Hyvä teksti! Itse uskon kultaiseen keskilinjaan. Esim. ruokaa tehdään yksi kaikille, mutta otamme huomioon myös lasten toiveet, kaikkien lempiruokia tehdään kuukausittain.
Ja pitäisi itsekin muistaa sanoa lasten kavereille aina päivää, mutta usein olen omissa ajatuksissani, enkä edes huomaa heidän tulleen:ashamed:
Ja pitäisi itsekin muistaa sanoa lasten kavereille aina päivää, mutta usein olen omissa ajatuksissani, enkä edes huomaa heidän tulleen:ashamed:
Ja toi on niin totta...
Mua niin risoo esim. yhden perheen lasten synttäreille kun mennään niin lapsi ei tule avaamaan ovea, tai ole ottamassa vastaan lahjaa. Jos ei itse menis sen luo, niin koko juhlan aikana ei tyyppiä näkyis. Ja vanhemmat ei tee mitään... eivät "pakota" lasta esille vaikka on hänen päivänsä.
Mua niin risoo esim. yhden perheen lasten synttäreille kun mennään niin lapsi ei tule avaamaan ovea, tai ole ottamassa vastaan lahjaa. Jos ei itse menis sen luo, niin koko juhlan aikana ei tyyppiä näkyis. Ja vanhemmat ei tee mitään... eivät "pakota" lasta esille vaikka on hänen päivänsä.
"hmm"
Enpä tiedä tuosta "päivää"stä. Eikö "hei" riittäisi myös, tulisi luonnollisemmin? Kehoitan omaa 4-vuotiastani tervehtimään, jos käymme kylässä ja/tai meille tulee vieraita. Hän saattaa silti ujostella ja olla tervehtimättä. Näissä tilanteissa annan asian olla ja keskustelun asiasta myöhemmin. Lasta ei ole mielestäni tarpeen nolata.
Pöydässä makoilu jne. on tapakasvatuksen puutetta ja ikävä kyllä meillä se opitaan päiväkodissa: kotona istutaan kunnolla, ei lueta eikä leikitä kesken ruokailun, kyynärpäät pysyvät pois pöydästä jne. Päiväkodissa on ilmeisesti sen verran tekemistä muutenkin etteivät ehdi puuttamaan näihin pikkujuttuihin...onkohan sitä tekemistä juuri siksi, että eivät viitsi kasvattaa kunnolla?
Pöydässä makoilu jne. on tapakasvatuksen puutetta ja ikävä kyllä meillä se opitaan päiväkodissa: kotona istutaan kunnolla, ei lueta eikä leikitä kesken ruokailun, kyynärpäät pysyvät pois pöydästä jne. Päiväkodissa on ilmeisesti sen verran tekemistä muutenkin etteivät ehdi puuttamaan näihin pikkujuttuihin...onkohan sitä tekemistä juuri siksi, että eivät viitsi kasvattaa kunnolla?
"vieras"
Vaikka naiset kasvattavat lapset, niin kyllä se on miesten syy että lapsosista tulee hulttioita.
"hhh"
Mun mielestä päiväkodissa annetaan hyvää tapakasvatusta. Lapsi aloitti dagiksessa maaliskuussa ja silloin pyörittiin siellä viikon verran tutustumassa. Tiukasti käskettiin istumaan kunnolla ja pikku hiljaa alkoi tepsiä meidänkin kieppuvaan lapsoseen. Kotona auttaa aina kun sanoo, että nyt istutaan kunnolla, istutaan niinkuin dagiksessa! Meillä on kotona aika vapaa meininki muuten, ruokapöydässä voi olla nakuna ja syödä vähän niin ja näin. Mut laps on vasta kaks. Hyviä tapoja arvostan kyllä tosi paljon ja aion niitä tuoda pikku hiljaa tiukemmin mukaan.
Keittiönoita
Mä olen ajatellut niin, että valta on sillä, jolla on vastuu. Ja sillä, jolla on valta, on myös vastuu siitä, miten valtaansa käyttää.
