Ajattelin vihdoinkin tulla kertomaan miten minun loppujen lopuksi kävi. Jotkut teistä varmaan muistaa kun noin kuukausi sitten kerroin välivuotoni jatkuneen jo melkein kuukauden ja kävin täällä Saksassa lääkärillä. Hän ultrasi minut, totesi etten ole raskaana ja antoi minulle lääkkeitä ja sanoi vuodon loppuvan kolmen päivän kuluttua. Popsin lääkkeet (Cyklokapron + keltarauhashormoni) onnellisena loppuun asti. Vuoto oli maanantaihin mennessä niukentunut joten arvelin sen loppuvan pian kokonaan. Ihmettelin kuitenkin ettei hän tehnyt gynekologista tutkimusta, olihan hän kuitenkin naistentautien erikoislääkäri.
Sen viikon perjantaina, 8.9, vuoto oli kuitenkin vain pahentunut ja tuli vain ainoastaan kirkasta verta. Kivut olivat kovat. Menin takaisin samaiselle lääkärille ja odotin tunnin päästäkseni sisään. Sisällä olin alle 5 minuuttia. Poistullessani kädessäni oli kaksi pakettia ilmaisia e-pillereitä ja lääkärin ohje päässä: "Syö nämä. Vuoto loppuu kahden kuukauden kuluttua".
Kun pääsin kotiin niin soitin omalle lääkärilleni suomeen. Hän kehotti minua tulemaan vastaanotolle jos mahdollista. Soitin töihin ja 40 minuutin kuluttua istuin jo autossa kohti Hampurin lentokenttää. Jouduin odottamaan lentoani 5 tuntia. Oikea jalkani oli erittäin kipeä ja puutunut koko ajan. Vessassa kävin puolen tunnin välein vaihtamassa sidettä.
Lento Suomeen meni onneksi nopeasti. Buranan voimalla jaksoin odottaa tiistaihin asti ja menin verikokeiden kautta lääkärille täällä Suomessa. Ihmettelin tosin miksi vuoto oli yhtäkkiä niukentunut ja melkein loppunut. Ajattelin jo että tämä on taas tätä mun tuuria, kun pääsen takaisin saksaan niin varmasti alkaa taas :/
Lääkäri teki heti gynekologisen tutkimuksen minulle ja ultrasi joka kolkan. Raskautta ei löytynyt täälläkään. Sitten ihmeteltiin. Veikkasi hormoonihäiriötä jonka seurauksena kierto täysin sekaisin. Tehtiin jo suunnitelma teroluttien syömisestä joulukuulle asti, kunnes hoitaja katsoi verikokeiden tulokset. Hcg arvo POSITIIVINEN!!
Siinä sitten kaikki, lääkäri,hoitaja ja minä, oltiin järkyttyneitä ja ihmeteltiin tulosta. Ensimmäinen veikkaus oli että olen saanut keskenmenon. Ajattelin mielessäni tekemääni raskaustestiä ennen normaaleja kuukautisiani, joka oli negatiivinen. Samasta verikokeesta otettiin kuitenkin hcg:n kvantitatiivinen lukuarvo eli jos se on 1000, olen erittäin raskaana, jos 500 niin raskaus on menossa kesken ja jos jotain 10-50, sen on jo mennyt kesken ja raskaus on enimmäkseen vain "veressäni".
Kotiin päästyäni hoitaja soitti minulle hcg-arvosta. Se oli 3163. Olin siis todella erittäin raskaana, mutta missä alkio?? Sovittiin että tulen perjantaina uudelleen ja otetaan uusi arvo, jos matalempi niin menossa kesken ja annetaan luonnon hoitaa loput. Keskiviikkona sain kuitenkin puhelun että tulepas jo torstaina jos on jotain vakavempaa niin ei ole sitten viikonloppu esteenä hoitaa. Torstaina menin ja hcg arvo oli vain noussun yli 3300. Kahden lääkärin voimin minut tutkittiin ja alkio löytyi vihdoin. Oikeassa munanjohtimessa oli noin 9 viikkoinen raskaus. Leikkaus on ainoa ratkaisu, lääkäri selitti. Pyydettiin mieheni sisälle ja tilanne selitettiin. Oikea puoli on poistettava.
