Vaikein päätös ikinä...

  • Viestiketjun aloittaja Umpikujassa91
  • Ensimmäinen viesti
Umpikujassa91
En tiedä miten tämän kirjoittaisin että saisin kaikki tärkeimmät asiat tähän purettua.. No aloitan siitä että olen 23v yksinhuoltajaäiti, minulla on 5-vuotias tytär. Ja viikko sitten sain tietää olevani raskaana, joka ei ollut lainkaan iloinen uutinen.. Olen monta vuotta taistellut vaikeaa masennusta, ahdistusta ja itsetunto ongelmia vastaan. Stressaan lähes kaikesta. Arvostelen itseäni äitinä jatkuvasti mm. jos en jaksa leikkiä lapseni kanssa tai en keskity häneen tarpeeksi kun olen omissa ajatuksissani tai kun kotona on sotkuista. Lääkkeitä masennukseen olen syönyt ja ne auttoivatkin jonkin verran, mutta ikävien sivuvaikutusten takia en ole enää puoleen vuoteen lääkkeitä syönyt.

Tosiaan, nyt olen raskaana. Olin syyskuun alussa juhlimassa ja päädyin jonkun vieraan miehen kanssa sänkyyn, meillä oli kondomi mutta se oli mennyt rikki. Otin seuraavana aamuna jälkiehkäisypillerin, mutta se ei ole näköjään tehonnut.
Olen tähän asti aina puhunut että en varmaan koskaan halua toista lasta, minulle tyttäreni vauva aika oli todella rankka, tyttö oli niin vähä uninen, olin jatkuvasti kuoleman väsynyt enkä muistakaan niistä ajoista paljoakaan.
Ensimmäinen ajatukseni kun positiivisen testin tein oli abortti, ehdottomasti. Minulla ei ole miestä, tämän lapsen isää en tunne ollenkaan, ennen tätä raskautta elämä tuntui jo tarpeeksi haastavalta ja välillä suorastaan taistelulta, että saan kaikki jokapäiväiset askareet hoidettua.
Kävin tänään lääkärissä allekirjoittamassa raskaudenkeskeytys paperin, mutta mieletön ahdistus valtasi minut taas, en tiedä pystynkö siihen! Olen nyt viikolla 6. Tunnen välillä itseni ihan hirveäksi ihmiseksi jos teen sen abortin, silti kun järjellä mietin niin tärkeinhän on tuo olemassaoleva tyttäreni, joka tarvitsee tasapainoisen ja onnellisen äidin, enkä tiedä kykenenkö sellainen olemaan jos nyt pidän vauvan jota en oikeasti ole halunnut. Tottakai vauvaakin sitten rakastaisi jos sen nyt päättäisin pitää mutta en usko että voimani riittävät! Tämä on niin kamala tilanne :( en ole koskaan ollut mikään abortin vastustaja mutta nyt kun olen tässä tilanteessa niin en vaan tiedä pystynkö siihen..
En oikeastaan tiedä minkälaisia vastauksia odotan, ehkä mahdollisesti vertaistukea jos täältä löytyy joku joka on yksinhuoltajana tullut raskaaksi, niin voi kertoa oman tarinansa pitikö lapsen vai päätyikö keskeytykseen.
 
Kohtalontoveri
Hei ja valtavasti tsemppiä sinulle, tiedän mitä käyt läpi. :heart:

Itse tulin myös nuorena yksinhuoltajana raskaaksi, elämänhallinta muutenkin hakusessa, masennus ja kaikki voima meni arkisista askareista ja äitiydestä selviämiseen.
En myöskään halunnut lasta ja raskaus oli minulle todellinen kauhistus, joten varasin aborttiajan heti kun sen sain.
Kumma kyllä, tuon asian hoitoon löytyi jostain voimavaraa ja sain hoidettua keskeytyksen mahdollisimman nopealla aikataululla pois päiväjärjestyksestä.