"vieras"
Niinhän sen vallan pitäisi olla sillä jolla on vastuu, mutta nykyään kaikki on heikunkeikun tai ainakin vinksinvonksin ja vastuuta pallotellaan puolelta toiselle.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;24381274:
"joo"
Tuttua.. Olimme vastikään eräissä alle kouluikäisen lapsen synttärijuhlissa,lapsi 5v. Ei kiittänyt lahjoista, tuli vaan ja nappasi paketit käsistä. Häntä ei saanut onnitella,juoksi karkuun. Vanhempien tehtävä olis kyllä noissa tilanteissa opastaa lasta kiittämään ja käyttäytymään.
"Puff"
Tuttua ... rippijuhlissakin eräs nuori mies piiloutui huoneeseensa ja kukaan ei sitä sieltä kaivannut, lahjatkin suorastaan heitettiin oven rakosesta ja mumistu "kiis" sieltä kuului.
Sitten vähän pienemmän juhlissa oli synttärisankari ovella kyllä vastassa, kädet hamuamassa lahjaa ennen kuin ehdittiin kunnolla edes takkeja heittää pois ja "anna anna", vanhempien vaan hymistessä taustalla. Kun pikkuriiviö sitten sai pakettinsa, sai hänen hieman vanhempi veljensä raivarin koska ei tuotu sisaruslahjaa. Voi elämä!
Keittiönoita
[QUOTE="vieras";24381293]Niinhän sen vallan pitäisi olla sillä jolla on vastuu, mutta nykyään kaikki on heikunkeikun tai ainakin vinksinvonksin ja vastuuta pallotellaan puolelta toiselle.[/QUOTE]
Totta. Onpa tullut nähtyä sitäkin, että 90 cm pitkä napero tekee pahojaan ja vieressä 190 cm pitkä isä pesee kätensä vastuusta sanomalla, ettei mahda lapselleen mitään. Jep jep.
Totta. Onpa tullut nähtyä sitäkin, että 90 cm pitkä napero tekee pahojaan ja vieressä 190 cm pitkä isä pesee kätensä vastuusta sanomalla, ettei mahda lapselleen mitään. Jep jep.
"eee"
Loistava esimerkki Karavaanareissa se Heinon perhe. Käsittämätöntä käyttäytymistä lapsilta ja vanhemmat vaan ylpeilee lapsillaan ..
"joo"
ILman muuta lapsilla on sananvaltaa ja vapauksia pitää antaa,jossain määrin niin ettei mene ihan hulinaksi kuitenkaan! Nykyajan vanhemmat eivät uskalla laittaa rajoja; pelätään että lapsi menee "rikki" tai saa traumoja jos kielletään tai torutaan. Kyllähän se nyt jo näkee kouluissa,kun opettajat on helisemässä kurittomien kakaroiden kanssa.
Tässäkin hyvin sanottu. Ja varsinkin lopussa toi, että ei se hyväkään kotikasvatus kanna aina kouluihin ja pihoille. Harva nuorikaan puhuu kotona vittukieltä, mutta sitä kuulee koulujen pihoilla ja kylillä.
Ja alkuun palatakseni. Minunkin mielestä lapsia "kasvatetaan" paljon enemmän vanhempien taholta, kuin ennen. Vanhemmat paneutuu vanhemmuuteen paljon enemmän kuin koskaan aiemmin.
"vieras"
Pitää ensin erottaa nykyaika ja mennyt aika toisistaan ennen kuin aletaan edes vertailla kasvatusta ennen ja nyt. Kuinka moni aikuinen esim. käyttää nykyään sanaa 'päivää'´arkikielessä? Avaa oven mummolle? Odottaa vuoroaan ryysimättä? Puolet? Kolmasosa?
Ja on tapahtunut positiivisiakin asioita, maailma kun vaati eri asioita nykyään kuin ennen. Esim. tuppisuulapsia on vähemmän ja lapsista kasvaa suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia kuin ennen.
