Vakavia ongelmia 9 vuotiaan kanssa

Mistähän hakisin apua, sosiaalitoimisto vai psykiatrian poli? Meillä 9v poika on muuttunut ihan oudoksi, ei ole enää ollenkaan se poika mikä oli ennen. Keskustellaan normaalisti asioista niin yhtä äkkiä poika keksii haluta jotain ja sitten jos asia kielletään niin alkaa tavarat lentää, poika alkaa kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana lukittautuu vessaan ja haukkuu meidät muut ihan täysin. Poika ei pidä tavaroistaan minkään sortin huolta, 2 vuotta ollut kännykkä ja nyt taitaa olla jo 5 menossa ja poika v**tuilee kun aina saa vaan käytettyjä eikä uutta, valehtelee ummet ja lammet, ei noudata sääntöjä ollenkaan. Kotiaresti ei auta yhtään mitään, eikä mitkään muutkaan kiellot/mukavuuksien pois ottamiset.

Meillä on 1 lapsi hänen lisäkseen ja on yritetty opettaa myös se että toinen lapsi saa huomiota osakseen, koska käyttäytyy hyvin, mutta ei auta. Lähipiirissämme on ollut paljon äkillisiä kuoleman tapauksia viime vuosina, raskain näistä on ollut kun yksi perheemme lapsista kuoli, ko pojan pikkusisko, myös mummo menehtyi yllättäin vuosi siskon jälkeen. Nytkö poika näitä alkaa käsittelemään? Olinko niin masentunut lapseni kuoleman jälkeen että se on sekoittanut poikani pään ja kun nyt alan olla tukevasti jaloillani poika ei tiedä miten olla?

 

Perheneuvolaan yhteys. Psyk polille ei pääse ilman lähetettä

 

Et todellakaan ole huono äiti, sähän välität sun lapsesta. :hug:
saisit varmaan koulun tai neuvolan kautta lähetteen perheneuvolaan. sitä kautta muuta apua jos on tarvetta. otan osaa. :hug:

 

Perheneuvolaan yhteys. Psyk polille ei pääse ilman lähetettä

Perheneuvolaan voi ottaa yhteyttä lisäksi terveyskeskuksesta, yksityiseltä tms. lääkäriltä voi myös saada lähetteen lastenpsykiatrian polille.

Ethän syytä itseäsi pojan tilanteesta liikaa, teillä on ollut paljon rankkoja juttuja ja olisit varmasti suojellut poikaasi niiltä jos olisit saanut päättää.

 

Olen ehdottanut pojalle muutaman kerran kilareiden päätteeksi, että entäs jos varaan ajan niin käydään yhdessä juttelemassa tai käyt yksin jos tuntuu helpommalta niin silloin tuli se kauhein lause sielä suusta "Vieppä minut lääkäriin niin minä tapan ne kaikki!" Poika ei kuulema kuitenkaan halua meille tässä kotona pahaa kun kysyin. Tuon kyseisen kommentin jälkeen poika katkaisi biljardikepin käsillään ja heitti ison legolinnan seinään

 

Olen ehdottanut pojalle muutaman kerran kilareiden päätteeksi, että entäs jos varaan ajan niin käydään yhdessä juttelemassa tai käyt yksin jos tuntuu helpommalta niin silloin tuli se kauhein lause sielä suusta "Vieppä minut lääkäriin niin minä tapan ne kaikki!" Poika ei kuulema kuitenkaan halua meille tässä kotona pahaa kun kysyin. Tuon kyseisen kommentin jälkeen poika katkaisi biljardikepin käsillään ja heitti ison legolinnan seinään

perheneuvolassahan ei ole lekureita (ellei ne tai asiakas sitä haluaa). miten koulussa menee? kilaroiko siellä?

