Vaistovanhemmuus, häh?

Eli joku poisti mun viestin? ok

Ninatt siis kannattaa vaistovanhemmuutta ja roikottaa istukkaa ja napanuoraa repussa seuraavan lapsen synnyttyä?

Sekö on lapsen parasta?

 

Vastaa nyt ihmeessä, luulen olevani taannoiseen syytökseesi edes jonkinlaisen selityksen velkaa. Niin, että pahoinpitelenkö minä lastani tällä hetkellä?

Eka pitää olla hiljaa ja sitten pitää taas avautua.

En vastaa enää teille mitään, ootte ihan mahdottomia. Liian moni hyppii nenille saman aikaisesti, eihän tässä enää pysy perässä kuka on kuka ja mikä on mitä.

En vastaa, koska tekis mieli suoltaa sellaista tekstiä että tulis varmaan bannit ikusiksi ajoiksi.

En vastaa, koska se on turhaa. Te kirjoittelette vain ja ainoastaan provoilu mielessä, ette siksi, että oikeasti haluaisitte tietoa tai keskustelua.

Ihme toimintaa... :headwall:

Otapa huomioon se pieni seikka, että minä en kertaakaan ole ottanut osaa sinun edelliseen ketjuusi(joka siis on lukittuna, minun toimestani). Nyt sinä voitkin kaivaa lähetetyt y-viestisi ja sieltä kohta Jätkä. Lue se hitaasti ja lopeta sitten kaikenlainen provosointi sekä ihmisten syyttely. Hitto vieköön.

 

En minä provoile ainakaan. Ilmoitin vaan mielipiteeni rehellisesti. Musta sä et ole näet ollenkaan johdonmukainen. Muillakin kun sulla on oikeus mielipiteisiin.

Kuten sanoin, ei tässä enää pysy perässä kuka on kuka ja kuka on kirjoittanut mitä. Äskeinen teksti oli lähinnä Jätkälle suunnattu.

Kyllä, kaikilla on oikeus mielipiteisiin. MYÖS mulla. Mun ei myöskään käskystä tarvitse esittää mitään (mielipiteitä TAI faktoja) kenellekään.

 

Vaistovanhemmuus, eli noin kolmen lapsen äiti.
Tarpeeksi kokemusta lapsista, tarpeeksi tietoa mitä tehdään.

Ihmeellistä miten tästä tehdäänn trendejä hienoilla nimillä.

 

Moni äiti hoitaa äitiyttä neuvolan tai muun neuvojen mukaisesti; imetetään suositusten mukaisesti, aloitetaan ruokailu suositusten mukaisesti, nukutetaan suositusten mukaisesti milloin minnekin... Sen lisäksi saatetaan käyttää väkivaltaa lapsen kasvatuksessa.

Vaistovanhemuus taas perustuu siihen, että lasta kuullaan suosituksia enemmän. Ei niinkään seurata trendejä mitä lastenhoidossa nyt tehdään, vaan palataan vanhaan, kunnioitetaan biologisia tarpeita ja kuullaan lasta.

Äitiyttä on monenlaista ja nämä erilaiset termit ja nimet selkeyttävät keskustelua äitiydestä ja vanhemmuudesta.

Juuri näin, paitsi jos se lapsi sattuu nukkumaan paremmin omassa sängyssä kuin perhepedissä, viihtyy paremmin vaikka lattialla kuin esim. kantoliinassa, jos lapsen pylly menee rikki kestovaipoista mutta voi hyvin kertiksissä tai jos - hui sentään - sille maistuu paremmin kaupan soseet kuin itse tehdyt, niin silloin vaistoja tai lasta EI SAA kuunnella, tai on äärimmäisen huono äiti.

Jep, NinaTT:n kannattaisi muistaa se, että vaistovanhemmuutta on se, että kuuntelee sen oman lapsen yksilöllisiä tarpeita. Jos ne ovat eri tavalla tyydytettäviä, kuin hänen lapsensa tarpeet, se ei tee vanhemmista psykopaatteja.

Jos laittaa sen lapsen heti ekasta yöstä yksin nukkumaan, miten se on lapsen tarpeita kuulostelemista? Jos ei edes kokeilla sitä luomumenetelmää, on vähän hassua sanoa, että lapsen parhaaksi jätettiin yksin...