Ikinä en ole sitä keskeytystä katunut, päinvastoin tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sain silloin sen keskeytyksen ja pystyin tarjoamaan lapselleni paremman lapsuuden ja voimaantumaan itse äitinä ja ihmisenä rauhassa.
Sinun tilanteessasi suosittelisin ehdottomasti samaa. Joskus on vastuullisinta kuunnella järjen ääntä, eikä ruveta tunteilemaan liikoja asiassa, jossa voi saada todella pahaakin jälkeä aikaan.
Keskeytys ei pilaa teidän elämäänne mitenkään, mutta jos jatkat raskautta ja päätät synnyttää uuden lapsen, tiedät varmasti itsekin, että siinä voi pahimmillaan mennä pilalle kolmen ihmisen -joista kaksi täysin viatonta- elämä pilalle - tai ainakin sekaisin liian pitkäksi aikaa.

Voimaa sinulle, usko itseesi ja siihen, että keskeytyspäätös on sinulle ja tyttärellesi juuri se oikein.
 
tsempit täältä
En vertaistukea osaa antaa, mutta mielestäni olet tekemässä oikean päätöksen. Kuten itsekin sanoit, olemassa oleva tyttäresi on nyt tärkein ja on tärkeää, että jaksat hänelle tarjota hyvän ja tasapainoisen elämän. Olla hyvä äiti hänelle!

Voimita tulevaan, mihin päätökseen ikinä päädytkin <3
 
Entäs jos kuitenkin päätät ettet tee aborttia :). Mieti mikä lahja se on saada oma lasta. Varmasti alku on vaikea ja tulee olemaan vaikea. Mutta uskon kun olet aikuinen sanot itselle kiitos jos se pikkunen tulee maailmaan.
 
No kerron...
Itse tulin huolimattomuutta raskaaksi esikoisen isälle, jonka kanssa meilllä oli tosi huono on-offsuhde. Mulla oli muutenkin hyvin raskasta jaksaa kaikki.

En kyennyt aborttiin, mutta toivoin keskenmenoa. Se tulikin tosi alussa, ja olin hyvin hyvin tyytyväinen. Enkä ole ikinä katunut toivomustani, mulla ei olisi silloin ollut resursseja toiseen lapseen.
 
Yks pikku juttu...
Puhut "jo olemassaolevan tyttäresi" hyvinvoinnista. Asiahan on niin, että sinulla on nyt jo toinenkin lapsi. Se on fakta. Mitä asialle voi tehdä, on joko antaa lapsen kehittyä ja syntyä, tai sitten ottaa se hengiltä. Oma huono elämäntilanne ei ole syy tehdä aborttia - oma mukavuudenhalu sen sijaan on. Se onkin sitten (valitettavasti lain mukaan) oma asiasi, oletko niin mukavuudenhsluinen, että viet jälkikasvultasi hengen.
 
viera.s
Valitettavasti palstalta saa hyvin erilaisia vastauksia, joten päätöstäsi tuskin täältä kysyminen helpottaa. Jotkut nyt tuomitsevat abortin kaikissa tilanteissa. Kuitenkaan alkio ei kärsi varhaisesta raskaudenkeskeytyksestä ja asia ikäänkuin palautuu siihen, kuin kondomi ei olisi mennyt alkujaan rikki. Jos vaan itse henkisesti kykenet asiaan näin suhtautumaan.

Vaikka ymmärrän, että jotkut eivät uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi aborttia hyväksy, en kyllä ymmärrä lainkaan että tämä kanta pitää tuomitsevaan ja syyttävään sävyyn ilmaista. Siitä on ainakin lähimmäisenrakkaus kaukana, eikä varmasti auta ketään sellaiset kommentit. Sinulla on painavat motiivit raskaudenkeskeytystä harkita eikä ongelmia ratkaise mukavuudenhalusta syyttely, vaan korkeintaan konkreettinen apu voimavarojen parantamiseksi. Toki sinä varmasti jotain apua voisit saada yhteiskunnalta, mikäli et raskautta keskeyttäisi ja vauva syntyisi. Onko sinulla muutoin mitään tukiverkkoa? Tiedätkö "isän" yhteystietoja tai saatko ne selvitettyä? Mielestäni olisi järkevää hänelle asiasta kertoa. Jos hän on valmis kantamaan vastuuta ja auttamaan jatkossa lapsen kanssa, se voisi tietysti auttaa sinua pärjäämään, mutta todennäköisempää lienee, että hän toivoo sinun tekevän abortin. Mutta sekin voisi olla hyvä tietää, ehkä helpottaisi päätöstäsi.

