Välit tulehtuneet anopin kanssa

Moi!! Olen 6 vuotiaan pojan äiti. Mulla on anoppi joka on aina yrittänyt " hallita" elämäämme. Silloin kun poika oli 2 vuotias ja sairasteli kovasti, Anoppi oli hysteerinen, soitteli ja lateli ohjeita kuinka sairasta lasta hoidetaan. Antoi omia diagnooseja. Epäili mitä milloinkin..välillä astmaa, diabetestä ym. ym. Ja me toteltiin anoppia ja kiikutettiin poikaa tutkimuksissa kunnes sain tarpeekseni. Väsyin anopin latelemiin ohjeisiin enkä enää ottanut niin vakavasti hänen puheita. Joskus hän saattoi hysteriassa soittaa meille ja haukkua minua huonoksi äidiksi kun en hoitanut lastani kunnolla...Väitti että rakastan perheemme koiraakin enemmän kuin poikaamme. Välimme menivät huonoksi. Rupesin jännittämään mielettömästi anopin vierailuja kun koskaan ei tiennyt mistä tuuli puhaltaa. Olen monet kerrat jutellut asiasta avomiehellenikin mutta hän vain sanoo että isovanhemmat ovat nyt vain huolehtivaisia ja että yrittäkää nyt selvittää välinne ja tulla toimeen. Olen todella vailla ymmärrystä.

2004 muutimme Raisioon joska mieheni sai täältä töitä. Ajattelin että elämämme helpottuu kun anoppiin tulee etäisyyttä 160km. Toisin kuitenkin kävi. Anopin vierailut saattoivat olla viikkojakin pitkiä. Kohteliaasti hän kuitekin aina kysyi lupaa saanko olla näin ja näin pitkään. En kehdannut vastustaa siitähän olisi seurannut loukkaantuminen. Pitkien vierailujen aikana hän seurasi elämääme, puuttui poikamme kasvatukseen joskus aika kovankin huudon kanssa. Kritisoi etten rakastanut hänen poikaansa tarpeeksi. Voin myöntää kyllä että siihen aikaan meillä oli avokriisiä ja meillä oli jonkin verran kitkaa välillämme..mutta onko se anopin asia puuttua asiaan sillä lailla niin minusta EI! Rakastan kyllä avomiestäni. Olen valitettavasti ihmistyyppiä joka ei osaa niin näyttää tunteitaan avoimesti.
Tänä päivänä emme ole väleissä enää ollenkaan. Anoppi vieraili viimexi meillä lokakuussa. Haukkui kotiamme hullujenhuoneeksi ja vannoi ettei tule enää koskaan kylään.
Haluan vielä mainita asian joka sai minut masentumaan koko tilanteesta. Löysin toissapäivänä laatikostamme anopin lähettämän lehtileikkeen joka kertoi luonnehäiriöisestä kotipsykopaatista. Eli asiahan koskee minua...olin hetken shokissa. Itkin puolipäivää. Miheni selitti asian ettei ole lukenu koko leikettä siksi säilyttänyt sitä laatikossamme. Anoppi ihan selvästi haluaa meidän välit tulehtumaan ja jopa eroon. Please olen hukassa tämän asian kanssa...Onko kenelläkään samantapaista kokemusta..tarvitsen myös neuvoa mitä pitäisi tehdä???

 

Olen kyllä sitä mieltä että miehesikin on aika ottaa itseään niskasta kiinni.Miehesi ei osaa ottaa asiaa vakavasti,joten ei puutu siihen.
Aika tehdä selväksi molemmille että nyt riittää.

 

Muuttaisin kyläilysysteemiä.
Anoppia en ottaisi kylään, koska noin lyhyen matkan päästä voisi tehdä 1-2 päivän kyläilyjä, vaan kun ei sitä "osaa", niin lopettaisin sen.
Välimatka on teille nuoremmille niin lyhyt, että tehkää vain päivän reissuja ja aina yöksi takaisin. Aamupalan klo 9 aikoihin kun lähtee ajeleen..matkaan menee aikaa noin 2 tuntia. Perillä on sopivasti ruoka-aikaan. Takaisin ajon suorittaisin viimestään klo 17 alkaen. Vanhemmalle henkilölle on hyvä sanoa syitä, miksi haluaa takaisin ajoissa. Tiedän monia ihmisiä, jotka käyvät päivän aikana kylässä jopa 200 km päässä.
Rakkaudesta mieheesi, älä katkaise välejä anoppiisi !