Tässä kohtaa nyt pakko puuttua. Meillä nukuttiin vauvan vieressö, iho ihoa vasten ekat 2 kuukautta, mut vauva oli levoton ja nukahtaminen äärimmäisen hankalaa. Miehen kanssa vuorotellen hyssyteltiin sylissämme lasta uneen, pidettiin vieressä, oltiin hiljaa, siliteltiin, TEHTIIN KAIKKEMME, ja poika vaan ei nuku. Sitten yksi kaunis kerta laskin pojan omaan sänkyyn ja kävin juomassa vettä, mutta ihme oli tapahtunut ja lapsi nukkui kun tulin takaisin. Siitä lähtien laitettiin aina omaan sänkyyn ja sinne nukahtaa hyvin, kun saa olla omassa rauhassa.

Poika on nyt 2-vuotias ja edelleen jos menee silittelemään tai viereen kun yrittää nukahtaa niin ei tule mitään, nyt jo käskee siitä pois kun osaa puhua. Meillä ei olis tuottanut ongelmia pitää poikaa lähellä, sitä unista tuhisijaa ihan kaipaa edelleen viereensä, mutta lapsen tarpeet meni nyt edelle ja vanhempina omia vaistojamme kuuntelemme tässä ja teemme kuten lapsen parhaaksi on.

Päviisn kyllä halit ja syli kelpaa kovastikin ja läheisyyttä poika on valmis ottamaan vastaan silloin mutta ei nukkuessaan.

 

Otapa huomioon se pieni seikka, että minä en kertaakaan ole ottanut osaa sinun edelliseen ketjuusi(joka siis on lukittuna, minun toimestani). Nyt sinä voitkin kaivaa lähetetyt y-viestisi ja sieltä kohta Jätkä. Lue se hitaasti ja lopeta sitten kaikenlainen provosointi sekä ihmisten syyttely. Hitto vieköön.

Mä luin sieltä uudestaan, pariin kertaan. En syyttäny sua mistään muusta, kun että pidät tiettyä käytäntöä normaalina. Niin pidätkin, olen kattonut muita sun viestejä ja pidät sitä ihan normaalina. Mistä mä olen siis sua syyttänyt perusteettomasti? Tää edelleen hiertää, ilmeisesti suakin.

Ja lisäys: Nyt kun sanon, että mieluummin oon vastaamatta kun sanon jotain jota voidaan tulkita provosoivaksi ja syytteleväksi, niin sä sanot yhtäkkiä että vastaa vaan! Vastaa, vastaa! Päätä nyt. Saanko mä sanoa vai en?

 

No meillä kyllä neuvolassa kannustetaan kuuntelemaan lasta vaistonvaraisesti, ja muutenkin arvostetaan vanhempien omaa päätöskykyä ja tapaa tehdä asioita. Terkka ei oikeastaan tunnu antavan neuvoja, vaan pitkän uransa aikan hyväksi näkemänsä rungon lastenhoidossa ja kannustaa etsimään myös itse tietoa.

Ei vaistovanhemmuus ole lapsen fyyisistä kurittamista missään tapauksessa, camoon! Vai kertooko vaistosi että lyöppäs pientä puolustuskyvytöntä lasta nyt... (kommentti ei ole hlökohtainen sinulle joka kirjoitit asiasta)

 

No meillä ollaan menyty hyvin pitkälle lapsen tahdin mukaan. Imetettiin niin pitkään että lapsi lopetti tissittelyn, lapsi nukkui pienenä vieressä vaikka laitettiin illalla nukkumaan omaan sänkyyn joka muuten oli kiinni meidän sängyssä, lapsi nukkui siis mun vieressäni ja aivan taatusti reagoin aivan yhtä nopeasti hänen maidon tarpeeseen jos olisi ollut samassa sängyssä. Lapsella on käytössä osittain kestovaipat ja pöperöt tein itse eikä hälle sitten edes maistuneet kaupan ruokaisat pöperöt (joka muuten otti pitkänpäälle aivoon). Liinailtukin ollaan. Neuvola ei ole koskaan sanellut mitä tehdään ja millon, ehkä mulla on ollut sitten vaan hyvät neuvolan tädit tai ehkä mä olen niin typerä etten oo vaan tajunnut kuunnella niiden käskytyksiä?