Tuomitsevat hihhulit voisivat ennemmin vaikka ilmottautua tukiperheiksi yksinhuoltajavanhemmille! Siitä olisi oikeasti apua lapsille, ei masentuneiden äitien syyttelystä.
 
"mielipide"
Haluatko isättömän lapsen, jota et jaksa huoltaa? Ja jonka isää et ilmisesti pysty edes koskaan selvittämään? Parempi kun vaan teet keskeytyksen ja laitatat samalla putket poikki.
 
vierass
Päätät niin, kuin itse parhaaksi katsot. Tulet varmaan jossain vaiheessa katumaan, teet sitten kummalla tavalla tahansa.

Sitä ei voi varmuudella ennustaa, miten väsyttävä se vauva-aika tulee olemaan. Lapset ovat niin erilaisia. Itse en juurikaan muista keskimmäisen vauva-ajasta väsymyksen vuoksi
 
vierassss
Valitettavasti palstalta saa hyvin erilaisia vastauksia, joten päätöstäsi tuskin täältä kysyminen helpottaa. Jotkut nyt tuomitsevat abortin kaikissa tilanteissa. Kuitenkaan alkio ei kärsi varhaisesta raskaudenkeskeytyksestä ja asia ikäänkuin palautuu siihen, kuin kondomi ei olisi mennyt alkujaan rikki. Jos vaan itse henkisesti kykenet asiaan näin suhtautumaan.

Vaikka ymmärrän, että jotkut eivät uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi aborttia hyväksy, en kyllä ymmärrä lainkaan että tämä kanta pitää tuomitsevaan ja syyttävään sävyyn ilmaista. Siitä on ainakin lähimmäisenrakkaus kaukana, eikä varmasti auta ketään sellaiset kommentit. Sinulla on painavat motiivit raskaudenkeskeytystä harkita eikä ongelmia ratkaise mukavuudenhalusta syyttely, vaan korkeintaan konkreettinen apu voimavarojen parantamiseksi. Toki sinä varmasti jotain apua voisit saada yhteiskunnalta, mikäli et raskautta keskeyttäisi ja vauva syntyisi. Onko sinulla muutoin mitään tukiverkkoa? Tiedätkö "isän" yhteystietoja tai saatko ne selvitettyä? Mielestäni olisi järkevää hänelle asiasta kertoa. Jos hän on valmis kantamaan vastuuta ja auttamaan jatkossa lapsen kanssa, se voisi tietysti auttaa sinua pärjäämään, mutta todennäköisempää lienee, että hän toivoo sinun tekevän abortin. Mutta sekin voisi olla hyvä tietää, ehkä helpottaisi päätöstäsi.

Tuomitsevat hihhulit voisivat ennemmin vaikka ilmottautua tukiperheiksi yksinhuoltajavanhemmille! Siitä olisi oikeasti apua lapsille, ei masentuneiden äitien syyttelystä.
Hieno vastaus ilmeisen hienolta ihmiseltä. Otetaan mallia tästä!
 
"Jenis"
Vastaavassa tilanteessa tekisin abortin. Jo olemassaolevat ihmiset ja heidän jaksamisensa menevät sikiön oikeuksien yli, ja jos sulla on jo nyt noin vaikeaa, uusi vauva ei tilannetta ainakaan helpota.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
"Jep jep"
Valitettavasti palstalta saa hyvin erilaisia vastauksia, joten päätöstäsi tuskin täältä kysyminen helpottaa. Jotkut nyt tuomitsevat abortin kaikissa tilanteissa. Kuitenkaan alkio ei kärsi varhaisesta raskaudenkeskeytyksestä ja asia ikäänkuin palautuu siihen, kuin kondomi ei olisi mennyt alkujaan rikki. Jos vaan itse henkisesti kykenet asiaan näin suhtautumaan.