 

Mä kyllä mietin taas sitä että onko hyvä lapselle (miehellesi) olla tekemisissä tuollaisen äidin (anoppi) kanssa lainkaan joka ei kunnioita poikansa puolisoa eikä perhe elämää lainkaan.Ainakaan teidän yhteiselle lapselle ei ole hyväksi jos joutuu kuulemaan mummin suusta tuollaista haukkumista.Ainahan ei ole kaikkien parhaaksi olla tekemisissä vaikka pakolla ihan vaan siistä syystä että on sukulaisia. Miehesi pitäisi ymmärtää miten väärin hänen äitinsä sinua kohtelee, ylipäätään isovanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta puuttua lastensa elämään tai tapaan kasvattaa lapsia.Ja tuollaisten kirjeiden lähettely pojalleen jo mielestäni kaiken huippu, miehesi pitäisi kyllä sanoa äidilleen suorat sanat.

 

\

Mä kyllä mietin taas sitä että onko hyvä lapselle (miehellesi) olla tekemisissä tuollaisen äidin (anoppi) kanssa lainkaan joka ei kunnioita poikansa puolisoa eikä perhe elämää lainkaan.Ainakaan teidän yhteiselle lapselle ei ole hyväksi jos joutuu kuulemaan mummin suusta tuollaista haukkumista.Ainahan ei ole kaikkien parhaaksi olla tekemisissä vaikka pakolla ihan vaan siistä syystä että on sukulaisia. Miehesi pitäisi ymmärtää miten väärin hänen äitinsä sinua kohtelee, ylipäätään isovanhemmilla ei mielestäni ole oikeutta puuttua lastensa elämään tai tapaan kasvattaa lapsia.Ja tuollaisten kirjeiden lähettely pojalleen jo mielestäni kaiken huippu, miehesi pitäisi kyllä sanoa äidilleen suorat sanat.

Kerran tuli televisiosta muistaakseni joku pohjoismainen tuotanto, osittain tositapahtumiin perustuva elokuva, pelottava sellainen, tytöstä, joka sitten varmaan sekosi lopuksi. Oli koko ajan omituinen lapsi, koulussa kiusattiin. vanhemmat tekivät paljon töitä. Isovanhemmat olivat itsekkäitä ihmisiä, eivät välittäneet lapsesta tai tämän vanhemmista, molemmat isovanhemmat. Silti vanhemmat ottivat isovanhemmistakin huolta ja yrittivät olla heillekin mieliksi, vaikka nämä vain arvostelivat ja kuormittivat vanhempia lisää. Eivät auttaneet mitenkään, vaikka perheen isä joutui työttömäksi, ja oli taloudellisia vaikeuksia, vaikka olivat varakkaita.

Lapselle ja tämän vanhemmille kävi huonosti lopulta. Mun mielestä, jos isovanhemmat ovat sellaisia, että eivät pysty ajatella lastensa tai lastenlastensa parasta, niin kannattaa miettiä, onko lapsille sittenkään välttämätöntä olla niin paljon tekemisissä niiden isovanhempien kanssa.

 

\

Olen kyllä sitä mieltä että miehesikin on aika ottaa itseään niskasta kiinni.Miehesi ei osaa ottaa asiaa vakavasti,joten ei puutu siihen.
Aika tehdä selväksi molemmille että nyt riittää.

Avomieheni pelkää suuresti äitinsä reaktiota, vaikkei sitä koskaan ole myöntänytkään. Anoppi on erittäin voimakas persoona ja kovia kokenut elämässään. Lisäksi mieheni on ainut poika hänelle. Olen monet kerrat pyytänyt miestäni pitämään puoliani, mutta todennäköisesti hänellä menee pupu pöksyyn ja on puolueeton ettei vaan loukkaa äitinsä tunteita.