Mene ja tiedä. Mutta en koe harjoittavani mitään vaistovanhemmuutta tai sen enempää yritä lokeroida itseäni mihinkään termiin sopivaksi. Koen harjoittavani vanhemmuutta omilla ehdoillani, joihin kuuluu toisten huomioon ottaminen. Enkä ymmärrä miksi kenenkään pitäisi MEIDÄN valinnoista, jotka ollaan tehty lasta ajatellen, tulla syyttelemään että tehdään väärin tai ollaan jotain hulluja jonkun tapamme takia. Meillä MEIDÄN valintamme ja tapamme toimia ovat olleet ne oikeat eikä kukaan ulkopuolinen yksinkertaisesti voi tulla väittämään että lapsi ei ole saanut läheisyyttä kun ollaan laitettu nukkumaan omaan sänkyynsä tai että yritetään päteä ja olla jotenkin muka parempia kun ollaan itse tehty pienelle lapselle ruokamössöt tai että kun käytetään kestoja yritetään korottaa itsemme toisten yläpuolelle tai kun käytetään kertavaippoja ollaan idiootteja jotka ei ajattele nenäänsä pidemmälle.


Vanhemmuudessaan(kin) on hyvä pitää mielessä että vaikka yksi asia toimii meillä, se ei välttämättä toimi naapurissa. Jos meidän ipana on nukkunut tyytyväisenä liinassa, niin naapurin Pertti saattaa kiljua naama punaisena sielä kun ei viihdy tai jos meidän lapsi on tykännyt syödä tissiä vaan reilu vuoden ikäseksi, niin naapurin Pertti saattaa vaatia tissiä vielä kahden vuoden iässä. Maailma ei ole mustavalkoinen ja muillakin vanhemmilla on tunteet ja niitä tunteita voi olla yllättävän helppo loukata, tahattomasti tai tahallaan.

 

Mä olen tullu siihen tulokseen, että ne on keksiny sanan vaistovanhemmus, jotta mäkin olen terndikäs ja voin sanoa olevani jonkun atteen kannattaja :saint:
Sanaa tosin ei ollu keksitty vielä kun noin 2 vanhinta oli vauvoja, mutta kiva että keksivät sen edes nyt

 

voi että minua ottaa päähän nämä termit ja niistä jauhaminen... no mitenkäs teillä millanen kasvatusmetodi teil..joo no me kasvatetaan nico-petteri vaistovanhemmuuden mukaan ..ensin me meinattiin curling vanhemmuutta.... aargh!!

 

Mä olen tullu siihen tulokseen, että ne on keksiny sanan vaistovanhemmus, jotta mäkin olen terndikäs ja voin sanoa olevani jonkun atteen kannattaja :saint:
Sanaa tosin ei ollu keksitty vielä kun noin 2 vanhinta oli vauvoja, mutta kiva että keksivät sen edes nyt

Vähän samat aatteet täälläkin. =)

 

Vastaa nyt ihmeessä, luulen olevani taannoiseen syytökseesi edes jonkinlaisen selityksen velkaa. Niin, että pahoinpitelenkö minä lastani tällä hetkellä?

Eka pitää olla hiljaa ja sitten pitää taas avautua.

En vastaa enää teille mitään, ootte ihan mahdottomia. Liian moni hyppii nenille saman aikaisesti, eihän tässä enää pysy perässä kuka on kuka ja mikä on mitä.

En vastaa, koska tekis mieli suoltaa sellaista tekstiä että tulis varmaan bannit ikusiksi ajoiksi.

En vastaa, koska se on turhaa. Te kirjoittelette vain ja ainoastaan provoilu mielessä, ette siksi, että oikeasti haluaisitte tietoa tai keskustelua.

Ihme toimintaa... :headwall:

Mitä keskustelua on se, että sinä tulet tänne ja heität ilmaan syytöksen, täysin tuulesta temmatun sellaisen. Sitten, kun sinulta kysyy perusteluja asiaan, sinä jätät siihen vastaamatta?

Minä ihan oikeasti ja aidosti haluaisin kuulla sen, MILLÄ TAVALLA tyytyväisenä omassa sängyssään nukkuva vauva vahingoittuu, kun en millään asiaa ymmärrä. Enkä ainakaan huomaa, että kohta kolmevuotiaassani olisi mitään vikaa, vaikka näin aikoinaan toimimmekin. Tarkoitukseni ei ollut suututtaa, ainoastaan kuulla, mihin ihmeeseen teoriasi - syytöksesi - perustat.