 

Mistähän hakisin apua, sosiaalitoimisto vai psykiatrian poli? Meillä 9v poika on muuttunut ihan oudoksi, ei ole enää ollenkaan se poika mikä oli ennen. Keskustellaan normaalisti asioista niin yhtä äkkiä poika keksii haluta jotain ja sitten jos asia kielletään niin alkaa tavarat lentää, poika alkaa kiljumaan ja karjumaan kurkku suorana lukittautuu vessaan ja haukkuu meidät muut ihan täysin. Poika ei pidä tavaroistaan minkään sortin huolta, 2 vuotta ollut kännykkä ja nyt taitaa olla jo 5 menossa ja poika v**tuilee kun aina saa vaan käytettyjä eikä uutta, valehtelee ummet ja lammet, ei noudata sääntöjä ollenkaan. Kotiaresti ei auta yhtään mitään, eikä mitkään muutkaan kiellot/mukavuuksien pois ottamiset.

Meillä on 1 lapsi hänen lisäkseen ja on yritetty opettaa myös se että toinen lapsi saa huomiota osakseen, koska käyttäytyy hyvin, mutta ei auta. Lähipiirissämme on ollut paljon äkillisiä kuoleman tapauksia viime vuosina, raskain näistä on ollut kun yksi perheemme lapsista kuoli, ko pojan pikkusisko, myös mummo menehtyi yllättäin vuosi siskon jälkeen. Nytkö poika näitä alkaa käsittelemään? Olinko niin masentunut lapseni kuoleman jälkeen että se on sekoittanut poikani pään ja kun nyt alan olla tukevasti jaloillani poika ei tiedä miten olla?

voisko poika olla koulukiusatu, saattaa siksi äksyillä kotona.

 

Olen ehdottanut pojalle muutaman kerran kilareiden päätteeksi, että entäs jos varaan ajan niin käydään yhdessä juttelemassa tai käyt yksin jos tuntuu helpommalta niin silloin tuli se kauhein lause sielä suusta "Vieppä minut lääkäriin niin minä tapan ne kaikki!" Poika ei kuulema kuitenkaan halua meille tässä kotona pahaa kun kysyin. Tuon kyseisen kommentin jälkeen poika katkaisi biljardikepin käsillään ja heitti ison legolinnan seinään

Eiköhän se ole kuitenkin niin, että aikuinen päättää? vai mitä?
Ja tuollaisen raivarin jälkeen, olisin varmasti ollu jo menossa lääkärin tmv. pakeille. Lapsella on hätä, siksi käyttäytyy noin.

 

perheneuvolassahan ei ole lekureita (ellei ne tai asiakas sitä haluaa). miten koulussa menee? kilaroiko siellä?

Kyllä siellä käy myös lasten psykiatreja.

Ap mun masentunut lapsi käyttäytyy tuolleen. Sinuna mä vaan sanoisin lapselle, et nyt tarvitaan apua ja veisin vaikka poika ei haluais. Tsemppiä!

 

Kyllä siellä käy myös lasten psykiatreja.

Ap mun masentunut lapsi käyttäytyy tuolleen. Sinuna mä vaan sanoisin lapselle, et nyt tarvitaan apua ja veisin vaikka poika ei haluais. Tsemppiä!

varmaan käy mutta eiköhän ensin arvoidaan tilannetta että onko tarvetta. ollaan menossa toukokuussa sinne perheneuvolaan (omasta pyynnöstä koska mulla on myös ongelmia kohta 9vn täyttävän lapsen kanssa).

 

Ollaan kysytty pojalta kiusataanko mutta kovasti väittää että ei kiusata koulussa, mutta tuntuu että vapaa aikana tulee silloin tällöin konflikteja muiden lasten kanssa ja olipa kuka tahansa kiusaajan roolissa, olen puhunut asiasta omalle lapselle ja sitten myös sille toiselle osapuolelle.