 

\

Moi!! Olen 6 vuotiaan pojan äiti. Mulla on anoppi joka on aina yrittänyt " hallita" elämäämme. Silloin kun poika oli 2 vuotias ja sairasteli kovasti, Anoppi oli hysteerinen, soitteli ja lateli ohjeita kuinka sairasta lasta hoidetaan. Antoi omia diagnooseja. Epäili mitä milloinkin..välillä astmaa, diabetestä ym. ym. Ja me toteltiin anoppia ja kiikutettiin poikaa tutkimuksissa kunnes sain tarpeekseni. Väsyin anopin latelemiin ohjeisiin enkä enää ottanut niin vakavasti hänen puheita. Joskus hän saattoi hysteriassa soittaa meille ja haukkua minua huonoksi äidiksi kun en hoitanut lastani kunnolla...Väitti että rakastan perheemme koiraakin enemmän kuin poikaamme. Välimme menivät huonoksi. Rupesin jännittämään mielettömästi anopin vierailuja kun koskaan ei tiennyt mistä tuuli puhaltaa. Olen monet kerrat jutellut asiasta avomiehellenikin mutta hän vain sanoo että isovanhemmat ovat nyt vain huolehtivaisia ja että yrittäkää nyt selvittää välinne ja tulla toimeen. Olen todella vailla ymmärrystä.

2004 muutimme Raisioon joska mieheni sai täältä töitä. Ajattelin että elämämme helpottuu kun anoppiin tulee etäisyyttä 160km. Toisin kuitenkin kävi. Anopin vierailut saattoivat olla viikkojakin pitkiä. Kohteliaasti hän kuitekin aina kysyi lupaa saanko olla näin ja näin pitkään. En kehdannut vastustaa siitähän olisi seurannut loukkaantuminen. Pitkien vierailujen aikana hän seurasi elämääme, puuttui poikamme kasvatukseen joskus aika kovankin huudon kanssa. Kritisoi etten rakastanut hänen poikaansa tarpeeksi. Voin myöntää kyllä että siihen aikaan meillä oli avokriisiä ja meillä oli jonkin verran kitkaa välillämme..mutta onko se anopin asia puuttua asiaan sillä lailla niin minusta EI! Rakastan kyllä avomiestäni. Olen valitettavasti ihmistyyppiä joka ei osaa niin näyttää tunteitaan avoimesti.
Tänä päivänä emme ole väleissä enää ollenkaan. Anoppi vieraili viimexi meillä lokakuussa. Haukkui kotiamme hullujenhuoneeksi ja vannoi ettei tule enää koskaan kylään.
Haluan vielä mainita asian joka sai minut masentumaan koko tilanteesta. Löysin toissapäivänä laatikostamme anopin lähettämän lehtileikkeen joka kertoi luonnehäiriöisestä kotipsykopaatista. Eli asiahan koskee minua...olin hetken shokissa. Itkin puolipäivää. Miheni selitti asian ettei ole lukenu koko leikettä siksi säilyttänyt sitä laatikossamme. Anoppi ihan selvästi haluaa meidän välit tulehtumaan ja jopa eroon. Please olen hukassa tämän asian kanssa...Onko kenelläkään samantapaista kokemusta..tarvitsen myös neuvoa mitä pitäisi tehdä???

Minun mielestäni anoppisi ei ole ihan terve . Onko hänellä mielenterveysongelmia tai pahoja vaihdevuosivaivoja? Anoppisi tuntuu myös olevan hyvin läheisriippuvainen pojastaan ja lapsenlapsestaan.

Miehesi tulisi päästä eroon äitinsä vaikutusvallasta. Miksi aikuinen mies antaa äitinsä hallita elämäänsä? Anopin pitkiä, viikkojakin kestäviä vierailuja Teillä en ymmärrä. Miksi anopin pitää asua Teillä ja vahtia elämäänne ?

Kannattaisi puhua asiasta miehesi kanssa ja pyytää apua vaikka perheneuvolasta =). Anoppi tuhoaa parisuhteenne, jos alistutte hänen oikkuihinsa. Myös lapsenne kärsii, kun anoppi käyttäytyy vierailuillaan noin oudosti.

 

\

\

Moi!! Olen 6 vuotiaan pojan äiti. Mulla on anoppi joka on aina yrittänyt " hallita" elämäämme. Silloin kun poika oli 2 vuotias ja sairasteli kovasti, Anoppi oli hysteerinen, soitteli ja lateli ohjeita kuinka sairasta lasta hoidetaan. Antoi omia diagnooseja. Epäili mitä milloinkin..välillä astmaa, diabetestä ym. ym. Ja me toteltiin anoppia ja kiikutettiin poikaa tutkimuksissa kunnes sain tarpeekseni. Väsyin anopin latelemiin ohjeisiin enkä enää ottanut niin vakavasti hänen puheita. Joskus hän saattoi hysteriassa soittaa meille ja haukkua minua huonoksi äidiksi kun en hoitanut lastani kunnolla...Väitti että rakastan perheemme koiraakin enemmän kuin poikaamme. Välimme menivät huonoksi. Rupesin jännittämään mielettömästi anopin vierailuja kun koskaan ei tiennyt mistä tuuli puhaltaa. Olen monet kerrat jutellut asiasta avomiehellenikin mutta hän vain sanoo että isovanhemmat ovat nyt vain huolehtivaisia ja että yrittäkää nyt selvittää välinne ja tulla toimeen. Olen todella vailla ymmärrystä.