Ei varmaankaan kannattaisi sellaista päästää suustaan (näppiksestään), minkä takana ei voi seisoa.

 

mä olen ilmeisesti ollu vaistovanhempi tiätämättäni 14vuotta kuunnellut lapseni tarpeita.
neuvolasta mä en ole ikinä saanut mitään irti olen käynyt siällä rokotusten,painon,pituus mittausten takia.

meillä ei nukuta perhepedissä välillä lapset on nukkunut vieressä sillon minä en taasen saa nukuttua molemmat on kovin levottomia nukkuun pyörii ja hyörii.
varsinkin tämä 6kk vanha ei tulisi mielenkään ottaa viereen pyörii.
enkä hakkaa lapsia en ole ikinä edes tukistanut.

 

Varsinainen vaistovanhempi joo jos jonkun kerhon tai sivuston kasvatusoppeja noudttaa, eikös se pitänyt kuunnella omaa lasta eikä mitään mikä joku vaistovanhemmuus opas sanoo. Ai vaistovanhempiko on se joka tekee päinvastoin kuin neuvola ja noudattaa orjallisesti jonkun toisen lafkan käskyjä.

Niinpä. Meiillä mennään ainakin lapsen mukaan, mutta toki asetetaan rajat. Ja joskus ollaan neuvolan kanssa samoilla linjoilla, joskus ei, mutta itse tarkoitus ei ole toimia vastoin neuvolan suosituksia.

 

[/quote]

Minä ihan oikeasti ja aidosti haluaisin kuulla sen, MILLÄ TAVALLA tyytyväisenä omassa sängyssään nukkuva vauva vahingoittuu, kun en millään asiaa ymmärrä. Enkä ainakaan huomaa, että kohta kolmevuotiaassani olisi mitään vikaa, vaikka näin aikoinaan toimimmekin. [/quote]

Mikäs siinä, jos yksin osaa nukkua!

Mutta kun niin monet huudattaa vauvojaan ja lapsiaan yksin omassa huoneessa, koska "pitää oppia nukahtamaan ja nukkumaan yksin" - ja se on väärin.

Suurin osa vauvoista ja lapsista tarvitsee nukuttajan. Harvassa ovat ne vauvat ja lapset, jotka ei tarvitse.

 

Mä olen tullu siihen tulokseen, että ne on keksiny sanan vaistovanhemmus, jotta mäkin olen terndikäs ja voin sanoa olevani jonkun atteen kannattaja :saint:
Sanaa tosin ei ollu keksitty vielä kun noin 2 vanhinta oli vauvoja, mutta kiva että keksivät sen edes nyt

Vähän samat aatteet täälläkin. =)

Kun jossain vauva-lehdessä oli juttu vaistovanhemmuudesta, me käytiin siskokullan kanssa keskustelu (en muista kumpi soitti) jonka idea oli, että ne on nyt keksiny nimen mun tavalle elää. (Mä en tykkää sanoa "kasvattaa lasta" kun mun mielestä lasten kanssa eletään elämää, ei kamalasti tietoisesti kokoajan "kasvateta". Ne kasvattuu itsestään kun on mukana elämässä)

 

Kun jossain vauva-lehdessä oli juttu vaistovanhemmuudesta, me käytiin siskokullan kanssa keskustelu (en muista kumpi soitti) jonka idea oli, että ne on nyt keksiny nimen mun tavalle elää. (Mä en tykkää sanoa "kasvattaa lasta" kun mun mielestä lasten kanssa eletään elämää, ei kamalasti tietoisesti kokoajan "kasvateta". Ne kasvattuu itsestään kun on mukana elämässä)

Minulla on samanlaisia ajatuksia, innistelen sille kasvattamisen käsitteelle, vaikka ymmärrän kyllä, että oma tapani varmasti on yhdenlaista kasvattamista, siinä kuin jonkun toisen joku toinen tapa. Mutta ilmeisesti ajattelen kasvattamista paljon vähemmän tai ainakin eritavalla kuin moni muu. Toinen käsite, josta en tykkää on tämä uhmaikä, ymmärrän senkin kun siitä puhutaan, mutten itse ole tykännyt miettiä lasten käytöksen syitä siltä kantilta, vaan enemmän mieliala- tai tilanneasiana.