Vaikka ymmärrän, että jotkut eivät uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi aborttia hyväksy, en kyllä ymmärrä lainkaan että tämä kanta pitää tuomitsevaan ja syyttävään sävyyn ilmaista. Siitä on ainakin lähimmäisenrakkaus kaukana, eikä varmasti auta ketään sellaiset kommentit. Sinulla on painavat motiivit raskaudenkeskeytystä harkita eikä ongelmia ratkaise mukavuudenhalusta syyttely, vaan korkeintaan konkreettinen apu voimavarojen parantamiseksi. Toki sinä varmasti jotain apua voisit saada yhteiskunnalta, mikäli et raskautta keskeyttäisi ja vauva syntyisi. Onko sinulla muutoin mitään tukiverkkoa? Tiedätkö "isän" yhteystietoja tai saatko ne selvitettyä? Mielestäni olisi järkevää hänelle asiasta kertoa. Jos hän on valmis kantamaan vastuuta ja auttamaan jatkossa lapsen kanssa, se voisi tietysti auttaa sinua pärjäämään, mutta todennäköisempää lienee, että hän toivoo sinun tekevän abortin. Mutta sekin voisi olla hyvä tietää, ehkä helpottaisi päätöstäsi.

Tuomitsevat hihhulit voisivat ennemmin vaikka ilmottautua tukiperheiksi yksinhuoltajavanhemmille! Siitä olisi oikeasti apua lapsille, ei masentuneiden äitien syyttelystä.
No joo, ei se alkio välttämättä fyysistä tuskaa koe, kun abortti tehdään. Tuskinpa nappi otsaankaan fyysistä kärsimystä kenellekään ehtii tuottaa, siinähän kuolee heti. Jos tämä on argumentti, niin... No, eipä siitä sitten sen enempää.

Kirjoituksesi on muutenkin hyvin asenteellinen, kategorioit abortin vastustajt automaattisesti uskonnollisiksi hihhuleiksi. Well, here's news for you: olen 100% ateisti, joka nyt vain sattuu olemaan elämän kannalla ja kaikkien heikoimpien ja puolustuskyvyttömien puolella. Ymmärrän, että nykyaikana olen mielipiteineni vähemmistöä, eihän se ole yhtään coolia olla humaani ja puolustaa heikompia. kaikkein tärkeintähän on jokaisen aikuisen ihmisen itsekkyys ja mukava elämä sekä taloudellinen tilanne... Lähinnä huvittavat aloittajan tapaiset henkilöt "rankkoine elämineen" Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa ne epätoivotutkin lapset saisivat oikeasti elää todella laadukasta elämää.
 
Bbierass
Varmaan se tuossa tilanteessa on keskeyttää ei-toivottu raskaus ja antaa rajalliset voimansa 5-vuotiaalle. Onneksi asia tuli esille noin varhain, niin keskeytys on vielä fyysisesti helppo ja moraalisestikin hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Se on sun ratkaisu ja luultavasti siitä ei mitään traumoja jää.
 
[QUOTE="Jep jep";30326761]No joo, ei se alkio välttämättä fyysistä tuskaa koe, kun abortti tehdään. Tuskinpa nappi otsaankaan fyysistä kärsimystä kenellekään ehtii tuottaa, siinähän kuolee heti. Jos tämä on argumentti, niin... No, eipä siitä sitten sen enempää.

Kirjoituksesi on muutenkin hyvin asenteellinen, kategorioit abortin vastustajt automaattisesti uskonnollisiksi hihhuleiksi. Well, here's news for you: olen 100% ateisti, joka nyt vain sattuu olemaan elämän kannalla ja kaikkien heikoimpien ja puolustuskyvyttömien puolella. Ymmärrän, että nykyaikana olen mielipiteineni vähemmistöä, eihän se ole yhtään coolia olla humaani ja puolustaa heikompia. kaikkein tärkeintähän on jokaisen aikuisen ihmisen itsekkyys ja mukava elämä sekä taloudellinen tilanne... Lähinnä huvittavat aloittajan tapaiset henkilöt "rankkoine elämineen" Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa ne epätoivotutkin lapset saisivat oikeasti elää todella laadukasta elämää.[/QUOTE]

Tämä kertookin kaiken oleellisen sinusta, empatiakyvystäsi ja sen, ettei aloittajan ja kaltaistensa kannata ajatustaan sinunlaisillesi uhrata.

