Vaikka olenkin nuori äiti, miksei minua hyväksytä edes perhekahvilassa??

Kävin alkuviikosta toisen kerran perhekahvilassa, n. vuosi sitten kävin aiemmin, jolloin tapahtui seuraavaa: Astuin sisään, täti toivotti tervetulleeksi, mutta sitten nämä muut äidit, katsoo ku halpaa makkaraa ja supisee. Luulin saavani sieltä juttu seuraa muilta äideiltä, mutta kuinkas kävikään. Yksi äiti kysyi lapseni ikää, ei muuta, jos kommentoisin johonkin jotain ni kukaan ei sanonut siihen mitään. Ja tiedän että ainoa syy on se, että olen nuori. Esikoisen sain 16-vuotiaana. Nyt mulla on kaksi lasta ja olen 19-vuotias.

No nyt menin lasteni kanssa perhekahvilaan, ajattelin että tuskin mua enään kohdellaan noin, mutta samalla lailla meni ku viimeksikin. Ja kaikki komentamiseni ym. seurataan tarkasti. Mikä ihme siinä on? Miksi kaikki luulee että nuoret äidit ovat jotenkin huonoja äitejä??

surettaa ;(

olisi niin kiva saada vertaistukea noista kerhoista sun muista, mutta kun ei hyväksytä joukkoon niin ei hyväksytä.

 

itse olen 26 vuotias yhden lapsen äiti ja en henk. koht. ole tavannut tilannetta jossa esim. perhekahvilassa tai kerhossa tehtäisiin noin. Meidän perhekerhossa käy ainakin äitejä laidasta laitaan ja tulee enemmänkin fiilis, että kaikki on innoissaan uudesta tulokkaasta. Oisko kyse sitten paikkakunnasta jossa asutte, koska meillä en ole tuonkaltaista havainnut. Toki en lue itseäni nuoriin äiteihin mutta ammattini puolesta tulee seurattua toisten sosiaalista kanssakäymistä joskus liiankin tarkoin...

 

Meillä edelleen kaikki jurottaa omassa nurkkauksessaan ja tuijottelee alta kulmien muita. Keskustelua käydään vain mahdollisen kaverin tai lapsen kanssa. Iästä viis

 

ompas ilkeää porukkaa. todennäköisesti ovat itse vain kateellisia koska olet nuori kaunis ja terve äiti älä käy moisessa paikassa jossa katsellaan nenänvartta pitkin, ilkeää porukkaa tosiaan :/

 

Voin lohduttaa sinua, että minun enimmäiset perhekahvilakokemukset olivat samanlaisia. Iästä asia ei kuitenkaan ollut kiinni sillä olen 31 Myöhemmin huomasin, että perhekahvilassa käy vakiintunut joukko porukkaa joka tuntee toisensa jo aika hyvin. Parin kerran jälkeen pääsin" sisään" heidän juttuihinsa ja aloin tuntea itseni tervetulleeksi. Suosittelen vain käymään säännöllisesti kahvittelemassa, kohta kuulut jo "sisäpiiriin".

 

Älä nyt jätä menemättä toista kertaa. Minäkin menin vaikka mongerran savoa pohjanmaalla ja kaikki katsoi että mikä mikä.. se on se suomalainen ajatusmalli, kun ei ollut naapurin kaisa, joka toimitti, ni pit vähän ihmetellä. kolmannella kerralla jo pyydettiin käymään kylässä lapsen kanssa vaikka eka kerralla tuntui, että on nyt liiankin tarkan suurennuslasin alla..

 

ainakin meidän avoimessa perhekahvilassa saa uusi äiti olla aktiivinen jos haluaa saada juttuseuraa. Siellä käy paljon väkeä, osa on vakkareita, osa käy silloin tällöin, joku käy kerran kokeilemassa, joten ei ole tapana jokaista sisääntulijaa ottaa heti avosylin vastaan ja keskittyä kaveeraamaan hänen kanssaan. Itsekin kävin monta kertaa ennen kuin alkoi juttuseuraa löytymään. Ja vähitellen minustakin on tullut paikan vakikävijä ja juttuseuraa löytyy aina.

Kannattaa vaan rohkeasti kysellä toisten lapsista, kommentoida positiivisesti toisten lasten touhuja/vaatteita/taitoja tms. Vähitellen ihmiset alkavat avautumaan. Meidän perhekahvilassa osa vanhemmista kyllä selvästi haluaakin olla omissa oloissaan, lukea lehtiä, syventyä kirjaan jne., mutta eiköhän senkin huomaa jos joku ei seuraa sillä hetkellä kaipaa.

 

kiitos tsempeistä =) Juuri tuollaiselta "sisäpiiri" jutulta se vaikutti, tuli itselle tosi ulkopuolinen olo ja olin koko ajan todella varautunut.. Isompi lapsi kyllä tykkäsi muiden lasten kanssa touhuta, mutta en haluaisi paikkaan mennä, jossa itselleni tulee paha mieli, sitten sitä miettii päivät pitkät mikä vikana??

No jos vaikka uskaltaisin seuraavalla viikolla käväistä, näkisi ehkä sen onko iästä kiinni vaiko ei.

Olis vaan niin ihanaa saada jotain virikettä päiviin lapsille ja itselleni.

 

Ehkä ainut mihin nuoruutesi vaikuttaa on tuo tunne että kaikki katsoo ja supisee. En ihan usko että toiset äidit tahallaan tekevät niin, tai edes huomaavat tekevänsä. Vanhempi äiti voisi olla varmempi itsestään? Älä välitä.