2004 muutimme Raisioon joska mieheni sai täältä töitä. Ajattelin että elämämme helpottuu kun anoppiin tulee etäisyyttä 160km. Toisin kuitenkin kävi. Anopin vierailut saattoivat olla viikkojakin pitkiä. Kohteliaasti hän kuitekin aina kysyi lupaa saanko olla näin ja näin pitkään. En kehdannut vastustaa siitähän olisi seurannut loukkaantuminen. Pitkien vierailujen aikana hän seurasi elämääme, puuttui poikamme kasvatukseen joskus aika kovankin huudon kanssa. Kritisoi etten rakastanut hänen poikaansa tarpeeksi. Voin myöntää kyllä että siihen aikaan meillä oli avokriisiä ja meillä oli jonkin verran kitkaa välillämme..mutta onko se anopin asia puuttua asiaan sillä lailla niin minusta EI! Rakastan kyllä avomiestäni. Olen valitettavasti ihmistyyppiä joka ei osaa niin näyttää tunteitaan avoimesti.
Tänä päivänä emme ole väleissä enää ollenkaan. Anoppi vieraili viimexi meillä lokakuussa. Haukkui kotiamme hullujenhuoneeksi ja vannoi ettei tule enää koskaan kylään.
Haluan vielä mainita asian joka sai minut masentumaan koko tilanteesta. Löysin toissapäivänä laatikostamme anopin lähettämän lehtileikkeen joka kertoi luonnehäiriöisestä kotipsykopaatista. Eli asiahan koskee minua...olin hetken shokissa. Itkin puolipäivää. Miheni selitti asian ettei ole lukenu koko leikettä siksi säilyttänyt sitä laatikossamme. Anoppi ihan selvästi haluaa meidän välit tulehtumaan ja jopa eroon. Please olen hukassa tämän asian kanssa...Onko kenelläkään samantapaista kokemusta..tarvitsen myös neuvoa mitä pitäisi tehdä???

Minun mielestäni anoppisi ei ole ihan terve . Onko hänellä mielenterveysongelmia tai pahoja vaihdevuosivaivoja? Anoppisi tuntuu myös olevan hyvin läheisriippuvainen pojastaan ja lapsenlapsestaan.

Miehesi tulisi päästä eroon äitinsä vaikutusvallasta. Miksi aikuinen mies antaa äitinsä hallita elämäänsä? Anopin pitkiä, viikkojakin kestäviä vierailuja Teillä en ymmärrä. Miksi anopin pitää asua Teillä ja vahtia elämäänne ?

Kannattaisi puhua asiasta miehesi kanssa ja pyytää apua vaikka perheneuvolasta =). Anoppi tuhoaa parisuhteenne, jos alistutte hänen oikkuihinsa. Myös lapsenne kärsii, kun anoppi käyttäytyy vierailuillaan noin oudosti.

Olen miettinyt välillä ihan samaa että kaikki ei voi olla kohdallaan ja kohta ei ole minullakaan jos tätä jatkuu vielä kauan. Ainakin hän osaa mustamaalata minut ja asiasta hän on varmaan puhunut jo koko suvulle...kuinka hirveä olen.
Hän on erittäin riippuvainen pojastaan. Ovat yhteydessä melkein päivittäin puhelimitse.
Anoppi ei tule enää meille kylään. Hän itse sanoi niin viimevierailun jälkeen eli se oli lokakuussa. Kutsuin hänet joulukuussa poikani syntymäpäivillekin, mutta hän oli sanonut miehelleni ettei voi kun minä olen kotona.
Perheneuvolalta apua kysyminen hyvä idea ja kiitti siitä.
KIITTI viestistäsi.

 

Vai ei anoppi voi tulla kylään, kun sinä olet kotona...! Voi hyvät hyssykät sentään!!!