 

Minulla on samanlaisia ajatuksia, innistelen sille kasvattamisen käsitteelle, vaikka ymmärrän kyllä, että oma tapani varmasti on yhdenlaista kasvattamista, siinä kuin jonkun toisen joku toinen tapa. Mutta ilmeisesti ajattelen kasvattamista paljon vähemmän tai ainakin eritavalla kuin moni muu. Toinen käsite, josta en tykkää on tämä uhmaikä, ymmärrän senkin kun siitä puhutaan, mutten itse ole tykännyt miettiä lasten käytöksen syitä siltä kantilta, vaan enemmän mieliala- tai tilanneasiana.

Mä olen samaa mieltä. Ei kaikkea voi/saa/pidä hyväksyä, koska se kuuluu muka johonkin ikään. Kai lapsi tekee mitä vaan, jos se on iän takia normaalia.
Toisaalta meidän kenelläkään lapsella ei ole varsinaista uhmaikää ollu -jonkun psykologin myukaan mun kai pitäis kantaa siitäkin huonoa omaatuntoa, sillä ei ole tarpeeksi rajoja, mitä vastaan taistella- tuo nuorin osaa sen sarjakuvatyyliin "lattialle maate ja itkua" mutta on sillä aina siihen oikea syy, josta voidaan neuvotella, kunhan hän on saanu "kiukuteltua" loppuun. Eikä se päivittäistä ole.

 

VAISTOVANHEMMUUS = MAALAISJÄRKI

 

Eli joku poisti mun viestin? ok

Ninatt siis kannattaa vaistovanhemmuutta ja roikottaa istukkaa ja napanuoraa repussa seuraavan lapsen synnyttyä?

Sekö on lapsen parasta?

Ninahan vain kysyi tuosta lootusjutusta, oli kiinnostunut siitä. Ei sanonut että aikoo itse toimia juuri niin...

Vaistovanhemmuutta kannatan muuten minäkin, ainakin vauvaikäisten kohdalla.

 

Vastaa nyt ihmeessä, luulen olevani taannoiseen syytökseesi edes jonkinlaisen selityksen velkaa. Niin, että pahoinpitelenkö minä lastani tällä hetkellä?

Eka pitää olla hiljaa ja sitten pitää taas avautua.

En vastaa enää teille mitään, ootte ihan mahdottomia. Liian moni hyppii nenille saman aikaisesti, eihän tässä enää pysy perässä kuka on kuka ja mikä on mitä.

En vastaa, koska tekis mieli suoltaa sellaista tekstiä että tulis varmaan bannit ikusiksi ajoiksi.

En vastaa, koska se on turhaa. Te kirjoittelette vain ja ainoastaan provoilu mielessä, ette siksi, että oikeasti haluaisitte tietoa tai keskustelua.

Ihme toimintaa... :headwall:

Mitä keskustelua on se, että sinä tulet tänne ja heität ilmaan syytöksen, täysin tuulesta temmatun sellaisen. Sitten, kun sinulta kysyy perusteluja asiaan, sinä jätät siihen vastaamatta?

Minä ihan oikeasti ja aidosti haluaisin kuulla sen, MILLÄ TAVALLA tyytyväisenä omassa sängyssään nukkuva vauva vahingoittuu, kun en millään asiaa ymmärrä. Enkä ainakaan huomaa, että kohta kolmevuotiaassani olisi mitään vikaa, vaikka näin aikoinaan toimimmekin. Tarkoitukseni ei ollut suututtaa, ainoastaan kuulla, mihin ihmeeseen teoriasi - syytöksesi - perustat.

Ei varmaankaan kannattaisi sellaista päästää suustaan (näppiksestään), minkä takana ei voi seisoa.

Eikös teillä pidetty unikoulua, huudatettiin, kun se vauva EI nukkunut tyytyväisenä omassa sängyssään?
Vai muistanko mä väärin.

 

Sen lisäksi saatetaan käyttää väkivaltaa lapsen kasvatuksessa.

mitä tekemistä tällä väkivallalla nyt on ei-vaistovanhemmuuden kanssa??

Siis se on esimerkki... Vaistovanhemmuuteen ei kuulu väkivalta, se on erittäin kuuluva osa vaistovanhemmuutta.

vanhemmuuteen ei ylipäänsä kuulu väkivalta.... että eiköhän se ole ihan kuuluva osa mitä tahansa vanhemmuutta

 

mielenkiintoinen keskustelu, siis lukuunottamatta näitä kinaajia...

Me ootetaan esikoista, ja olen ajatellut näin:

Aluksi vauva nukkuu pinnasängyssä, josta on laita irti ja se on meidän sängyssä kiinni. Jos saadaan se mahdutettua hyvin makuuhuoneeseen niin. Sitten ehkä kun yöheräilyt vähenee niin irroitetaan pinnis omaksi sängykseen ja asetetaan laita takaisin kiinni, mutta pidetään se pinnis vielä makkarissa. Ehkä siinä puolen vuoden iässä voisi siirtyä omaan huoneeseen. Mutta tämäkin voi muuttua, se kun riippuu niin siitä minkälainen lapsi tulee. Olen ajatellut että voisi kuunnella neuvolan ohjeita ja neuvoja, mutta katsoa miten lapsi mihinkin reagoi ja soveltaa niitä neuvoja sen mukaan.

Onkohan tämä nyt sitten.. niin mitä? Kenties ihan vain vanhemmuutta? Ilman lisänimiä?

 

Mielenkiintoinen ketju.
Yritän lukea, olenko minä vaistovanhempi. Ilmeisesti en, koska meillä lapset ovat aina nukkuneet omissa sängyissään, noin 2 vuotiaana siirretty omaan huoneeseen jos kerran semmonen mahdollisuus on ollut, kuin oma huone tai lasten huone.

En ole vaistovanhempi, kun en kahta nuorinta imettänyt.

TASSUHOITO on myös uusi kummallinen termi ja tarkoittaa sitä, että esim. kun nukutetaan lasta, rauhoitellaan vuoteeseen lasta SILITELLÄÄN, koko kämmenellä selästä ? Entäs jos vauva rauhottuu kun silittää hiuksista ja poskista? Onko se tassuhoitoa? Onko se vaistovanhemmuutta?

Tätä tassuhoitoa - vauvan silittelyä, paijaamista, rauhoittelua - on tapahtunut vuosikymmeniä, jo esihistoriallisella 80 luvulla! nyt samalle asialle, mitä äidit ovat kautta vuosikymmenten tehneet, on annettu uusi nimi. (joka on minusta ärsyttävä, ällöttävä, enkäosaa eritellä miksi, se vain on ällö termi)

Neuvoloiden ylhäältä päin annetut ohjeet joilloin ei kuunnella vanhempia eikä katsota lasta, ovat kyllä ihan tätä päivää.
Samoin fanaattiset imetysohjeet.
Erään sairaanhoitajan mielestä on normaalia, että äiti imettää lasta 2 tuntia ja aloittaa vartin päästä uudelleen kun vauva on edelleen nälkäinen, elikkä kätännössä lapsi olisi rinnalla koko päivän, äiti imetyskone.

Minun vauvani b ilirubiiniarvot kohosivat ja yksi hoitaja sanoi, että sitä hoidetaan juottamalla maitoa 3 tunnin välein ja yhdessä sovittiin, etten sitten imetä - olin juuri aloittanut, vauva oli 3 vrk vanha ja imetys lähti sujumaan hyvin - jotta vauva varmasti saa nestettä ja saadaan seurattua että miten paljon menee.
Sitten papereissani lukee: jostain syystä ei halua imettää . !!??

Kun bilirubiiniarvot tasaantui, imetys ei sujunut kun vauva oli tottunut pulloon. Hän imi rintaa tunnin, muttei saanut mitään ja minä lypsin täyden rinnat tyhjiksi, juotin pullosta. Hoitajan mielestä olisi pitänyt vaan imettää. Vasta paljon paljon jälkeenpäin kotona tajusin, että MIKSI HOITAJA EI TARJONNUT IMETYSTUTTIA siihen rinnan päälle, koska vika ei ollut maidon tulossa tai minun rinnan päässäni vaan siinä, ettei vauva avannut suutaan tarpeeksi isoksi, vaan imi kuin tuttipullosta, suu pienenä ympyränä.

Missä on synnytysosaston ja neuvoloiden vaistohoito? Jää tiedon alle?

