että itsekkäistä syistä en hänelle sisarusta suo, toisaalta mietin että mitä jos mustasukkaisuutta tulee paljonkin niin olenko sitten huonompi äiti tuolle ihanalle esikoiselle, kun hänelle ei ole aikaa enää niin paljon ja olenko hänelle vihainen mustasukkaisuudesta yms. Ehkä minäkin mietin asioita liikaa, ja juuri sen takia haluan pian tehdä sen lopullisen päätöksen toisesta lapsesta ettei sitä tarvitse sitten enää miettiä ja voidaan suunnitella elämää yhden lapsen kanssa (kodin koko, auton koko tvs. asiat). Voihan mieli toki muuttua muutaman vuoden päästä ja mikä sitä sitten estää yrittämästä toista, mutta olisi kiva saada itselle asia päätettyä kuitenkin nyt, ettei sitä tarvitse puida kerran viikossa miehen kanssa Vauvakuume on välillä kova, mutta suurimman osan aikaa sitä ei kyllä edes ole.

 

Samanlaisia ajatuksia myös täällä. Meillä tyttö 2v 5kk ja tapauksena ylivilkas. Lisätään vielä, että isällä on AD/HD, psoriasis ja selkä vaivaa. Käytännössä siis minulla on kaksi hoidetttavaa jo nyt ja mahdollisen toisen lapsen myötä kolme.

Toisinaan tuntuu, että toinen lapsi olisi tervetullut ja toivoo raskautta. Ollaan joulusta saakka yritetty, mutta ei ole tärpännyt tai sitten ovat meneet heti kesken. Toisaalta ajattelee, että onhan tuossa viliskantissa ihan tarpeeksi. Sitten siihen päälle vielä ajatus omasta jaksamisesta fyysisesti, koska alkaa ns. tuota ikää jo okemaan. En välttämättä jaksaisi saada lasta jossain 35 ikävuoden kieppeillä. Tähän nykyiseen asuntoon kyllä mahdutaan vielä pari vuotta, vaikka meillä olisikin kaksi lasta.

Aika sekavaa taisi olla, mutta toivottavasti ymmärrätte pointtini.

 

Itse joskus ajattelin samoja asioita,mutta vauvakuume oli niin kova että annettiin sitten toisen tulla ja lapsille tuli ikäeroa 1v7kk =) Nyt poika on 3-v ja tyttö 1v6kk ja hyvin olen jaksanut. On ihanaa katsella,kuinka sisarukset ovat kuin paita ja peppu,kun touhuavat yhdessä ja suorastaan nauttivat toistensa seurasta. Tosin erotuomarinakin saa olla päivittäin Tavallaan itsekkin olen kolmen lapsen yksin huoltaja,kun mies ei juuri osallistu kodin tai lasten hoitoon :/ ja on muutenkin aika passuuttavaa tyyppiä..

Eli jos teillä on kova vauvakuume,niin antakaa toisen vaan tulla Loppujen lopuksi se vauva aika kiinteiden aloituksineen ym. on nopeammin ohi kuin uskoisikaan. Ainakin itsestä tuntuu siltä. Ja tämä pikkusisko alkoi nukkumaan yötkin jo 2kk ikäisenä joten kauheaa valvomistakaan ei ollut toisin kuin koliikista kärsivän esikoisen kanssa oli. Mustasukkaisuutta alussa oli,mutta pahin vaihe meni jo 1-2 viikossa. Sekin tosin on varmaan aika yksilöllistä.

Toivottavasti tästä oli edes vähän hyötyä =)

 

Ja aivan kuin minunkin "kynästä" tuo tekstisi! Lapsemme on nyt 1v 2 kk ja olemme päättäneet miehen kanssa että teemme päätöksen toisesta lapsesta kesän jälkeen; jos silloin tuntuu että lapsi saa tulla niin yritetään, jos ei niin sitten teemme tietoisen päätöksen että lapsiluku saa jäädä yhteen. Tuntuu todella rankalta ajatuskin vauvasta ja uhmaikäisestä, toisaalta emme halua lapsille kovin suurta ikäeroa jos toisen lapsen saamme. Poden huonoa omaatuntoa että jos lapsemme ei saa sisarusta kun itse olen todella onnellinen sisaruksistani nyt (lapsena tappelimme koko ajan, hehee) ja että itsekkäistä syistä en hänelle sisarusta suo, toisaalta mietin että mitä jos mustasukkaisuutta tulee paljonkin niin olenko sitten huonompi äiti tuolle ihanalle esikoiselle, kun hänelle ei ole aikaa enää niin paljon ja olenko hänelle vihainen mustasukkaisuudesta yms. Ehkä minäkin mietin asioita liikaa, ja juuri sen takia haluan pian tehdä sen lopullisen päätöksen toisesta lapsesta ettei sitä tarvitse sitten enää miettiä ja voidaan suunnitella elämää yhden lapsen kanssa (kodin koko, auton koko tvs. asiat). Voihan mieli toki muuttua muutaman vuoden päästä ja mikä sitä sitten estää yrittämästä toista, mutta olisi kiva saada itselle asia päätettyä kuitenkin nyt, ettei sitä tarvitse puida kerran viikossa miehen kanssa Vauvakuume on välillä kova, mutta suurimman osan aikaa sitä ei kyllä edes ole.