 

\

Vai ei anoppi voi tulla kylään, kun sinä olet kotona...! Voi hyvät hyssykät sentään!!!

Tuollaisen kohtelun jälkeen ei olisi tervettullut meillekkään ihan lapsen ja muidenkin edun nimissä!

 

Jätä anoppi omaan arvoonsa.
Anopille ei yhtään kuulu miten teidän perheessä eletään.
Minusta riittää että anoppi käy teillä pari kertaa vuodessa ja on kerrallaan muutaman tunnin.
Minä en käynyt omassa anoppilassani moneen vuoteen kun anoppi nokitteli minua.
Anoppi kävi meillä neljä kertaa 30 vuoden aikana vaikka välimatkaa oli vain 30 km.
Ota asia silleen että anoppisi on mieleltään sairas. Kun miehesi ei ole lähellä ja anoppisi "antaa ohjeita" niin voisit sanoa että "voi, voi, anoppikultaa taitaa taas viirata". Jos anoppi sitten kantelee miehellesi niin kiellä sanoneesi mitään sellaista.

 

\

Jätä anoppi omaan arvoonsa.
Anopille ei yhtään kuulu miten teidän perheessä eletään.
Minusta riittää että anoppi käy teillä pari kertaa vuodessa ja on kerrallaan muutaman tunnin.
Minä en käynyt omassa anoppilassani moneen vuoteen kun anoppi nokitteli minua.
Anoppi kävi meillä neljä kertaa 30 vuoden aikana vaikka välimatkaa oli vain 30 km.
Ota asia silleen että anoppisi on mieleltään sairas. Kun miehesi ei ole lähellä ja anoppisi "antaa ohjeita" niin voisit sanoa että "voi, voi, anoppikultaa taitaa taas viirata". Jos anoppi sitten kantelee miehellesi niin kiellä sanoneesi mitään sellaista.

Heeh. olen joskus harkinnut tuota, koska anoppi tekee samaa. ilkeilee minulle ja jos satun sen kertomaan miehelle ja mies perää äidiltään syytä, niin ihan aina kyseessä on pelkkä väärinkäsitys. En tosiaan viitsi juttuja miehelle edes mainita, yritän laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen kyllä ajatellut, että jos rupeaisin itsekin ilkeilemään anopille ja sitten olisin ihan maani myynyt ja turhan päiten syytelty, jos joku mua yrittäisi tilille vetää asiasta. Kyllä mussa sen verran voisi näyttelijää löytyä...

 

Olen kokenut täysin saman. Seurauksena se että oli pakko laittaa mies valitsemaan joko meidät tai vanhempansa. Anoppi oli samanlainen, mielenterveysongelmia oli ja vaihdevuosivaivojakin, mutta niitähän ei voinut myöntää.
Sinun anoppisi ei myöskään ole terve. Miehesi suhtautuminen on myös vääränlaista. Mies olisi saatava heräämään ja hoitamaan asiat äitiinsä. Hae ulkopuolista apua, jos mies ei muuten usko. Miehet saattavat olla niin napanuorassa kiinni, jos äiti on ollut dominoiva, tai väkivältainen ja se henkinen side ei vähällä irtoa vaikka oma perhe olisikin. Ne voi helposti vain kuitata "akkojen torailuna".
Toivotan onnea!

 

Juu. Minunkin anoppi sanoi kaikkia haukkujaan vaan vitsiksi.
Mies vielä vuosikymmeniä myöhemmin sanoi että hänen äitinsä vain vitsailee. Minä sanoin että jos 500 kertaa haukkuu vitsinä eikä kertaakaan kehu tai kiitä niin on liian yksipuolista.

Pidin ystäville juhlat kun kuulin että anoppi oli kuollut. Mieheni luuli että surtiin porukalla.

 

Saman kokenut täälläkin mutta kiitollinen olen siitä ettei tarvitse olla missään tekemisissä anopin kanssa. Meilläkin anoppi joka juopottelee,vei lapsemme kapakkaan ja lopulta alkoi valehdella minusta asioita.

Onneksi hänellä ei ole kuin pari ihmistä ympärillään joille on voinut valehdella ja hänen nykyinen miehensä on ainut joka tarinat vielä uskoo, 2 muuta lastaan ovat saanet kuulla totuuden.

emme siis ole missään tekemisissä anopin kanssa eikä miehenikään halua olla.