Opettajan kanssa pitää ensi viikolla sopia keskusteluaika, niin silloin pääsen kysymään koulukäyttäytymisestä. Jouluna pojan todistus oli huonontunut ja lupasin pojalle keväällä 40€ jos todistus paranee ja jokaisesta kiitettävästä koetuloksesta saa 2€ tai 1€, en ole päässyt kannustusrahoja jakamaan syksyllä poika sentään niitä sai

 

[QUOTE="niin";25940622]Eiköhän se ole kuitenkin niin, että aikuinen päättää? vai mitä?
Ja tuollaisen raivarin jälkeen, olisin varmasti ollu jo menossa lääkärin tmv. pakeille. Lapsella on hätä, siksi käyttäytyy noin.[/QUOTE]

Soitin tuon kilarin jälkeen päivystykseen ja kysyin mitä tehdään kun ollaan ihan hukassa lapsen kanssa?! Niin ei ne sieltäkään osannu neuvoa, kysyi vaan että ollaanko salailtu lapsen kuolemaa ja sanoin että päinvastoin, ollaan oltu asiasta avoimia ja aina ollaan lasten kysymyksiin vastattu niin hyvin kuin voidaan

 

Miten poikaa autettiin surun kanssa kun pikkusisko kuoli? Poikasi on voinut olla täysin shokissa tuolloin ja suru purkautuu vasta nyt. Voisin kuvitella, että vihaa kaikkea ja kaikkia, koska maailma on ehkä hänestä niin paha että vei häneltä rakkaan pikkusiskon. Olen tosi pahoillani tyttösi kuolemasta enkä tahtoisi siitä kysellä, mutta tapahtuiko se yllättäin vain sillä tavalla, että poika ehti siihen jotenkin valmistautua? Suru/raivo voi todellakin tulla viiveellä.

 

Miten poikaa autettiin surun kanssa kun pikkusisko kuoli? Poikasi on voinut olla täysin shokissa tuolloin ja suru purkautuu vasta nyt. Voisin kuvitella, että vihaa kaikkea ja kaikkia, koska maailma on ehkä hänestä niin paha että vei häneltä rakkaan pikkusiskon. Olen tosi pahoillani tyttösi kuolemasta enkä tahtoisi siitä kysellä, mutta tapahtuiko se yllättäin vain sillä tavalla, että poika ehti siihen jotenkin valmistautua? Suru/raivo voi todellakin tulla viiveellä.

Tyttö kuoli synnytyksessä ja minäkin olin menettää silloin henkeni. Poika vietti tämän jälkeen paljon aikaa mummolassa tai mummo tuli meille kun silloin alkuun hoiti kodin ja ruuanlaiton ja nämä elävät lapset. Sairaalasta ilmoitettiin silloin sosiaalitoimistoon tilanteestamme ja sieltä oli luvattu ottaa meihin yhteyttä, mutta kukaan ei koskaan soittanut/käynyt ja en itsekkään jaksanut alkaa kerjäämään apua.

 

varmasti reagoi kuolemaan jälkikäteen.
paljonko teillä pystytään puhumaan?
tiedätkö mitä poika ajattelee asioista?
hän ottaa varmaan loukkauksena pikkulasten kurinpidon, kaikennähnyt mies.
älä häpeä äläkä pelkää, anna tilaa ilman että annat kävellä yli. en osaa vielä pitää mitenkään kummallisena tuota käytöstä, jos ei kuitenkaan ihmisten kimppuun käy. tavara on tavaraa ja jos kiinnität siihen liikaa huomiota, poika pitää sinua pikkumaisena ja eksyneenä.

mun mielestä vaikuttaa siltä, että poika on vetäytynyt ja ollut helppo ettei olisi vaivaksi. ja nyt hän osoittaa olevansa sittenkin olemassa, ja se on vain hyvä asia.

ja juttele ammattilaisille jos siltä tuntuu.

 

Jotain siitä se on alunperin, tyhmyyden tunnetta ja siitä sitten voi vittuilla omille milloin haluaa, koulussa ei välttis pärjää aina miten pitäis ja läksyt ei kiinnosta, muut lukee kokeisiin oma ei tee sitä vaan haluaa tehdä jotain muuta ja sanoo että ei kaveritkaan. Itsetunnon kohotusta pitäisi saada, keinolla millä hyvänsä, puhu rauhallisesti ja kehu mitä hän tekeekään, pyydä kahden kesken vaikka kaupassa käymään ja suunnitelkaa yhdessä listä mitä ostaa. Keskustele ja kysele mielipidettä, kehu ja perustele miksi on hyvä jne. Sillä siitä ajan mittaa pääsee.