Jouduin samantien osastolle ja sain itseeni rauhoittavia ja kipulääkkeitä. Olin todella järkyttynyt. Itkin vain ja aika klo 12-18 meni sumussa. Onneksi mieheni oli rinnallani koko tämän ajan :ashamed:
Minut leikattiin (laparoskopia) ja jouduin olemaan osastolla seuraavaan päivään asti. Leikkauslääkäri tuli kertomaan minulle illan tapahtumat. Leikkaus oli onnistunut hyvin. Koko alkio oli saatu poistettua. Toinen jäljellä oleva munanjohtimeni oli myös tutkittu ja uutinen ei ollut hyvä. Se on niin tukossa ettei sillä voi yrittää raskautta. Epäilivät että toinen oli ollut myös niin tukossa että sen vuoksi alkio oli jäänyt sinne. Siksi lastakaan ei ole vuoteen kuulunut. Ainoaksi vaihtoehdoksemmi siis jää koeputkihedelmöitys.
Ainut hyvä uutinen oli että jäljellä olevassa munasarjassa ei ollut endometrioosia ja se oli terve. Silti minulle tämä kaikki on ollut todella arka kohta sielussani. Sovimme siis mieheni kanssa, että nyt otetaan aikalisä. Tuntuu etten jaksa enää. Olen iältäni 21 vuotias. Tulenko äidiksi koskaan, en tiedä. Mutta sen tiedän, niinkuin tekin, että odottavan aika on pitkä.
Lääkärini saksassa todennäköisesti haastetaan oikeuteen tms. Hän teki hoitovirheen. Jos olisin jäänyt saksaan mussuttamaan e-pillereitä, se olisi ollut minulle hengenvaarallista. Nyt olen täällä kuitenkin taas ja elämä jatkuu. Iloinen uutinen elämässäni on, että mieheni kosi minua ja ensi kesänä tanssitaan meidän häitä. Häiden jälkeen luultavasti myös jatkamme projektiamme koeputkihedelmöityksien kera. Toivotaan että tästä ainoasta vaihtoehdostamme meille se kauan kaivattu lapsi saa alkunsa! Voimia meille kaikille! :wave:
Sen viikon perjantaina, 8.9, vuoto oli kuitenkin vain pahentunut ja tuli vain ainoastaan kirkasta verta. Kivut olivat kovat. Menin takaisin samaiselle lääkärille ja odotin tunnin päästäkseni sisään. Sisällä olin alle 5 minuuttia. Poistullessani kädessäni oli kaksi pakettia ilmaisia e-pillereitä ja lääkärin ohje päässä: "Syö nämä. Vuoto loppuu kahden kuukauden kuluttua".
Kun pääsin kotiin niin soitin omalle lääkärilleni suomeen. Hän kehotti minua tulemaan vastaanotolle jos mahdollista. Soitin töihin ja 40 minuutin kuluttua istuin jo autossa kohti Hampurin lentokenttää. Jouduin odottamaan lentoani 5 tuntia. Oikea jalkani oli erittäin kipeä ja puutunut koko ajan. Vessassa kävin puolen tunnin välein vaihtamassa sidettä.
Lento Suomeen meni onneksi nopeasti. Buranan voimalla jaksoin odottaa tiistaihin asti ja menin verikokeiden kautta lääkärille täällä Suomessa. Ihmettelin tosin miksi vuoto oli yhtäkkiä niukentunut ja melkein loppunut. Ajattelin jo että tämä on taas tätä mun tuuria, kun pääsen takaisin saksaan niin varmasti alkaa taas :/
Lääkäri teki heti gynekologisen tutkimuksen minulle ja ultrasi joka kolkan. Raskautta ei löytynyt täälläkään. Sitten ihmeteltiin. Veikkasi hormoonihäiriötä jonka seurauksena kierto täysin sekaisin. Tehtiin jo suunnitelma teroluttien syömisestä joulukuulle asti, kunnes hoitaja katsoi verikokeiden tulokset. Hcg arvo POSITIIVINEN!!