Tämä taas kuin minun kynästä Oikeesti, ihan samanlaisia ajatuksia myös minulla. Meillä tyttö vasta reilu vuoden ikäinen, mutta aivan samoja ajatuksia käyn minäkin läpi ja juuri tuota ajattelen, että jotenkin itseä helpottaisi se, että päätöksen tekisi suuntaan tai toiseen, sillä täälläkin tulee asiaa pohdittua harva se päivä.

Mutta ehkä ne asiat kuitenkin selkiytyisi ilman sen kauheampaa pähkäämistä, mutta minkäs itselleen tekee...

 

Kiitoksia vastaajille! Kiva lukea, että en ole ainoa, joka pohtii ja empii tätä asiaa. Onhan nää isoja asioita, että on kai sen luonnollista, että mietityttää. Meillä poika on vasta viime aikoina ruvennut nukkumaan yöt heräämättä, tähän asti on alkuyöstä herännyt aina kaks kertaa eikä ole osannut nukahtaa itsekseen vaan aina on äidin pitänyt tulla rauhoittelemaan. Nytkin saattaa herätä istumaan unen pöpperössä, mutta osaa itse jatkaa unia tai riittää kun sanon, että nyt nukutaan. Ja kyllä yhtämittaiset unet tuntuu itsestä nyt niin ihanalta, että en sanoin voi kuvata. Nautin nyt kun saa itsekin nukkua, mutta vauvan myötähän tuo asia taas muuttuisi. Luulen, että meilläkin saattaisi jo olla toinen lapsi tai ainakin oltais yritetty, jos ekan yöt olis olleet rauhallisempia. Mutta univelka on aika hyvä vauvakuumeen "tappaja".

 

Mun pään sisällä käydään samaa kyllä-ei taistelua. Olis ihanaa lapsemme 1v3kk kannalta pieni ikäero, mutta oma jaksaminen pohdituttaa todella. Lisäksi tuo neitseellinen sikiäminen ei liene mahdollista ja meillä seksielämää ei ole, koska en jaksa ajatellakaan asiaa työpäivän, lapsen hoidon ja kotitöiden jälkeen. eipä ole muutakaan sosiaalista elämää.. Mutta on ihana lapsi.

 

Ei enää vauvoja meidän perheeseen. Yksi riittään ikää 1,9 kk.
Mulle tulee vieläkin huono-olo, kun nään raskaana olevan naisen.
Sen verran rankkaa oli raskausaika. Ei pahoinvointeja yms sellaista vaan ihan muuta.
Ikääkin jo sen verran ettei enää toista kierrosta huvita valvoa eikä muutakaan vauvoihin liittyvää. Pikkumies on mitä ihanin, mutta toista en samanlaista en nyt tähän hetkeen kaipaa. Ehkä muutaman vuoden päästä. Mulla on periaate etten halua kahta vaippaikäistä
samaanaikaan.

B)

 

Kerronpa vielä minäkin ajatukseni asiasta. Joskus ajattelimme ettemme ehkä haluaisi lapsia ollenkaan. Mieli onneksi muuttui sen suhteen ja myös jälkikasvua saimme =) Seuraava ajatus oli, että yksi riittää kun jo ikääkin lähemmäs neljää kuin kolmeakymmentä, mutta niinpä on ajatukset muuttuneet senkin asian suhteen eli lisää saa tulla jos on tullakseen! Tyttö nyt 1 v 8 kk. Aurinkoinen tyttö ollut koko ajan ja n. 2 kk asti nukkunut hyvin yönsä.

Jos meille toinen lapsi suodaan niin elämme tilanteen mukaan. Mies viettää kaiken liikenevän vapaa-aikansa tyttären kanssa, osallistuu kotitöihin ja muutenkin tasapuolisesti osallistumme kaikkeen. Puoli tosissaan mies on todennut että haluaisi kolme lasta nyt kun on vauhtiin päästy B)

 

Täälä myös ajatukset seilaa laidasta laitaan. Esikoinen on tällä hetkellä 1v 7kk ja jo "iso poika". Yhtenä hetkenä sitä miettii vaaleanpunaisia vauva-haaveita ja seuraavana hetkenä toteaa että hullu sitä on pakko olla kun edes miettii jos sitä toinen lapsi tulisi.
Meillä ehkäisy on ollut pois käytöstä joulukuusta asti. Välillä tulee olo, että pistän homman jäihin ja käyn hakemassa vaikka pillerit, mutta en sitä ole vielä tehnyt. Jos sattuu olemaan tilanne, että voisi olla mahdollista olla raskaana, mielessä risteilee asioita. Yhdellä hetkellä sitä on kauhusta jäykkänä mahdollisuudesta että olisi raskaana, mutta hetkenpäästä sitä miettii jo onnellisena, että ehkä miellä pian on kaksi ihanaa tuhisiaa ja touhottajaa :heart:

Sekavaa. Tärppäisi jos on tärpätäkseen, ei tartteisi enää miettiä ollakko vai eikö olla ja soutaa ja huovata ajatustensa kanssa.

 

Ihan saman asian kanssa olen pähkäillyt ja miehenkin kanssa puhuttu. Oikeasti itseltä vauvakuume jo vähän meni, mutta voi se uudestaankin tulla. Esikoinen noin 16 kk ja jonkin aikaa on asiaa jo mietitty. Itselläni jäi traumoja synnytys ajasta, siinä oli komplikaatioita ja toipuminen siitä on ollut pitkä. Eka raskauskin oli aika rankka, lisäksi harmittaa kun tuli syötyä silloin liikaa masennukseen. Kroppa meni huonoon kuntoon, nyt kun olen pikkuhiljaa saanut läskejä pois ja kuntoa kohotettu, en haluaisi "pilata" sitä kaikkea. Toisaalta taas ajattelee, että jos se toinen kuitenkin joskus tulee niin onko parempi ajoissa eikä odottaa esikoisen uhmaikää. Tosin esikon uhmaikä alkaa olla pian jo ovella että se siitä. Toisaalta pelkään kovasti oman terveyteni. Vaikka heti esikoisen syntymän aikoihin ja sen jälkeen päätin etten ikinä enää lähde tähän rääkkiin, niin silti olen nyt miettinyt että toinenkin tarvisi olla. Välillä kun olen jostakin miehelleni vihainen , olen varma ettei ikinä toista tule tms.

 

16 kk poitsukka ja vauvakuume on ajankohtainen asia myös meidän perheessä.. :wave:
ukolta juuri eilen kysyin että jaksaako todellisuudessa kun on kaksi ja vapaa-aikaa vielä vähemmän ? väitti että siinä menee missä muutkin...

 

kun ei ole miestä ollenkaan minkä kanssa sitä toista alkaisi yrittämään! :/ Minulla on vajaa 2 vuotias tyttö ja olisi ihana saada hänelle kaveri mutta erottiin lapsen isän kanssa n.puoli vuotta sitten niin eipä tälle kuumeelle nyt mitään apua ole saatavilla! Mullakin on ikää jo sen verran että kovin montaa vuotta ei ole enää aikaa! En välttämättä edes haluisi vakituista miesystävää vielä kun erosta on niin vähän aikaa mutta lapsen kyllä!

 

Kova vauvakuume täälläkin. Se on sitten kumma juttu!
Pikkukakkonen täytti vasta 2kk ja jo haaveilen seuraavasta! Ekan vauvan jälkeen tuli myös vauvakuume nopeasti ja siskoksille tulikin ikäeroa 1,5v. Siinä raskausaikana sitä ehti miettiä, että mihin sitä on itsensä laittanut, kun ei aina tahtonut jaksaa yhdenkään kanssa. Nyt on kuitenki kaksi ihanaa tyttöä ja kovasti tekis mieli jo seuraavaa.
Oon sitä mieltä, että jos on vähänkään sellainen olo, että toinen saisi tulla, niin hommiin vaan!

 

Sama homma. Liikaa mietin tulevaa ja jo olevaa. Maailmaan ei voisi tehdä yhtään lasta jos todella aletaan miettiä kaikkea... Itekin silloin kun väsyttää tai olen vihanen miehelle niin mietin että en tee yhtään enempää lapsia tuon kanssa. Ja sitten on taas kaikki hyvin ja mies nauttii tytöstä ja minä heistä jne. Tyttö 3viikon päästä 2v.,ja nyt jo tiedän että olisi ihan mahtava isosisko. Iltasin myös katellaan että on se välillä niin yksinäinenkin leikkiessään.
Pohdiskeluista huolimatta aletaan heinäkuun jälkeen yrittämään,nyt on hyvä sauma. Ei tule liian suuri ikäero,muttei liian pienikään,mun mielestä. Tätä ennempää en olis kaivannut toista vaippapöksyä.

 

Olkaa onnellisia jotka perinteisellä tyylillä alkaa niitä kakkosia tekemään. Voi miten se mukavaa onkaan!

Meillä suunnitteilla myös toinen, mutta pitääkin ajella ensin jyväskylään PeLan toimistoon.