 

Mene pojan kanssa perheneuvolaan. Itse kävin pari vuotta sitten oman poikani kanssa, kun meinasi ote karata käsistä. Pari kertaa käytiin juttelemassa, saatiin hyviä ohjeita tilanteiden käsittelyyn ja helpoittui se arki siitä. Onko koulussa kuraattoria? Semmoisen kanssa voi myös jutella ihan mistä vaan.

 

Jotain siitä se on alunperin, tyhmyyden tunnetta ja siitä sitten voi vittuilla omille milloin haluaa, koulussa ei välttis pärjää aina miten pitäis ja läksyt ei kiinnosta, muut lukee kokeisiin oma ei tee sitä vaan haluaa tehdä jotain muuta ja sanoo että ei kaveritkaan. Itsetunnon kohotusta pitäisi saada, keinolla millä hyvänsä, puhu rauhallisesti ja kehu mitä hän tekeekään, pyydä kahden kesken vaikka kaupassa käymään ja suunnitelkaa yhdessä listä mitä ostaa. Keskustele ja kysele mielipidettä, kehu ja perustele miksi on hyvä jne. Sillä siitä ajan mittaa pääsee.

Perhe on lähentynyt näiden ikävien tapahtumien jälkeen ja tehdään yhdessä kaikkea ja itse kukin saa vuorollaan päättää mitä tehdään, keilausta, kalastusta, leffailta jne mutta sitten pojalta tulee joka kerta jokin asia, "Niin mutta kun minä olisin halunnu vielä...!" ja sitten ollaan ihan kahden kesken kaupassa, niin vaikka ennen kauppaan menoa jo puhutaan miten siellä käyttäydytään niin sielläkin saa aina kilareita ja aikoo kävellä kotiin jne. Ollaan myös käyty uimassa, niin uiminen menee mukavasti ja kehun kyllä hyvästä käytöksestä ja sanon suoraan kuinka mukavaa on, mutta saunassa se jo alkaa kun kaikki onkin niin tyhmää jne.

 

Tyttö kuoli synnytyksessä ja minäkin olin menettää silloin henkeni. Poika vietti tämän jälkeen paljon aikaa mummolassa tai mummo tuli meille kun silloin alkuun hoiti kodin ja ruuanlaiton ja nämä elävät lapset. Sairaalasta ilmoitettiin silloin sosiaalitoimistoon tilanteestamme ja sieltä oli luvattu ottaa meihin yhteyttä, mutta kukaan ei koskaan soittanut/käynyt ja en itsekkään jaksanut alkaa kerjäämään apua.

Huh, kamalan rankka ja vaikea tilanne sinulla ja perheelläsi on ollut. Onko juuri tämä mummo, joka hoiti poikaa, joka kuoli vuosi vauvan jälkeen? Oletko kysynyt pojalta pelkääkö, että taas joku kohta kuolee tai että äidille käy taas jotain kamalaa ja äiti on sitten taas pitkään surullinen ja väsynyt?

Veikkaisin, että lapsen perusturvallisuus on järkkynyt, hänestä ehkä tuntuu, että kaikki voi kadota silmänräpäyksessä. Hän ei luota kehenkään eikä mihinkään ja siksi esim valehtelee ja kohtelee muita huonosti. Ei varmasti osaa itse näitä sanoittaa. Tässä siis vain yksi arvelu, mistä voisi kiikastaa. Ei kuitenkaan tahtonut teille kellekään pahaa vaikka muita sanallisesti uhkasi..

Itse koettaisin sanoittaa lapselle lapsen tunteita, sanoisin että sinun on selvästi huono olla, äiti rakastaa sinua ja tahtoo auttaa. Kyselisin, tuntuuko siltä että maailmassa tapahtuu kaikkea epäoikeudenmukaista jne. Painottaisin myös, että lapsi on turvassa ja hänestä pidetään huolta ja rakastetaan aina vaikka hän tekisi mitä. Kokeilisin itse kertomalla sanoa, miltä lapsesta tuntuu. Voi mennä pieleen monta kertaa, mutta kun osut oikeaan voi lapsi olla helpottunut, että joku sittenkin tajuaa, ehkei ole tajunnut edes itse mutta kun kuulee niin ymmärtää.