Siinä sitten kaikki, lääkäri,hoitaja ja minä, oltiin järkyttyneitä ja ihmeteltiin tulosta. Ensimmäinen veikkaus oli että olen saanut keskenmenon. Ajattelin mielessäni tekemääni raskaustestiä ennen normaaleja kuukautisiani, joka oli negatiivinen. Samasta verikokeesta otettiin kuitenkin hcg:n kvantitatiivinen lukuarvo eli jos se on 1000, olen erittäin raskaana, jos 500 niin raskaus on menossa kesken ja jos jotain 10-50, sen on jo mennyt kesken ja raskaus on enimmäkseen vain "veressäni".Kotiin päästyäni hoitaja soitti minulle hcg-arvosta. Se oli 3163. Olin siis todella erittäin raskaana, mutta missä alkio?? Sovittiin että tulen perjantaina uudelleen ja otetaan uusi arvo, jos matalempi niin menossa kesken ja annetaan luonnon hoitaa loput. Keskiviikkona sain kuitenkin puhelun että tulepas jo torstaina jos on jotain vakavempaa niin ei ole sitten viikonloppu esteenä hoitaa. Torstaina menin ja hcg arvo oli vain noussun yli 3300. Kahden lääkärin voimin minut tutkittiin ja alkio löytyi vihdoin. Oikeassa munanjohtimessa oli noin 9 viikkoinen raskaus. Leikkaus on ainoa ratkaisu, lääkäri selitti. Pyydettiin mieheni sisälle ja tilanne selitettiin. Oikea puoli on poistettava.
Jouduin samantien osastolle ja sain itseeni rauhoittavia ja kipulääkkeitä. Olin todella järkyttynyt. Itkin vain ja aika klo 12-18 meni sumussa. Onneksi mieheni oli rinnallani koko tämän ajan :ashamed:
Minut leikattiin (laparoskopia) ja jouduin olemaan osastolla seuraavaan päivään asti. Leikkauslääkäri tuli kertomaan minulle illan tapahtumat. Leikkaus oli onnistunut hyvin. Koko alkio oli saatu poistettua. Toinen jäljellä oleva munanjohtimeni oli myös tutkittu ja uutinen ei ollut hyvä. Se on niin tukossa ettei sillä voi yrittää raskautta. Epäilivät että toinen oli ollut myös niin tukossa että sen vuoksi alkio oli jäänyt sinne. Siksi lastakaan ei ole vuoteen kuulunut. Ainoaksi vaihtoehdoksemmi siis jää koeputkihedelmöitys.
Ainut hyvä uutinen oli että jäljellä olevassa munasarjassa ei ollut endometrioosia ja se oli terve. Silti minulle tämä kaikki on ollut todella arka kohta sielussani. Sovimme siis mieheni kanssa, että nyt otetaan aikalisä. Tuntuu etten jaksa enää. Olen iältäni 21 vuotias. Tulenko äidiksi koskaan, en tiedä. Mutta sen tiedän, niinkuin tekin, että odottavan aika on pitkä.
Lääkärini saksassa todennäköisesti haastetaan oikeuteen tms. Hän teki hoitovirheen. Jos olisin jäänyt saksaan mussuttamaan e-pillereitä, se olisi ollut minulle hengenvaarallista. Nyt olen täällä kuitenkin taas ja elämä jatkuu. Iloinen uutinen elämässäni on, että mieheni kosi minua ja ensi kesänä tanssitaan meidän häitä. Häiden jälkeen luultavasti myös jatkamme projektiamme koeputkihedelmöityksien kera. Toivotaan että tästä ainoasta vaihtoehdostamme meille se kauan kaivattu lapsi saa alkunsa! Voimia meille kaikille! :wave: