Vahva tunne että kesken menee=(

hei!
Onkos täällä muita jotka ovat tienneet tai aavistaneet, että kaikki ei ole maha asukilla hyvin??
Minulla oli alusta asti vahava tunne, puhuin miehelleni ja terkkarille, että kaikki ei ole hyvin, joku on mennyt alusta asti väärin.
Ja sitten viikolla 9+3, se tuli pois,siististi sikiö pussissa siteeseen....=(
Tiesin että se tulee kesken, mutta silti olisin halunnut pitää siitä niin kovasti kiinni..
Nyt pelottaa yrittää uudelleen, entä jos sama tunne tulee taas??
Meillä on poika 9kk, hän auttaa jaksamaan ja antaa voimia.
Onko kokemuksia?

 

Mulle sano mun kaveri,et tän raskauden alusta asti olin hommassa ihan erilailla "mukana",ku mitä keskenmenoihin päättyneissä.Ehkä sen aavisti...Tässä ei ollu masun nippailua,kuten kahdessa edellisessä.

 

Moikka! Mä vaan jotenkin tiesin että kaikki ei ole hyvin ja sitten ei mikään ollutkaan hyvin. Kätilö sanoi sen olevan äidin vaisto. En tiedä mistä se tuli.

 

Me oltiin miehen kans viime joulun aikaan tosi iloisia vasta alkaneesta raskaudesta, mutta olin kuitenkin kirjoittanu heti positiivisen testin jälkeen päiväkirjaani, että uskallan iloita vasta ekan neuvolakäynnin ja sydänäänien jälkeen. Rv 5 kerroin raskaudesta mun isosiskolle, mutta sanoin myös hälle, että on jotenkin niin epäuskonen olo koko asiasta, ja että eihän sitä ikinä tiedä, että meneekö kaikki hyvin. Kaksi viikkoa ehdittiin iloita raskaudesta, kunnes uuden vuoden aattona jouduin menemään kovien vatsakipujen takia sairaalaan päivystykseen. Ja tiesin sen jo sinne mennessä, että raskaus ei tule päättymään onnellisesti. Se oli kohdun ulkoinen raskaus. :'(
Kyllä sen jostain aavistaa, jos kaikki ei ole niin kuin pitäisi.

 

Jotenkin sen vain tiesi, että kaikki ei tule menemään hyvin. Jokin vaisto se vain oli. Alkuraskauden ultrassa pikkuisen kehitys olikin jo pysähtynyt eikä sydän sykkinyt :'( Ultraa edeltävänä yönä näin unen jossa lääkäri totesi, että kaikki ei ole nyt hyvin...
Tapahtumasta on nyt viitisen viikkoa ja jaksan jo hyvin. Lääkkeellinen tyhjennys ja kaavinta koettuna. Katse on suunnattu tulevaan ja ensimmäisiä kuukautisia odotan alkavaksi lähi päivinä.

 

minä näin ennen kolmatta keskenmenoa unen jossa oli kaksi kehtoa ja yksi vauvan sairaalasänky ja hetki sen jälkeen se pieni tulikin ulos.

 

Minä tiesin ensimmäisen keskenmenon kohdalla heti alussa, että kaikki ei ollut ok. Vaikka oireet olivat ihan samanlaiset kuin seitsemässä, onnellisesti vauvan syntymään päättyneessä raskaudessa.
Jotenkin sitä vaan vaistosi, ettei tämä tule onnistumaan.
Viikolla 8 alkoi vuoto ja viikon päästä tästä raskaus keskeytyi ihan luonnollisesti; kävin vain sitten jälkikäteen tarkistuttamassa, että kohtu oli tyhjentynyt kunnolla.

 

Tiesin koko ajan..

eka ultra (jouduin käymään kun hedelmöityksen ajankohta epäselvä) nii siellä sanottiin et viikkoja 6+ mut ei sykettä.

uusintaultra 2vkon päästä.. varjo epäselvä.. Siin vaihees mun aavistukset oli jo toosi voimakkaat. Puhuinki kaikille ettei täst tuu mitään. Ei oireita ei mitään.

Seuraavana pvänä oli polilla ultra ja taas mentiin viikoissa taaksepäin. Eli viikkoja olis nyt vasta ollu se 6+..

uusintaultraus taas 1,5vkon päähän, jolloin annettiin ukaasi et sykkeen on näyttävä jos on näkyäkseen.

Taas puhuin kaikille et kyl lääkkeellinen tyhjäys tehdään.. ja sitten kun se tehdään jne.. en enää puhunu kellekkään et kun vauva tulee ku tiesin ettei tule.

Viimesessä ultrassa ei sykettä ja ei kasvua.

olin oikeessa

 

Chrissy:Voi, mä oon tosi pahoillani!! Saanko kysyä että miksi hedelmöittymisajankohta oli epäselvä? Ajattelin vaan kun minulla km 0907 ja lääkärit sanoivat että yrittäkää vaan uudestaan vaikka la:aa on sitten vaikeampi ennustaa. Tosin en tiedä että onko uutta raskautumista tapahtunut...

T:J

 

Chrissy:Voi, mä oon tosi pahoillani!! Saanko kysyä että miksi hedelmöittymisajankohta oli epäselvä? Ajattelin vaan kun minulla km 0907 ja lääkärit sanoivat että yrittäkää vaan uudestaan vaikka la:aa on sitten vaikeampi ennustaa. Tosin en tiedä että onko uutta raskautumista tapahtunut...

T:J

mulla pillerit sano ittensä irti.. edelliset menkat olivat olleet tammikuun alussa ainakin ihan varmasti.. helmikuun menkkoja en ees muista oliko.. maaliskuun 8. testi oli nega mutta 22.3 oliki jo plussa.

sitten 19.4 todettiin keskeytynyt keskenmeno. 22.4 tulivat pois.

ekas nvlassa terkka kokeili et kohtu muka vastais viikkoja jo 11+ ja merkkas sen korttiin. Eli silloin se olis pitäny paikkansa et helmikuun menkat olis jääny pois, muta kuitenki ihmetteli et miks se eka testi oli nega.

seuraavana päivänä mentiiki jo taaksepäin viikoille 6+ (vanhan laitteen mukaan mitat vastasivat 6+ viikkoja)

 

Ikävä kyllä jostakin syystä sen vain tietää.
Eka keskenmeno, alusta asti ajattelin/tunsin/sanoin, ettei vielä tuuletella, viel voi käydä vaik mitä. Enkä tavallaan "nähnyt" meidän tulevaisuutta. Meni kesken oireettomasti, raskausoireet katos, ultaus ja kaavinta.

Toinen raskaus oli kohdunulkoinen, olin onnellinen raskaudesta ja tunsin "vauvan sielun/hengen/olemisen(?)" mutta tiesin myös ettei kaikki ole hyvin. Sikiö oli hengissä ja voi hyvin ja jatkoi kasvuaan, kunnes poistettiin, tähän mennessä rankin kokemus niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin.

Nyt viimeisin raskaus oli erilainen. Pahoinvointi, turvotus, rintojen arkuus jne.olivat kaikki kuin suoraan oppikirjasta. En vaan tuntenut vauvaa/sen henkeä, mitä ikinä se onkaan. Mä tiesin ja pelkäsin olevani oikeassa ettei mitään vauvaa olekkaan.Eka ultra sitten todisti mun olleen oikeassa. Tuulimuna. :/

Elämä on outoa.

 

mulla oli niin että neljättä oottaessa mulla oli tosi vahva tunne että joku on pielessä,ravasin ultrissa aina kaikki ok,mutta silti tunne oli vahva että meille ei vauvaa tule.kuitenkin kaikki meni hyvin ja nyt tyttö jo yli puolivuotias.en tiedä mistä tuo tunne sitten tuli?raskausoireet olivat kyllä hyvin vähäiset aiempiin verrattuna ja hedelmöityspäivän tiesin mutta testi pitkään nega ja sitten kun plussa tuli oli se kauan hyvin heikko,viikolla 7 tais olla vasta kunnolline.ultrassa ei laskettuaika kuitenkaan muuttunut.

 

Minä jotenkin aavistin ja pelkäsin että ei tule hyvin käymään. Koska keskenmenoa edeltävällä viikolla tunsin supisteluja. En koskaan aikaisemmissa raskauksissa ole näillä viikoilla supisteluja tuntenut. Sitten kun verenvuoto alkoi, pelko kävi toteen. Tämä siis rv7. Toisena päivänä vuoti paljon hyytymiä. Viikon verran meni, kunnes pääsin vasta ultraan toteamaan tilanteen, että kesken on mennyt, ja kohtu jo täysin tyhjentynyt. Viikon sitä siinä vuotaessa yritti vielä toivoa, ja elätellä toiveita vauvasta. Raskasta on edelleen... :'(