Lapsellasi on kuitenkin tosi paljon surua ja vihaa sisällään, on silti parempi että purkaa niitä tavaroihin kuin ihmisiin tai että satuttaisi itseään.

Ehkä tää kaikki meni ihan metsään, kirjoittelin kuitenkin. Voimia!

 

Huh, kamalan rankka ja vaikea tilanne sinulla ja perheelläsi on ollut. Onko juuri tämä mummo, joka hoiti poikaa, joka kuoli vuosi vauvan jälkeen? Oletko kysynyt pojalta pelkääkö, että taas joku kohta kuolee tai että äidille käy taas jotain kamalaa ja äiti on sitten taas pitkään surullinen ja väsynyt?

Veikkaisin, että lapsen perusturvallisuus on järkkynyt, hänestä ehkä tuntuu, että kaikki voi kadota silmänräpäyksessä. Hän ei luota kehenkään eikä mihinkään ja siksi esim valehtelee ja kohtelee muita huonosti. Ei varmasti osaa itse näitä sanoittaa. Tässä siis vain yksi arvelu, mistä voisi kiikastaa. Ei kuitenkaan tahtonut teille kellekään pahaa vaikka muita sanallisesti uhkasi..

Itse koettaisin sanoittaa lapselle lapsen tunteita, sanoisin että sinun on selvästi huono olla, äiti rakastaa sinua ja tahtoo auttaa. Kyselisin, tuntuuko siltä että maailmassa tapahtuu kaikkea epäoikeudenmukaista jne. Painottaisin myös, että lapsi on turvassa ja hänestä pidetään huolta ja rakastetaan aina vaikka hän tekisi mitä. Kokeilisin itse kertomalla sanoa, miltä lapsesta tuntuu. Voi mennä pieleen monta kertaa, mutta kun osut oikeaan voi lapsi olla helpottunut, että joku sittenkin tajuaa, ehkei ole tajunnut edes itse mutta kun kuulee niin ymmärtää.

Lapsellasi on kuitenkin tosi paljon surua ja vihaa sisällään, on silti parempi että purkaa niitä tavaroihin kuin ihmisiin tai että satuttaisi itseään.

Ehkä tää kaikki meni ihan metsään, kirjoittelin kuitenkin. Voimia!

Kysymyksessä on eri mummo kuin tämä kuollut.
Pitää yrittää huomenna jutella taas pojan kanssa ja tongin juuri netistä meidän alueen perheneuvolan numeron niin sinne voisi kilauttaa maanantaina jos saataisiin aikaa mahdollisimman pian.
Kiitoksia teille kaikille tuesta ja vinkeistä

 

Itse koettaisin sanoittaa lapselle lapsen tunteita, sanoisin että sinun on selvästi huono olla, äiti rakastaa sinua ja tahtoo auttaa. Kyselisin, tuntuuko siltä että maailmassa tapahtuu kaikkea epäoikeudenmukaista jne. Painottaisin myös, että lapsi on turvassa ja hänestä pidetään huolta ja rakastetaan aina vaikka hän tekisi mitä. Kokeilisin itse kertomalla sanoa, miltä lapsesta tuntuu. Voi mennä pieleen monta kertaa, mutta kun osut oikeaan voi lapsi olla helpottunut, että joku sittenkin tajuaa, ehkei ole tajunnut edes itse mutta kun kuulee niin ymmärtää.

Tähän haluan kommentoida hieman. Olen itse ollut syvästi masentunut lapsi ja nuori. Mitään muuta maailmassa en janonnut niin kuin sitä, että joku olisi nähnyt sisääni ja pukenut sanoiksi sen kammottavan tunteen, ja ymmärtänyt! En itse osannut, en pystynyt kertomaan. Sanat juuttuivat kurkkuun.