Olen tässä muutamien viikkojen aikana joutunut kohtaamaan vanhuksien taholta sellaista käytöstä, jota en olisi ikinä uskonut tapahtuvan.
Ensimmäinen tapaus sattui, kun olimme perheemme (lapset 2- ja 5-v) kanssa ruokailemassa laivan ravintolassa I-kattauksessa. Oli kivan väljää, ja rauhallista. Mukava viettää kiireetöntä aikaa perheen kesken hyvän ruoan äärellä. Muutaman pöydän päässä istuva eläkeläispariskunnan mies sanoi lähtiessään suureen ääneen, että "miksi ihmeessä lapsia pitää tuoda hälisemään ravintolaan?" Haukoin vain henkeä ja ajattelin, että ei voi olla totta!
Toinen tapaus sattui pakkaspäivänä, jolloin tapasin lapsieni kanssa ystävän ja hänen kaksi lastaan. Menimme lounaalle ruokaravintolaan. Siellä oli lapsille mukava leikkipaikka, jossa lapsemme leikkivät syötyään ja vanhempien juodessa jälkiruokakahvejaan. Viereisen pöydän iltapäivälehteä lukeva eläkeläisrva ilmoitti, että olemme viettäneet jo liian kauan aikaa siellä, ja että lapsemme mekastavat liikaa.
Molemmissa tapauksissa tarjoilija, ja laivalla viereinen pöytäseurue, pyytelivät anteeksi tapahtunutta.
Jäi vain mietityttämään, että pitäisikö tästä lähtien kysyä ravintolasta, että onko lapset tervetulleita. Ja samaten vielä viereisistä pöydistä, että voidaanko tulla lasten kanssa naapuripöytään. Olen vain jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että lapsia voi viedä syömään muuallekin kuin hampurilais- ja pizzaravintoloihin. Toki katson kyllä, että ei ihan valkoisia pöytäliinoja ja jalallisia kynttilänjalkoja olisi pöydillä.
Oletteko te muut kohdanneet vastaavanlaista käytöstä vanhemmilta ihmisiltä? Olen luullut, että vanhukset ovat lapsirakkaita... mutta onhan meitä monenlaisia.
Ensimmäinen tapaus sattui, kun olimme perheemme (lapset 2- ja 5-v) kanssa ruokailemassa laivan ravintolassa I-kattauksessa. Oli kivan väljää, ja rauhallista. Mukava viettää kiireetöntä aikaa perheen kesken hyvän ruoan äärellä. Muutaman pöydän päässä istuva eläkeläispariskunnan mies sanoi lähtiessään suureen ääneen, että "miksi ihmeessä lapsia pitää tuoda hälisemään ravintolaan?" Haukoin vain henkeä ja ajattelin, että ei voi olla totta!
Toinen tapaus sattui pakkaspäivänä, jolloin tapasin lapsieni kanssa ystävän ja hänen kaksi lastaan. Menimme lounaalle ruokaravintolaan. Siellä oli lapsille mukava leikkipaikka, jossa lapsemme leikkivät syötyään ja vanhempien juodessa jälkiruokakahvejaan. Viereisen pöydän iltapäivälehteä lukeva eläkeläisrva ilmoitti, että olemme viettäneet jo liian kauan aikaa siellä, ja että lapsemme mekastavat liikaa.
Molemmissa tapauksissa tarjoilija, ja laivalla viereinen pöytäseurue, pyytelivät anteeksi tapahtunutta.
Jäi vain mietityttämään, että pitäisikö tästä lähtien kysyä ravintolasta, että onko lapset tervetulleita. Ja samaten vielä viereisistä pöydistä, että voidaanko tulla lasten kanssa naapuripöytään. Olen vain jotenkin pitänyt itsestään selvänä, että lapsia voi viedä syömään muuallekin kuin hampurilais- ja pizzaravintoloihin. Toki katson kyllä, että ei ihan valkoisia pöytäliinoja ja jalallisia kynttilänjalkoja olisi pöydillä.
Oletteko te muut kohdanneet vastaavanlaista käytöstä vanhemmilta ihmisiltä? Olen luullut, että vanhukset ovat lapsirakkaita... mutta onhan meitä monenlaisia.