 

Itse kävin kerhossa lasten kanssa aikoinaan, nuorimmainen oli silloin n. 3kk. Olin todella väsynyt ja ajattelin että tällänen harrastus olisi kiva, jotain kodin ulkopuolista tekemistä ja että vauvakin voi olla mukana. Juttelua arjesta jne...
Mutta ei. Tuntu että siinä kerhossa oli jo inside-porukka valittu, ja nuoren ikäni takia tunnuin olevan "ei-niin-uskottava". Kolme, neljä naista olivat hyvä pataa keskenkään, koska puhuttelivat tuttavallisesti etunimillä toisiaan ja kuulin kuinka sopivat kyläilyjäkin jopa. Minun kanssani keskusteli vain ryhmän toinen vetäjä. Yritin kyllä olla aktiivinen, mutta innostus lopahti viiden kerran jälkeen. Suhtaudun vanhempiin äiti-kollegoihin nykyään varauksella.
Ikää mulla oli 19v tuolloin.

Että ap, et ole ainoa. Yritetty on, mutta äitiys ei ole riittävä yhdistävä tekijä näissä kahviloissa ja kerhoissa. Oman ikäisiäni äitejä olen nyt löytäny, ja juttua riittää. Tsemppiä =)

muoks. yksi sana pahasti väärin.

 

Varmasti ahdistavaa. Kannattaa jättää menemättä niin tulee vähemmän paha mieli. Ikä ei sano sitä onko hyvä äiti vai ei. Onhan noita kolmekymppisiä jotka eivät ole hyviä äitejä. Itse en mene edes noihin kerhoihin koska mulle tulee siellä sellanen tunne että siellä vaan vertaillaa äidin taitoja ja lasten taitoja ja kenellä on hienoimmat rattaat yms. Oon mäkin SUHT nuori 24v 2 lapsen äiti

 

jos olet pariin otteeseen käynyt samaisessa paikassa ja huomaat sen olevan vain ärsyke arjessa niin se on tyhjän kanssa sinne mennä kökkimään lapset saavat hyvää seuraa muualtakin. Varmasti!

 

Kyllä minuakin katsottiin alkuun pitkään. Kirkkaan punainen tukka, mustat vaatteet, lävistyksiä ja tatuointeja... Kovin yritin olla kaikessa mukana, jotta minut opittaisiin tuntemaan. Hetki siinä meni, mutta äkkiä sitä kuitenkin tutustui ja pääsi "mukaan"
Kyllä se siitä siis :hug:

 

Mä oon kanssa kuullut samaa, että kesken joukkoon tullut, on tuntenut itsensä ulkopuoliseksi ja on ollut aluksi vaikea päästä porukkaan. Toiset on käyny syksystä asti joka viikko, niin ei se toisaalta ihmekään oo, että viihtyvät keskenään, koska monet ei oo sellasia, että heti tutustuis vieraiden kanssa. Olis tietysti ihanne, että kaikki otettaisiin heti mukaan juttuihin, mutta usein se vaatii sitä, että se olisi jonkun tietyn vastuulla...

 

Monet aloittavat syksyllä innokkaina käymään perhekahviloissa, ja silloin voisi olla helpointa päästä mukaan, koska kaikki ovat uusia...

 

kiitos tsempeistä =) Juuri tuollaiselta "sisäpiiri" jutulta se vaikutti, tuli itselle tosi ulkopuolinen olo ja olin koko ajan todella varautunut.. Isompi lapsi kyllä tykkäsi muiden lasten kanssa touhuta, mutta en haluaisi paikkaan mennä, jossa itselleni tulee paha mieli, sitten sitä miettii päivät pitkät mikä vikana??

No jos vaikka uskaltaisin seuraavalla viikolla käväistä, näkisi ehkä sen onko iästä kiinni vaiko ei.

Olis vaan niin ihanaa saada jotain virikettä päiviin lapsille ja itselleni.

:hug: Mä en kans oo uskaltautunut koskaan niihin. En edes tiedä missä niitä on, kun olen tänne muualta muuttanut.

 

Mua tuijotettiin myös,enkä kokenut oelvani mitenkään tervetullut.

Tulin siihen tulokseen,että jokainen uusi äiti olisi saanut saman kohtelun.
Nuo mammat olivat kerenneet olal kerhossa vuosia,ja siinä siis todellakin vallitsi sellainen sisäpiiri juttu.

Hankala siihen on itseään tunkea.Onneksi tutustuin seurakunnan kerhossa muihin äiteihin

 

mutta mä en ainekaan haluaisi edes tutustua sellaisiin ihmisiin keneltä saa varsin pimeän ja ilkeän tervetuloa -toivotuksen. sitten kun itse kuuluu siihen joukkoon ja tulee uusi äiti lapsineen ihmettelemään miten ilkeitä ihmiset onkaan ja samaa rataa mennään...

 

Siellä on jo ne omat piirinsä.

 

Mä oon käynyt syksystä asti kahdessa kerhossa, ja meille ne on ainakin tosi tärkeitä juttuja, oon saanut sieltä kaikki äitiystäväni, joiden kanssa nähdään ja pidetään yhteyttä myös kerhon ulkopuolella. Ennen näitä perhekerhoja mulla ei ollut tältä paikkakunnalta kuin muutama ystävä.