Ole tyytyväinen että välinne ovat poikki kokonaan - parempi sekin kuin kiusaava anoppi. En ymmärrä mikä noita joitakin, ei onneksi kaikkia, anoppeja vaivaa kun pitää sekaantua poikiensa elämään noin sairaalla tavalla. Edes oma lapsi ei saisi elää perhe-elämäänsä rauhassa onnellisena.

Siinä ei todellakaan kyseessä ole enää rakastava äiti vaan sairas ihminen?

*Aion kokemuksesta pitää huolen ettei itsestäni tule samanlaista anoppia poikieni vaimoille!!!!!!!!!!

 

\

Pidin ystäville juhlat kun kuulin että anoppi oli kuollut. Mieheni luuli että surtiin porukalla.

Sinä vaikutat varsin mielenkiintoiselta henkilöltä tuon perusteella. Itselleni toivon samanlaista uskallusta.
Nytkin viikonloppuna pääsin kuuntelemaan(en mennyt puhelimeen, mutta avomies laittoi kaiuttimen päälle) anopin humalaista "anteeksi" pyyntöä. En sitten tiedä onko minussa kovinkin suurta vikaa, mutta en kykene antamaan anteeksi syistä

a) humailaisen anteeksi pyyntö ei mielestäni voi olla vilpitön
-hän tuskin edes muistaa enää tuota

b) seuraavan kerran, kun hän on humalassa, hän tulee taas aivan satavarmasti haukkumaan minua, tai avomiestä, tai molempia, tai minun vanhempiani, tai ihan ketä hyvänsä nyt vain sattuisi olemaan sellainen, mistä minä, tai avokki vetäisimme herneen nenään

c) hän ei edes tunnu käsittävän mistä pyytää anteeksi. luulee minun suivaantuneen siitä, että on kerran komentanut minua siivoamaan. :headwall:

Mielelläni en koskaan enää kuulisi halaistua sanaakaan koko ihmisestä, mutta avokki kuitenkin rakastaa äitiään (itse en tätä ymmärrä, mutta uskon, ettei se ole minun asianikaan ymmärtää, tai olla ymmärtämättä). Nyt sitten onkin ihanaa, että en saa antaa anopille porttikieltoa meille kotiin, koska "saahan se nyt tänne tulla, jos haluaa". Joten jos en anoppia halua nähdä joudun lähtemään evakkoon omasta kodistani, joka mielestäni tekee siitä enemmän anopin kuin minun kodin. \|O :headwall:

En enää edes tiedä voinko mennä avokin kanssa naimisiin, kun anoppi siellä kuitenkin tulisi olemaan. Se ei vielä haittaisi, mutta se, että joutuisin omissa häissäni pelkäämään milloin alkaa tulla paskaa niskaan, se häiritsee. Ja paljon. \|O
Avokin mielestä se ei hääpäivää pilaisi, koska anopin saisi sitten siirrettyä pois, ja hän olisi muutenkin niin onnellinen, ettei anopin raivo pilaisi päivää.. Minun mielestäni se pilaisi, olisin sitten kuinka onnellinen tahansa.

En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, jotta perhesopu säilyisi. Sillä rakastan avokkiani, enkä tahtoisi nähdä hänen kärsivän. Ja tästä välirikosta eniten juuri hän kärsii.

Mutta sitten vielä ne tulevat lapset. Tällä hetkellä ei tulisi mieleenikään antaa anopille edes syliin omaa lastani! :/ Se jos mikä on kovin harmillista, mutta en vain uskaltaisi antaa hänen käsitellä minulle ja (silloin toivottavasti avio-)miehelleni tärkeintä.
Tätä en ole edes uskaltanut vielä avokillekaan sanoa, koska tiedän, kuinka surulliseksi se saattaisi hänet saada.

Pitääkö minun siis vain unohtaa kaikki loukkaukset, joita minä ja avokkini olemme saaneet osaksemme, ja ne puheet kuinka avokin ei kannattaisi olla minun kanssani? Onko ainoa keino säilyttää sopu oman mielenrauhani kustannuksella?

 

Kirjoitin tänään anopille kirjeen hänen käyttäytymisestään.. Hion sitä aikani, ja annan sen sitten joskus hänelle, jos hän sattuu olemaan selvinpäin.
Saa nähdä herättääkö millaisia fiiliksiä. Valaistuuko rouva, vai tuleeko III maailmasota...