 

Minulla on samanlaisia ajatuksia, innistelen sille kasvattamisen käsitteelle, vaikka ymmärrän kyllä, että oma tapani varmasti on yhdenlaista kasvattamista, siinä kuin jonkun toisen joku toinen tapa. Mutta ilmeisesti ajattelen kasvattamista paljon vähemmän tai ainakin eritavalla kuin moni muu. Toinen käsite, josta en tykkää on tämä uhmaikä, ymmärrän senkin kun siitä puhutaan, mutten itse ole tykännyt miettiä lasten käytöksen syitä siltä kantilta, vaan enemmän mieliala- tai tilanneasiana.

Mä olen samaa mieltä. Ei kaikkea voi/saa/pidä hyväksyä, koska se kuuluu muka johonkin ikään. Kai lapsi tekee mitä vaan, jos se on iän takia normaalia.
Toisaalta meidän kenelläkään lapsella ei ole varsinaista uhmaikää ollu -jonkun psykologin myukaan mun kai pitäis kantaa siitäkin huonoa omaatuntoa, sillä ei ole tarpeeksi rajoja, mitä vastaan taistella- tuo nuorin osaa sen sarjakuvatyyliin "lattialle maate ja itkua" mutta on sillä aina siihen oikea syy, josta voidaan neuvotella, kunhan hän on saanu "kiukuteltua" loppuun. Eikä se päivittäistä ole.

Joskus tuntuu, että ihan kaikki lapsen käytös on merkki jostain , eli olipa lapsia sitä tai tätä, joku aina näkee, ettei kotona ole asiat kunnossa.

Minulla on kiltti, herttainen, rauhallinen 5 v poika, jolla on hyvä keskittymiskyky. Hän on pikkutarkka ja huolellinen. Päiväkodissa menee ryhmän mukana ja odottaa vuoroaan, käyttäytyy hyvin, käsittääkseni ei riehaannu älyttömyyksiin ja ennenkaikkea;hän ei kiusaa muita mutta ei myöskään saa raivareita eikä intä vastaan hoitotädeille.

Meillä kotona ei kaikki ole kohdallaan. Lasta pidetään niin tíukassa ruodussa, ettei hän kykene ilmaisemaan itseään ja tunteitaan, hänelle ei siis kotona sallita ns. negatiivisten tunteiden ilmaisua vaan ne on tukahdutettu.
Lisäksi juuri tämä lapsi on se, joka ei tarvitse päiväunia, koska sinä aikana pienryhmän toimintatuokio on NIIIIIN tärkeä, ettei lapsen visuaalis- motorinen puoli kehity jne jne joten päiväkoti jätti lapsen päiväunet pois. (minun tarkoitus oli, että lapsi laitetaan nukkumahuoneeseen ja hän nukkuu, jos nukahtaa, tulee pois, jos ei nukahda.)

(Huolikommentti on päiväkodin tädin)

AAARRGGHHH.

Kun sitten lapsi saa sen raivarinsa KOTONA , hannaa vastaan meille vanhemmille tai vain kiukuttelee ilman mitään semmoista syytä, että viitsisi sanoa mikä on pielessä ... ja ne ovat todella voimakkaita tunteenilmaisua, ääntä ja temperamenttia piisaa... niin sekin on väärin ja lapsella on neurogisia ongelmia ja meidän pitäisi ottaa yhteyttä perheneuvolaan

(vertaistukipalstan auttajan ja ymmärtäjän kommentti)

Lapsi on vahvasti minussa kiinni, mistä syystä hänet päiväkotiin olen taistellut. meillä on läheinen suhde. Johtuu varmaa siitä, että poika oppi puhumaan aika myähään ja ainoa aikuinen, joka ymmärsi mitä hänen "öh" tai "äiti" tarkoittaa, siis minä kuulin kokonaisen lauseen sieltä takaa vain pelkän lapsen olemuksen ja tilanteen perusteella - - no, meillä onkin symbioottinen suhde.
Symbioottinen suhde on AINA aikuisen luoma, aikuisen omille tarpeille perustuva. Mutta kun minä en perusta symbiooseista, lapsi v ain on minun reidessä kiinni.. niin asiantuntija näkeekin sen näin päin. Ongelma siis siitäkin, että lapsella on rakastava vanhempi ja hyvä suhde tähän??

Edelleen.
Kun puhun asioista ihan suoraan ja niiden omilla nimillä, puhun lapsistani rumasti.
asintuntijan kommentti.