Mutta joo, tänään taas 'ravintolasssa' mietin, mikä hitto siinä on kun ei voi komentaa olemaan lapsia juoksematta. Heti kun lapsi pääsee jaloilleen, aloitetaan ohjaaminen, missä juostaan ja missä ei. Sitten on yksi vihonviimeinen vapaan kasvatuksen tulos lapset, jotka ravaavat välillä syömässä, välillä leikkipaikalla, sitten taas syömässä. Juosten tietysti ja ääntä paljon. Kiitos kuluu noin 10% suusta. Käyköhän ne kotonakin välillä syömässä ja kattomassa telkkaria, sitten taas syömässä?
Vallan siirtyminen lapsille ei ole pelkästään sitä, että lapset saavat valita ruuat jne. Selvin ja yleisin ilmentymä lasten olemisesta perheen keskipisteenä on eläminen 100% lasten ehdoilla heitä jatkuvasti ohjelmoiden ja viihdyttäen. Ennen lapset tulivat osaksi perhettä, nyt sen keskipisteeksi. Lapset kasvavat jo pieninä siihen, että maailma on heidän viihtymistään varten ja sitten masennutaan kun joutuu vähän töitäkin tekemään ja yrittämään, että onnistuu. Mitään ei tartte tehdä asioiden eteen, kaikki kannetaan eteen tarjottimella.
Ja on tapahtunut positiivisiakin asioita, maailma kun vaati eri asioita nykyään kuin ennen. Esim. tuppisuulapsia on vähemmän ja lapsista kasvaa suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia kuin ennen.
Mutta joo, tänään taas 'ravintolasssa' mietin, mikä hitto siinä on kun ei voi komentaa olemaan lapsia juoksematta. Heti kun lapsi pääsee jaloilleen, aloitetaan ohjaaminen, missä juostaan ja missä ei. Sitten on yksi vihonviimeinen vapaan kasvatuksen tulos lapset, jotka ravaavat välillä syömässä, välillä leikkipaikalla, sitten taas syömässä. Juosten tietysti ja ääntä paljon. Kiitos kuluu noin 10% suusta. Käyköhän ne kotonakin välillä syömässä ja kattomassa telkkaria, sitten taas syömässä?
Vallan siirtyminen lapsille ei ole pelkästään sitä, että lapset saavat valita ruuat jne. Selvin ja yleisin ilmentymä lasten olemisesta perheen keskipisteenä on eläminen 100% lasten ehdoilla heitä jatkuvasti ohjelmoiden ja viihdyttäen. Ennen lapset tulivat osaksi perhettä, nyt sen keskipisteeksi. Lapset kasvavat jo pieninä siihen, että maailma on heidän viihtymistään varten ja sitten masennutaan kun joutuu vähän töitäkin tekemään ja yrittämään, että onnistuu. Mitään ei tartte tehdä asioiden eteen, kaikki kannetaan eteen tarjottimella.
"vieras"
"Perehtyessäni suomalaisen ruuan historiaan hoksasin, miten lapset ovat varastaneet ruokapöydässä vallan. Kautta vuosisatojen ruuasta määräsi isä. Tosin äiti pystyi diplomaattisesti vaikuttamaan isienkin mielipiteisiin, mutta kun isä jyrähti, että meidän pöydässä ei sieniä syödä, niin niitä ei syöty."
Pitäisikö palata entiseen Onneksi meillä ei pahemmin ongelmia ole. Lapset kertovat tahtonsa avoimesti mutta taipuvat vanhemman komentoon. Ruuan suhteen annan paljon vapauksia, kunhan maistaa ruokaa.
Pitäisikö palata entiseen
Onneksi meillä ei pahemmin ongelmia ole. Lapset kertovat tahtonsa avoimesti mutta taipuvat vanhemman komentoon. Ruuan suhteen annan paljon vapauksia, kunhan maistaa ruokaa.huomattu kyllä..eisaa edes luunappia antaa eikä kurittaa..mun poikiin ei mikää puhe tehoa!alkaa kärsivällisyys loppumaan..erhdy sit kerranki ottaa tukasta kii ni sossut ja kytät ovella..prkl.