Et nähtävästi käsitä ollenkaan, että on olemassa sairauksia ja jotkut niistä niin vaikeita, ettei ole kenenkään kannalta mielekästä hankkia tilanteeseen lasta.
Masennus vieläpä lasten kannalta ehkä pahin sairaus, sillä vanhemman sairastaessa kyseistä sairautta voi lapset olla ihan todellisessa vaarassa muutenkin, kuin vain kodin ilmapiiriltä/kiintymyssuhteessa/muuten emotionaaliselta kehitykseltään.
Joku täysin fyysinen sairaus voi olla arkea ja elämää rajoittava, mutta ei yleensä ole vaaraksi muille.
Masennus taas voi olla jopa tappava tauti - muillekin, kuin sairaalle itselleen.

Tosin, mitäpä kaltaisillesi edes yrittää selittää jo olemassa olevan elämän suojelemisen tärkeydestä, kun teitä ei kiinnosta.
Typeränä jankkaatte sivistymätöntä, empatiakyvytöntä ja mustavalkoista näkökulmaanne näkemättä sen pidemmälle. Vähän kuin joku murrosikäinen.
 
"Jenis"
[QUOTE="Jep jep";30326761]No joo, ei se alkio välttämättä fyysistä tuskaa koe, kun abortti tehdään. Tuskinpa nappi otsaankaan fyysistä kärsimystä kenellekään ehtii tuottaa, siinähän kuolee heti. Jos tämä on argumentti, niin... No, eipä siitä sitten sen enempää.

Kirjoituksesi on muutenkin hyvin asenteellinen, kategorioit abortin vastustajt automaattisesti uskonnollisiksi hihhuleiksi. Well, here's news for you: olen 100% ateisti, joka nyt vain sattuu olemaan elämän kannalla ja kaikkien heikoimpien ja puolustuskyvyttömien puolella. Ymmärrän, että nykyaikana olen mielipiteineni vähemmistöä, eihän se ole yhtään coolia olla humaani ja puolustaa heikompia. kaikkein tärkeintähän on jokaisen aikuisen ihmisen itsekkyys ja mukava elämä sekä taloudellinen tilanne... Lähinnä huvittavat aloittajan tapaiset henkilöt "rankkoine elämineen" Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa, jossa ne epätoivotutkin lapset saisivat oikeasti elää todella laadukasta elämää.[/QUOTE]

Jos olisit oikeasti humaani ihminen, puolustaisit tosiaankin heikompaa etkä löisi lyötyä. Empatiakykyä kannattaa hankkia ennenkuin alkaa nimitellä itseään humanistiksi tai heikomman puolustajaksi. Humanisti ei myöskään toivo maailmaan yhtään lisää epätoivottuja lapsia kärsimään, maailma hukkuu heihin muutenkin. Montakos isätöntä/äiditöntä/vammaista/muuten vaan väärän väristä lasta olet itse valmis adoptoimaan? Konkreettisia tekoja eikä puheita, jos kerran heikomman puolella ollaan olevinaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
Jep jep taas
Ciervo, ja läpä läpä. Jos ei itse halua/pysty lasta pitämään, niin antaa sitten vaikka adoptioon. Ihmeellisen murhanhimoisia naisia nyky-yhteiskunta täynnä. Kuvottavaa. Kuulostat kovin kyyniseltä ja kylmältä ihmiseltä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. No, tuskin on, olet luultavasti abortoinut kaikki.
 
öriöriöri
Itsekin olen keskytyksen kannalla. Se on varmasti rankkaa jos olet tunteellinen henkilö, mutta oikeasti se voisi sinulle ja tyttärellesi olla paras minkä voit tehdä.

Sairaalassa ei varmasti tuomita, etenkään jos samalla hankit kapselin tai kierukan. Vahinkoja sattuu niille paremmillekin ihmisille, eikä kukaan voi pakottaa sinua pitämään lasta joka on saanut alkunsa yhden yön jutusta. Ja jos on kortsua käytetty ja jälkiehkäisypilleri syöty, niin eiköhän se jo kerro että ei todellakaan ollut suunniteltua, tai huolimattomuutta.

Oletko miettinyt että kerrotko isäehdokkaalle tapahtuneesta?
 
"Jep jep"
Sinänsä huvittavaa, että näissä keskusteluissa aborttia vastustavat, kaikista puolustuskyvyttömimpiä puolustavat henkilöt ovatkin niitä empaattomia, lol. Ja ihmisten tappajat ovat jaloja, kun eivät tuo maailmaan lisää lapsia "kärsimään". Heh. No, mikä tahansa tuo sen hyvän omantunnon, kun tietää tekevänsä väärin...
 
"Jenis"
Ciervo, ja läpä läpä. Jos ei itse halua/pysty lasta pitämään, niin antaa sitten vaikka adoptioon. Ihmeellisen murhanhimoisia naisia nyky-yhteiskunta täynnä. Kuvottavaa. Kuulostat kovin kyyniseltä ja kylmältä ihmiseltä. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. No, tuskin on, olet luultavasti abortoinut kaikki.
Kun taas tämä ei ole yhtään kyynistä tekstiä?

Ja itse asiassa aborttiluvut ovat Suomessa laskeneet jo vuosia, eli nyky-yhteiskunnan naiset ovat selvästi vähemmän "murhanhimoisia" kuin aiempien yhteiskuntien. Jos siis abortti olisi murha. Mitä se ei ole.
 
"Jenis"
[QUOTE="Jep jep";30326819]Sinänsä huvittavaa, että näissä keskusteluissa aborttia vastustavat, kaikista puolustuskyvyttömimpiä puolustavat henkilöt ovatkin niitä empaattomia, lol. Ja ihmisten tappajat ovat jaloja, kun eivät tuo maailmaan lisää lapsia "kärsimään". Heh. No, mikä tahansa tuo sen hyvän omantunnon, kun tietää tekevänsä väärin...[/QUOTE]

"empaattomia"?

Edelleen, abortti ei ole murha eikä tappo.
 
vierassss
[QUOTE="Jep jep";30326819]Sinänsä huvittavaa, että näissä keskusteluissa aborttia vastustavat, kaikista puolustuskyvyttömimpiä puolustavat henkilöt ovatkin niitä empaattomia, lol. Ja ihmisten tappajat ovat jaloja, kun eivät tuo maailmaan lisää lapsia "kärsimään". Heh. No, mikä tahansa tuo sen hyvän omantunnon, kun tietää tekevänsä väärin...[/QUOTE]

Mietipäs nyt vähän mitä kirjoittelet, ja mitä se empatia oikeastaan on. Lue otsikko: Vaikein päätös ikinä. Onko todellakin sisälukutaitokin niin hukassa, ettet näe, kuinka tuskallista tämä aloittajalle on? Miten kuvittelen sen olevan jotenkin humaania, kun lyöt lyötyä yvinkin aggressiivisesti? Mielipiteesi on tullut selväksi, myös hyökkäävyytesi asian suhteen on naurettavaa. Anna toisen olla.
 
"Jep jep"
No, juu, en suoraan sanottuna pysty samaistumaan ja lohduttamaan henkilöä, joka on ilmeisesti jo päättänyt tappaa jälkikasvunsa, ja hakee täällä muiden abortin kannattajien ja kannustajien hyväksyntää päätökselleen. Itse en ikimaailmassa laittaisi itseäni ja omaa mukavuudenhaluani oman jälkikasvuni edelle. Sitä taidetaan kutsua myös äitiydeksi...
 

Yhteistyössä